Runonlaulajien musejo täytti 40 vuotta

Runonlaulajien musejo täytti 40 vuotta

Ol’ga Ogneva
03.07.2024
Runonlaulaja Marija Remšun talo eli Runonlaulajien musejo Kalevalašša täyttäy tänä vuotena 40 vuotta. Musejo avasi oveh 17. kešäkuuta vuotena 1984.
“Kalevalatalon” opaš Jelena Kartunen näyttäy lapšilla Runonlaulajien musejon esinehie. Kuva: Ol’ga Ogneva
“Kalevalatalon” opaš Jelena Kartunen näyttäy lapšilla Runonlaulajien musejon esinehie. Kuva: Ol’ga Ogneva

Runonlaulaja Marija Remšun talo eli Runonlaulajien musejo Kalevalašša täyttäy tänä vuotena 40 vuotta. Musejo avasi oveh 17. kešäkuuta vuotena 1984. 

Runonlaulajien musejošša rikeneh pietäh ekskursijoita, aikuhiset ta lapšet tuttavuššutah karjalaisien entiseh arkielämäh ta karjalaisih runonlaulajih.

Kalevalan päiväkojin kašvatit rikeneh käyväh Marija Remšun talošša. Šehän on ihan tarhan viereššä ta matka ei ole kovuan pitkä. Vanhašša harmuašša pirtissä on äijän mukavua, mitä nyt ei ole koissa. Ta kaikkie esinehie voit ei vain kaččuo, ka ottuaki käteh.

— Terveh lapšet! Tämän talon emäntänä oli Marija Andronovna Remšu. Tänäpiänä mie näytän teilä mitä täššä talošša on, ottau vaštah lapšie “Kalevalatalon” opaš Jelena Kartunen. 

Jelena näyttäy lapšilla šuuren levien tuohiaštien: “Mi tämä on? Tämä on tuohikattila”.

— Tämä talo šeiso Kaskol’assa, kahešša kilometrissä Vuokkiniemen kyläštä. Vuotena 1975 talo purettih ta tuotih tänne Kalevalah. Ta avattih Marija Remšun talo vuotena 1984. Täššä talošša myö näyttelemmä, kuin elettih karjalaiset. On monta runonlaulajien valokuvua, kertou Jelena Kartunen. 

Tämä talo šeiso Kaskol’assa, kahešša kilometrissä Vuokkiniemen kyläštä. Vuotena 1975 talo purettih ta tuotih tänne Kalevalah. Ta avattih Marija Remšun talo vuotena 1984.
Jelena Kartunen, “Kalevalatalon” opaš

Kuulusa karjalaini runonlaulaja Marija Remšu oli šyntyn Kivijärven kyläššä vuotena 1862. Häneltä on tallennettu äijän eeppisie runoja, loihtuja, starinoja ta šananlaškuja. Marija kuulu Neuvoštoliiton kirjailijaliittoh. Hiän opaštu laulamah eeppisie lauluja muamoltah Maura Marttiselta ta runonlaulaja Iro Lesoselta, kumpani eli heijän kera yheššä muutoman vuuvven. 

Marija muuttu Vuokkinimeh, kun mäni miehellä puušeppä Miihkali Remšulla, kumpani noštiki tämän talon 1920-luvun alušša. Šiämeššä kaikki on niin, kuin oli talon emännän Marija Remšun aikana. Iče emäntä ei myöštyn kotih evakošta, hiän kuoli Arhankelin alovehella 1943. 

— Tämä on šohva, šänky. Še šiirtyy näin etehpäin. Lapšet muattih, tuli huomeneš, pantih poikeš ta oli niin kuin tivana, näyttäy opaš Jelena.

Nykyjäh runonlaulajien musejo kuuluu Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšeh ta šen ruatajat valmissetah vuosipäiväpruasniekkua.

Musejon enšimmäisenä emäntänä oli Elsa Kallio. Ihan alušta lähtien hiän alko kerätä musejoh tietoja vienankarjalaisista runonlaulajista – valokuvie, elämäkertoja. Täššä voit nähä ta koškie heijän käyttämie esinehie, vuatteita, ašteita, kirjoja. Niitä tuotih musejoh rahvaš. Jelena ottau stolalta puuluatikon, missä on vanha kirja:

— Tämä on oikein vanha Marija Mihejevan Piiplija šuomen kielellä. Še on niin pahašša kunnošša, jotta emmä ruohi ottua šitä käteh. 

Šiitä Jelena näyttäy vanhua tuohituijassuo, missä piettih maituo.  

— Maito ei hapannun, šelittäy Jelena ta jatkau: 

— Enneinhän tuohešta kaikki luajittih. Kun kirjutti Elias Lönnrot, konša hiän tuli Latvajärveh, Arhippa Perttusen taloh, ni hiän näki, jotta luuvvat oltih tuohešta ta kattilaki tuohešta.

Nykyjäh runonlaulajien musejo kuuluu Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšeh ta šen ruatajat valmissetah vuosipäiväpruasniekkua. Še pietäh Petrunpäivänä, 12. heinäkuuta.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Karjalan Sanomat
Kielten tilanne puhuttaa tutkijoita
Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen valtuuskunta osallistui Venäjän suomalais-ugrilaisten tutkijoiden konferenssiin Joškar-Olassa.
Oma Mua
Šinini trollikka
Lapšienkirjailijan Irina Nikitinan Šinini trollikka -starina kuuluu Kaupunki, missä eläy lapšuš -kirjah. Kokomuš ilmeštyy šyyškuušša.
Karjalan Sanomat
Valkovenäläiset muistelivat keskitysleirien vankeja
Suomalaisten ja saksalaisten keskitysleirien entiset vangit kävivät Karjalan tasavallassa osoittamassa kunniaa kaatuneille sotilaille ja kuolleille vangeille.
Oma Mua
Elettävä elämä ei ole ylitettävä pelto
Heinäkuun 8. päivänä Venäjällä juhlitah Perehen, rakkahuon ta uškollisuon päivyä. Tahomma kertuo Gundirevien pereheštä.
Oma Mua
Tverinkarjalua roih enämbi iänikartal
Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da istourien instituutan karjalan kielen da fol’klouran tutkijat ajeltih Tverin Karjalah tallendamah tverinkarjalastu paginua karjalan da vepsän kielen iänikartale pandavakse.
Karjalan Sanomat
Mansikka on kypsynyt noin viikon etuajassa
Karjalaiset marjanviljelijät ovat ryhtyneet poimimaan ensimmäisiä mansikoita, joita he myyvät suoraan tilalta tai myyntipisteissään ympäri Karjalaa.
Karjalan Sanomat
Ihmissuhdedraama koukuttaa
Karjalan kansallisen teatterin näyttelijöitä voi nyt nähdä Ainut mahdollisuus kolmelle -televisiosarjassa.
Oma Mua
Mielihuavoine
Rahvahallizis suarnois on monien vuozisavoin aloh rahvahal suittunuttu viizahuttu. Täs suarnas kolme miehytty opastetah tolkuttomua viizahuoh.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль