Ruado ristikanzua čomendau
Galina Aleksandrovah tuttavuin kezäl 2019 Koveris Kirvehen pruazniekan aigua. Silloi puutin gostih Galina Aleksandrovnan da hänen ukon Anatolii Ivanovičan luokse. Ei ammui uvvessah tuttavuimmo Petroskois, kus Galina da Anatolii eletäh talven aigua jo kolmattu vuottu.
Galina Ivanova rodivui Segežah vuvvennu 1954 Marija da Aleksandr Ignatjevien pereheh. Segežas kodvazen elettyy pereh muutti Anukseh. Sie enzimäi elettih vuogrofatierois, ga vuvvennu 1961 muutettih kaksifatierazeh kodih. Se kodi oli Anuksen keskučas Leninan pihal, koin toizes puoles elettih Galinan tuatan sizär oman perehenke. Galinal rodih pienembi Gennadii-velli.
– Silloi Leninan pihua paikallizet sanottih savipihakse, sendäh ku sidä puaksuh kaivattih da dorogal oli äijy savua. Tuatto ei voinnuh tirpua ligahizii jallaččimii da konzu häi nägi, ku minun da vellen kengät ollah savus, voi nostattua meidy keskiyödy. Tuatto oli ylen čopakko, musteli Galina.
Parahannu paikannu kois oli ležanku, kus sai lämmitä vilusiäl. Galina mustau, ku tansiloilpäi tulduu kodih ainos istavui ležankale. Hänen viereh istavui muamogi da rubei kyzelemäh, kenenke tytär tansi.
Vahnembat harjaitettih ruadoh
Aleksandr Ignatjev oli roinnuhes Vahutjärveh. Häi loppi viizi kluassua. Aleksandran P’otr-tuatto repressiiruittih, Aleksandr ei ehtinyh tiijustua tuatan reabilitatsies, häi siirdyi tuonilmazih. P’otr reabilitiiruittih vuvvennu 1954, pereh sai tiijon sih nähte vaiku 1990-luvul. Sit aijas Galina omahizienke alalleh kävyy Sandarmohah kumardumah omale died’oile.
Aleksandr Petrovič kogo ijän ruadoi šouferinnu da äijän vuottu vedeli mašinal Anuksen rajonankomitietan enzimästy sekretarii. Rahvahal toiči oli vaigei eroittua sekretari šouferis, Aleksandran piäl oli pal’to karakulkagluksenke, movvakas šuapku da valgei paidu galstukanke.
Galinan muamo, Marija Nikolajevna oli rodužin Keskoijärvespäi. Naine loppi seiččie kluassua da äijän vuottu ruadoi buhgalterinnu linnannevvostos.
– Muamo oli ylen hyväntahtoine da rahmannoi. Häi pidi kodii por’adnas, joga vuottu pani seinäh uvvet šparielit da pani ikkunoih uvvet zuavesit, kois ainos kazvoi äijy kukkua. Pyhänpiän stola oli täyzi piiraidu, sanoi Galina.
Vahnembat omal ezimerkil opastettih lapsii suvaimah ruaduo. Galina da hänen nuorembi Gennadii-velli ainos avvutettih vahnembii.
Eläjes on äijy kiänälmysty, konzu mittumuagi
Vuvvennu 1975 Galina Ivanoval rodih zootehniekku. Viijendel kursal opastujes Galina meni miehele anukselazele Nikolai Ivanovale. Sobimuksen mugah opastundan jälles Galinal pidi lähtie ruadoh Mägriän souhozah. Ga silloi zootehniekkua tarvittih Kurkijoves. Sinnegi Galina lähti ruadamah ukonke. Vuvvennu 1976 naine sai kaksi tytärdy – Julijan da Jevgenijan. Suamah lapsii Galina tuli vahnembien luo Anukseh, kunne jäigi elämäh. Sit Anukseh muuttigi Nikolai-ukko, häi rubei ruadamah Anuksen souhozas mehanizatorannu.
Terväh selgeni, ku Julija ei ole terveh lapsi, hänel löyttih paha taudi. Tyttärenke Galina kävyi eri liäkärilöih, kui Petroskois, Moskovas dai Baltiekkumualois. Naine uskoi, ku rodieu kummu da Julija perenou. Ga nimidä ei autannuh. Liäkärilöin mugah Galina luadi enämbän, migu voinnus luadie.
Aijan mendyy perehen oza katkeni, Galina da Nikolai erottih. Galina tuli ruadamah Anuksen lapsienkodih. Allus naine ruadoi savun hoidajannu, sit koin piälikkö kuhkutti händy menemäh kazvattajakse. Hyväkse mielekse Julija-tytärdy avvuttih kaččuo Galinan vahnembat.
Aijan mendyy Galina meni yhteh karjalazen Anatolii Timofejevanke. Vuvvennu 1994 molodoit muutettih elämäh Koverih, kus heile annettih pieni fatieru nellifatierazes kois, kus hyö nygöi eletäh kezän aigua.
Vuozien mendyy Julijan tervehys rubei huonemah, kaččuo neidisty rodih ylen vaigei. Galinal pidi luadie vaigevin piätös elaijas – Julija työnnettih elämäh internuattah Karhumägeh. Naine kävyy tiijustamah Juliedu, tuou internuattah tarvittavii veššilöi da avvuttau internuatan eläjile. Sie Galina sai hyvikse dovarišoikse internuatan erähät eläjät da heijän vahnembat.
Koverih muutettuu
Koverih muutettuu Galina rubei ruadamah hyövyllizen ruavon opastajannu kylän školas, vedi erilazii kerholoi. Käziruadoloih Galinua opasti hänen nerokas muamo.
Silloi 1990-luvul movvas oli ombelu tilkulois da Galina piätti perustua lapsien kvilt-kerho, kudai rubei ruadamah školan tilois. Kodvan aigua lapset ommeltih käzil, sendäh naine rubei eččimäh sponsoroi – kerhoh niškoi ostettih ombelumašinat da ut’ugat. Urokoin tavoittehennu oli se, ku joga lapsi ombelis tilkulois minlienne suuren luajilmuksen, sanommo, od’d’ualan. Školas rodih hyvä perindö – andua lahjakse od’d’ualan opastajile, kuduat lähtietäh penziele.
Školaniekoinke Galina allalleh kävyi matkoih suksil. Kerran lapset opastujanke lähtiettih suksil Lemijärveh da sie pyrrittihes lämbimäh erähäh kodih. Koin ižändät lahjoitettih lapsile vaskine samvuaru. Silloi Galinal tuli mieleh perustua vahnoin vehkehien muzei. Muzei perustettih školan pertih. Rahvas ruvettih tuomah muzeih omii veššilöi da brujii, sanommo, eräs naine andoi muzeih paikan, kudaman hänen buabo sai lahjakse sada vuottu tagaperin.
Kepit ollah keral, kusbo ollah sukset?
Vuvvennu 2003 Galina ukonke käydih ystävien luokse Suomeh. Ulgomual Anatolii-ukko osti ičele puukon, Galina – kävelykepit. Sit aijas naine kävelöy keppilöinke läs joga päiviä. Silloi Koveris niken ei ni kuulluh moizes kävelendäs. Konzu Galina käveli keppilöinke kyliä myöte, vastah tulijat rahvas duumaittih, ku naizel ollah kibiet jallat. Kyläs rodih paginoi Galinan voimattomuksis.
– Kymmeniene vuottu kyläläzet šuutittih minuh nähte: “Kepit ollah keral, ga kusbo ollah sukset?” Rahvas ruvettih kiinnostumah kummallizeh kävelendäh. Nygöi äijät Koverin eläjät kävelläh keppilöinke, astutah yskin dai joukolleh, sanoi Galina.
