Repol’an kuoron viimeni laulaja

Repol’an kuoron viimeni laulaja

Uljana Tikkanen
07.12.2023
Mintäh on mukava paissa karjalakši vanhempien ihmisien kera? Hyö kerrotah omašta elämäštä šemmoista, mitä nyt on vaikie kuvitella.
Zinaida Pavlovna Lebedeva oman kotitalon pihašša Lieksajärven rannalla. Kuva: Uljana Tikkanen
Zinaida Pavlovna Lebedeva oman kotitalon pihašša Lieksajärven rannalla. Kuva: Uljana Tikkanen

Mintäh on mukava paissa karjalakši vanhempien ihmisien kera? Hyö käytetäh mukavua pakinantapua, kummaista käytettih heijän kyläššä, heijän šuušša kieli on elävä ta še on kaunis. Hyö kerrotah omašta elämäštä šemmoista, mitä nyt on vaikie kuvitella, še oli aivan toista elämyä ta vain kertomukšet voijah šiirtyä meijät šiih aikah vähäkši aikua.

Männyön vuuvven kešällä mie matkuššin Repol’ah, še oli enšimmäini ta täh šuaten ainut matka šinne. Olin Repol’ašša vain yhen päivän ta šen aikana piti ruttoh pakautella kaikki kylän eläjät, kumpaset paissah vielä karjalakši.

Yhtenä heistä oli Zinaida Pavlovna Lebedeva (o.š. Konstantinova).

— Olen Šuarenpiän kyläštä, mi oli Roukkulan järven rannalla. Še on Omelien kyläštä 24 kilometrie pohjoseh. Mie olen šyntyn Repol’ašša, ka tuatto oli opaštaja ta hänet työnnettih ruatamah Šuarenpiäh. Hiän oli nuori, vain 18 vuotta ta muamo oli nuori — 17 vuotta, kun 1938 vuotena mie olen šyntyn.

— Šielä elimä kakši vuotta, a šiitä šota alko ta meijät lähetettih evakkoh Kirovin alovehella, missä enšimmäistä kertua kuulima venäjän kieltä, rupesi kertomah Zinaida Pavlovna.

Ämmö autto pienien lapšien kera ta kalašti. Hiän oli hyvä kalaštaja: kešällä venehellä, talvella šukšilla kävi kalalla. Oštamah hänen pyytämyä kalua tultih ni Repol’an eläjät.
Zinaida Lebedeva

Roukkulan järvi on yksi šuurimmista Vuoksajoven vesistöh kuulujista järvilöistä Lieksajärven, Torasjärven ta Tuulijärven rinnalla. Roukkulan ta Lieksajärven rannoilla šeisottih šuurimmat kylät, šentäh kun niijen kautti kulki vesireitti.

Šuarenpiä-kylä kuin Repol’aki oltih Repol’an pokostan šuurimmista, vähintäin 11—12 taluo šielä aina oli vuuvvešta 1679 vuuvvešta alkuan, kun Repol’an pogostan kylistä ta väeštöštä ruvettih keryämäh tietoja.

Zinaida Pavlovna muistau šovanjälkistä kylyä, kunne hiän myöšty ämmön ta muamon kera vuottamah tuattuo šovašta.

— Ennein kylä oli šuuri, oli 20 taluo ta meijänki talo oli šuuri. Šovan jälkeh myö myöštymä Šuarenpiäh. Aikuhiset ruattih kolhosissa, šielä piettih lehmie ta heposie, kašvatettih potakkua.

— Ämmö autto pienien lapšien kera ta kalašti. Hiän oli hyvä kalaštaja: kešällä venehellä, talvella šukšilla kävi kalalla. Oštamah hänen pyytämyä kalua tultih ni Repol’an eläjät. Mie niise hyvin muissan, kuin ämmö risti šilmät joka huomeneš ta luki malittojen šanat oprasan ieššä, kumpani nyt šäilyy čikolla, mie tahtosin, jotta hiän antais šen miula, ka hiän ei anna, jatko Zinaida.

Zinaida ei muissa oliko kyläššä kirikkö tahi časoun’a. Istorijallisien tietojen mukah 1920 vuosina kiriköt Repol’an, Šuarenpiän ta Roukkulan kiriköt oltih lakkautettu ta uško oli kielletty.

— Kun tuatto myöšty kotih hänet työnnettih ruatamah Repol’ah. Vuotena 1947 mie mänin kouluh, a hiän oli koulun johtajana. Koulu oli šuuri — yli 50 henkie, šentäh kun šiih tuli opaštumah lapšet lähikylistä.

— Kaikki lapšet, ket käytih kouluh jo paistih venäjäkši. Koulušša šilloin opaššuttih kahekšan luokkua ta viimesen luokan mie lopetin Rukajärveššä, kunne tuatto šiirrettih ruatamah tuomariksi, muisteli Zinaida Pavlovna.

Lapšien ruatona oli auttua hoitamah lehmie, kanoja ta toisie kotielukkoja. Kešällä kaikin käytih varuštamah heinyä lehmillä. Lapšien niise piti riipie lehtijä ta luatie kerppuja, ne pantih kuivuamah tanhuoh.

Miula aina on mukava kyšyö, mitä lapšen piti ruatua ennein ta mitein hyö leikittih. Vaštaukšet ollah kaikenmoiset ta niitä on mukava kuunnella.

Lapšien ruatona oli auttua hoitamah lehmie, kanoja ta toisie kotielukkoja. Kešällä kaikin käytih varuštamah heinyä lehmillä. Lapšien niise piti riipie lehtijä ta luatie kerppuja, ne pantih kuivuamah tanhuoh.

— Myö rikeneh ajoma venehellä meččäh, šielä keräsimä mussikkua ta voitelima ičellä nävöt mussikalla. Muššat olima ta pölättimä toini toista. Kotih tulemma, ämmö kyšyy, a missäpä marjat ollah, a šielä aštiešša vain vähän marjua on, kerto miun pakinakaveri.

— Toisena huvitukšena oli hyppie ropivon yličči. Konša kalaštamah kävimä, tytöt oltih yheššä veneheššä, pojat — toisešša. Kalaštima ta tulima rannalla, šielä šytyttimä ropivon. Ämmö aina meijän kera kävi ta keitti kalarokkua, paisto kalua kuni myö repimä lehtijä, a šiitä myö hyppäsimä.

Mie kyšyin, näkikö miun pakinakaveri kontien tahi toisen villielukan. Hiän šano, jotta näki kerran hirven ta pakeni pois, ta vielä kerto muisselman kontiešta.

— Šovan jälkeh monet kalaššettih ta tuatto kerran tappo kontien. Kačomma, jotta hiän myöštyy kotih venehellä, a hänen kera vielä ken lienöy istuu, a še ei ole mieš vain tapettu kontie. En muissa, moušot šöimä lihua šiitä, šaneli Zinaida Pavlovna.

Mitä koškou ruokua, ni kuin kaikilla karjalaisilla kala, potakka ta nakris oli tavallisena ruokana, a kun oli lehmä, ni oliki maituo ta rahkua. Koissa paissettih šankija potakan kera, kalittoja šuuriman kera, mussikašta ta puolašta ta rahkašta piiraita oliki, ämmöt paissettih kalakukkoja lahnašta ta hauvista, šiijašta ta mujehešta.

— Koko päivä myö juoksima ta kaikki šyömiset oltih hyvät, hiän muhiu.

Ka ei ole nyt kenen kera niitä lauluja laulua ta šanat ruttoh unohutah. Piti nuorempie opaštua, ka hyö ei tahottu. Ken nyt niitä lauluja rupieu laulamah.
Zinaida Lebedeva

Koulun jälken nuori Zina tahto ruatua liäkärinä ta ajo Belomorskih šuorittamah tutkintoja. Tutkinnot šuoritti pahoin ta ei piäššyn opaštumah, tuli kotih ta rupesi ruatamah lapšien kojissa ta šiitä Repol’ah tuli niise lapšien kojissa ruatamah.

Ruatovuosina hiän harrašti laulamista enšin Rukajärveššä, šiitä Repol’ašša. Rukajärveššä ta Repol’ašša Zinaida kävi kuorošša. Rukajärveššä oli šuuri kuoro, varmašti 35 henkie ta laulut oltih venäjäkši.

Repol’aššaki oli kuoro, kunne Zinaida Pavlovna tuli laulamah, kun šiirty elämäh Repol’ah.

Kuoron johtajana oli Aleksei Nikolajevič Lazarev, hiänki šoitti hanurilla. Kuoron vanhemmat naiset muissettih karjalankielisie lauluja ta opaššettih toisie laulamah niitä.

Kuoro laulo joka pruasniekašša omašša ta nuapurikylissä, ajo esityšmatoilla Kižin šuarella kešäpruasniekkah šekä kävi Petroskoissa ta Šuomešša.

Laulajie lämpimäšti otettih vaštah.

‒ Miun lempilauluna oli “Kallivolla kukkie kašvo” karjalakši ta Lieksa-laulu venäjäkši. Ka ei ole nyt kenen kera niitä lauluja laulua ta šanat ruttoh unohutah. Piti nuorempie opaštua, ka hyö ei tahottu. Ken nyt niitä lauluja rupieu laulamah, pahekšiu Zinaida Pavlovna.

Pakinan jälkeh Zinaida Pavlovna ta mie läksimä kaččomah vanhoja valokuvie. On mukava kertuo, missä paikašša ne šäilytäh — ei vanhašša al’pomissa, eikä kropeikašša, vain veikkoh šotilaškapšakissa. Hiän oli armeijašša Sahalin-šuarella ta tämän kapšakin jätti čikolla.

Oli ikävä kaččuo valokuvie ta muissella Zinaidan šanoja, jotta ei ole kenen kera laulua, vet’ niistä kaunehista kuoron laulajista eloh jäin vain Zinaida Pavlovna Lebedeva.


Repol’an kuoron laulajista eloh jäi vain Zinaida Pavlovna (4. vaš.). Kuva: Zinaida Lebedevan pereharhiivašta



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Kipinä
Tilkuine
Kerdomuksen personuažu sanelou omas matkas buabanke meččäh.
Karjalan Sanomat
Itsenäinen Itä-Karjala oli Suomen projekti
Historiantutkija Denis Popovin mielestä separatistisen Karjalan väliaikaisen hallituksen perustaminen oli osa valkosuomalaisten interventiota Itä-Karjalaan. ”Itsenäisellä” Karjalalla Suomi halusi toteuttaa aluevaatimuksensa Venäjälle.
Oma Mua
Kanšallisien kirjallisukšien kehityštä käsiteltih Moskovašša
Moskovan Ruškiella aukivolla X kirjafestivalin rajoissa oli pietty Kanšallisien kirjallisukšien festivali. Kirjailijat ta runoilijat šekä kielen ta kulttuurin aktiiviset šäilyttäjät tultih festivalih, jotta tutuštuo toini toiseh.
Karjalan Sanomat
Runolauluista pohja luoville toimijoille
Vanhat karjalaiset runolaulut ovat innostuksen lähde säveltäjille, laulajille, tutkijoille ja muille luoville ihmisille. Esimerkkejä siitä kerrottiin seminaarissa.
Karjalan Sanomat
Yöttömät yöt valoisaksi aluksi
Karjalassa pidettiin ensimmäiset mönkijäcrossin mestaruuskisat. Kilpailemaan saapui lapsia ja nuoria Karjalasta, Pietarista ja Belgorodista.
Karjalan Sanomat
Elämäni polku on merkkiteos Karjalan kirjallisuudessa
Se edustaa tuoretta 2000-luvulla esiinnoussutta autoetnografista tutkimustapaa, jossa tutkijan omat kokemukset ja niistä kirjoitetut muistiinpanot muodostavat keskeisen aineiston.
Kipinä
Mistä rautaraha voit kertuo?
Koštamukšelaini Dmitrii Ivanov harraštau numismatiikkua – hiän keryäy vanhoja rautarahoja, kumpasie iče löysi Vienan Karjalan alovehelta, šekä nykyaikasie rahoja muailman eri maista.
Karjalan Sanomat
Vuosia kielen parissa ja hyväksi
Periodika-kustantamon johtaja Natalja Sinitskaja tunnetaan Karjalassa ihmisenä, joka vaalii karjalaisen kansan perinteitä, kieltä ja kulttuuria. Lapsena hän haaveili lääkärin ammatista.
Karjalan Sanomat
Karjalan järvet isolle kankaalle
Karjalan järvet -dokumentti sai ensi-iltansa Petroskoissa. Filmiä varten kuvattiin 50 järveä eri puolilla Karjalaa. Videomateriaalia kertyi yli sadan tunnin verran.
Oma Mua
Karjalan kieli elämäššä ta harraššukšissa
Vienankarjalan kielikurššilla oli pietty viimeni oppitunti. Kurššilaisilla oli tehtävä – valmistua esityš ta kertuo, mimmoni rooli on karjalan kielellä elämäššä, pereheššä, harraššukšissa ta ammatissa.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль