Rauvan kertomat jutut
Koštamukšen luonnonšuojelualovehen ta Kalevalan kanšallispuisson yhissetyn johtokunnan johtaja Sergei Tarhov kertou:
— Reitti kehittyy. Enšin šillä ašetettih puuteloja šoisien paikkojen piälličči, šiitä tietotauluja, kumpaset kerrotah šuomalmin šuannan istorijašta näissä paikoissa. Viime vuotena rakennettih oikie paja, a tänä vuotena alettih rakentua rautamusejon rakennušta. Projektie rahottau “Karjalan pelletti”. Še on šuuri panoš Metsola-biosferialovehen kehitykšeh, missä myö kaikin elämmä. Šamoin joka vuosi kanšallispuistoh tullah volont’orit, jotta lisätä oma panoš polun kehitykšeh. Esimerkiksi, teloja šuon piälličči ašetettih luonnonšuojelualovehen ta kombinatin johtajat ta hallinnon ruatajat.
Mitein piäššä kanšallispuistoh? Pitäy etukäteh šuaha vierailulupa Koštamukšen luonnonšuojelualovehen toimissošta tahi Venehjärveh kyläštä, kumpani šijottuu puisson šyväimeššä.
Koštamukšešta Venehjärveh pitäy ajua noin kakši tuntie riippuon čuurutien kunnošta. Viimeset 12 kilometrie ollah tosi luonnonkaunehet: tie mänöy männikön kešellä čärkkyä myöten, a molommilla puolilla yksi lampi vajehtau toista.
Venehjärvi šijottuu niemimualla, kolmešta puolešta šitä huuhellah šamannimisen järven vejet.
Mi on tärkein kävelyššä-ekskursijošša? Tietyšti pätövä opaš. Ekskursijuo Rautašuo-polkuo myöten viey Kanšallispuisson opaš Šanteri Lesonen. Ne ollah hänen kotipaikkoja: Aleksandr Aleksandrovič ta hänen naini Nina Gavrilovna, kumpani on niise kanšallispuisson ruataja, ollah yhet Venehjärven kylän vähälukusista ainasista eläjistä.
Tosi merkittävä on yksi rakennukšista Lesosien talouvešša. Še on kokonah ripuššettu rautasilla luajokšilla, kumpasie löyvettih ympärissoššä. Kaikkieh kollektijošša on yli 200 kappalehta!
Kirveššarja on vaikuttava, ta jokahisešta Aleksandr Aleksandrovič voipi kertuo oman jutun, avomielisešti ihual’l’en šitä, kuin malttavašti meijän kantatuatot käsiteltih esinehien valmistamista. Hiän šuunnittelou antua ošan näyttelyesinehistä rakennettavah rautamusejoh.
Rautašuo-polkuo myöten voipi kävellä iččenäisešti, ka äijyä mukavampi on oppahan kera. San Saničin tuttavana ollešša mie aina ihmettelen, kuin šyväšti hiän tietäy niijen paikkojen istorijua. Tietotauluissa kuvatut ihmiset ei olla vain nimettömie kantatuattoja: hiän tietäy ei aunuoštah nimijä, vain melkein lehtimiehen ta valokuvuajan Into Konrad Inhan 130 vuotta takaperin kuvuman jokahisen ihmisen kohtaluo.
Šamoin mielenkiintoni on hänen kertomuš rautaelinkeinon istorijašta:
— Ennein Karjalašša rautua šuatih šuomalmista. Še oli oikein vaikie prosessi. Rauvan šulattamista varoin šuošta noššettih turvehkerroš. Erikoisih kuoppih pantih noššettuo malmie vuorottuan koivuhiilikerrokšien kera, ta šulatuš alko. Polun vierellä nykyjähki voipi nähä kuopan, kumpasešša poltettih halkuo hiiltä varoin.
Mitein ečittih malmie? Iänen ta värin mukah! Šuon yläkerroš puhattih puisella šeipähällä. Još kuulu ominaini iäni ta šeipähän piikki ruškeni, še näytti, jotta malmi oli šuatavissa. Šen jälkeh turvehen ta šammalen yläkerroš kerättih ta pantih kuivattavakši šeipähih, a šiitä käytettih liävissä karjan pahnakši.
— Töitä šuoritettih kešän lopušša ta šykšyllä. Šuatuo malmie kuivattih kakši kuukautta. Šiitä šitä poltettih tulella, a šulatettih talvella. Malmie pantih kerrokšittain hiilen kera, kertou Šanteri Lesonen.
Ahjošša piti olla 400°С — 800°C ta äšen 1000°С, mih piäštih šen anšijošta, jotta ilma tuli šuošta ylähäkši viejyä erkoista ojua myöten. Jykie rauta joutu kiukuan pohjah. Muovottomie paloja otettih kuopašta pihtilöillä. Šiitä pajoissa niistä paloista valmissettih eri luajokšie. Šiitä kerrotah ušiet rautavälinehet, kumpasie löyvettih Venehjärven kyläštä peltojen kyntämisen aikana.
Meijän kantatuatot ei konšana rakennettu pajoja kyläššä. Ne aina šijotuttih missä lienöy šyrjäšeuvulla. Näin ruattih tulipalon varalta, vet paja on “kuuma ošašto”. Yksinäisen elämän takie šepistä ušein kekšittih legendoja ta starinoja, heilä annettih yliluonnollisie kykyjä.
Aleksandr Aleksandrovič kertou, jotta lapšena hiän näki mečäššä kuopan šiih viejän ojan kera, ka ei ymmärtän, mitäpä še oli.
— Oliko še kašviskuoppa? Ka še oli liijan loittona taloloista. Talvella ei ois ollun mukava käyttyä šitä. Vain konša kostih tuli eččijä Karen Agamirzojev, arvautuš ratkaistih. Karen Mihailovič šano, jotta šillä on šama näkö kuin kiukualla, mitä käytettih rauvan valmistamisešša. Ihan totta! Kaikki heti järješty, kerto Šanteri Lesonen löyvöštä.
— Tuli ajatuš rakentua šiih rauvan šuannalla omissettu ekskursijopolku. Šitä kannatettih luonnonšuojelualovehen johtaja Sergei Tarhov ta “Karjalan pelletin” piäjohtaja Maksim Vorobjov, ta jo nellättä vuotta polkuo täytetäh uušilla objektiloilla ta tiijolla.
Paja heti kiinittäy huomijuo. Viime vuotena kuivatušta puušta rakennettu paja kuin priänikkätalo vetäy kačahukšie. Kaikki on luajittu šuurella rakkahuolla ikkunojen skiäkistä ta hakoloista alkuan pajavälinehih ta ahjoh šuaten. Šiinä kävijä šuau iče yrittyä virittyä tulta puhuttimilla, kačella šeppien ruavošša käytettyjä välinehie — Šanteri Lesonen tietäy jokahisen instrumentin tarkotušta ta šelväšti šelittäy, mitein šitä käytettih.
Niin, hiän kerto, jotta metallin takomisen aikana piällälyöjä otti šuuren pal’l’an, a šeppä otti pienen pal’l’an. Šen avulla hiän ei aunuoštah näytti, mih piti lyyvvä, vain löi iskujen miärän.
Juuri pajan vaštapiätä alko kašvua toini šemmoni rakkenuš — šiih peruššetah rautamusejo. Miun vierailun aikana ruatajat juuri alettih rakentua šitä.
Iče rakennuš on jo valmis — še luajittih kuivatušta puušta, a šiitä purettih ta kuletettih kanšallispuistoh. Pitäy vain kovota še.
Musejon rakentamisešta vaštuau Koštamukšen Kelokoti-yrityš, kumpasen johtajana on Roman Vorobjov. Hyö voitettih muijakaupašša tänä vuotena. Viime vuotena rakentajat luajittih paja. Hyö ruatah hyvin ta šielukkahašti, šentäh kun ollah paikallisie eläjie ta tiijetäh puuarhitektuurin teknologijan yksityiskohtie ta perintehie.
Šemmosie mukavie reittijä on Koštamukšen kaupunkipiirissä. Tiälä luonnon kaunehuš ta šuuruš liitytäh rautaelinkeinon istorijah.
