Pedäjikköh korgiel mäil ymbäri vuvven suvaijah kävvä lapset, nuoret dai ruavahat rahvas. Talvel hiihtämäh, lumettomal aigua juoksendelemah da jallai kävelemäh. Tiä vuozikymmenii harjoitellah sportuškolan kazvatit. Mondu polvie priäžälästy nuorete on käynnyh mäile tiettoloin kel pitkäh kižah. Sendäh rahvas ristittih tämän kohtan Rakkahusmäikse. Sih näh priäžäläzil on oma pajogi.
Nygöi Rakkahusmägi on muuttumas Tuskumäikse. Juuri mäin al ruvettih kaivamah hiekkua da vedämäh iäre. Tämän periä mäin randu vieröy alah, pediät kuavutah, kuavundua vajai on jo uuzi tulipačasgi. Ylähän varaittau käveltä. Randimaine troppaine jo on ihan pädäräzel.
Kezäl priäžäläzet kuvattih videoh tukun viettäväkse varustettuu puudu.
– Nygöi tahtozin minä, štob ei kuattas, kačo, meččy kuaduu, jo lapset voijah puuttuo pediän alle. Jo ken jallan katkuau, ken käin katkuau. Jo on moni travmua. Mille himoittas, štobi tämä čoma kohtu jiäs meile, a nygöi, kačo, pilatah, jo on puoli mägie pilattu kai. Sikse minul on ylen abei, ylen kibei, on pahas mieles priäžäläine Aleksandr Mihailov. Joga päiviä häi kävyy Rakkahusmäile kävelemäh, talvel hiihtämäh.
Hiekkua kaivetah luvattah, da vietäh rinnale muapaloile, kudamat on myödy kodiloin srojindah niškoi. Sikse paikalline eläi Aleksandr Saveljev kirjutti kirjazet virguniekoile – luonnonvardoičusprokuratuurah, Karjalan luonnonvaroin ministerstvah, omažus- da muavälilöin ministerstvah da toizih virrastoloih. Mies kyzyy abuu azettua Rakkahusmäin rikondu. Kirjazen allekirjutti puolitostusadua hengie.
– Nygöi, kačo, kui kaivetah, mygöi nenne puut leikattih, viettih iäres, otettih peskut täspäi järvirandah, myvväh. Kuibo voibi olla muga kaččuo, i nimidä ei luadie? Nygöi sit periähäi minä keräin kai podpiskat rahvahaspäi, kirjutimmo kirjazet joga sijah, no tullah vai otpiskat meile, täs on kai hyvin, pidäy vie kaččuo, pidäy luadie, no niken iče ei tulluh kaččomah! sanou Aleksandr Saveljev.
Kogo dielo työttih sellitettäväkse Priäžän politsieh učaskouvoil. Löydiä juuret da jället hänel toinah ei rodie helpo. Rakkahusmägi on Priäžän linnukunnan omažus, sie ei sua nimidä ruadua. Järvirannas enne oli Priäžän promkombinuattu, konzu se heitti ruandan, muapala myödih kogonazennu. Sen omistajat vaihtuttih äijy kerdua, jälgimäine jagoi konnun nellähkymmeneh muapalah da möi net. Jogahizel on oma ižändy. Rakkahusmäin da muapaloin välis ollah Ven’an meččyfondan muat. Juuri sit kohtua kaivetah hiekkua da kuavutah pediät. Priäžän linnukunnan herroil ei ole valdua azettua mäin rikondu.
– Priäžän linnukunnan hallinduo huolestuttau tämä probliemu. Kannatammo priäžäläzii, kudamii huolestuttau Rakkahusmäin oza. Opimmo kerätä rahvahan kerähmön, kučummo sih nämmien muapaloin ižändii. Mägi on vieremäs. Muanomistajil, kudamien periä se rodih, pidäy panna kai endizeh kundoh zakonoin mugah, on varmu Priäžän linnukunnan piämies Valentin Garnin.
Mennyt nedälil, 30. syvyskuudu, Rakkahusmägeh näh paistih Priäžän linnunkunnan nevvoston istundos. Paginale oli kučuttu učaskouvoi, kudamale on annettu sellitettäväkse tämä dielo. Deputuatat piätettih kirjuttua kirjazet luonnonvardoičusprokuratuurah da Präžän leshozah.
– Meil ei ole yksikai, midä ielleh tapahtuu Rakkahusmäil, kudai on meijän linnukunnan omažuos. Ku ei heitetänne hiekan kaivandua, mägi vieröy alah kogonah. Ga myö rubiemmo ruadamah da eččimäh todistu tottu zakonoin mugah. Toivommo, ku suammo vastavukset virrastoloispäi. On vai ylen paha, ku nygözien zakonoin mugah, konzu voibi ostua da myvvä muadu, paikallizel vallal täs ei ole nimittumua valdua, sildy gu muapalat järvirannas ollah yksityizes omistukses. Toizekse, uuzil ižändil, ket tahtotah nostua tänne koit da eliä ielleh, pidäy olla vastuos ymbäri olijas luonnos da järves. Sehäi on meijän yhtehine rikkahus, kaikkien priäžäläzien huogavundukohtu, sanoi Priäžän linnukunnan nevvoston paginanvedäi Tatjana Izotova.