Puhtahašta meriveještä tulou makieta šuolua
Venäjä on monien luonnonvaruštehien rikkahin mua ta niise šuolalajija meijän muašša on enämpi, kuin toisissa maissa. Šuola on muinasista ajoista tärkie aineh, vain šuolasena šai šäilyttyä kalua, lihua, šienie ta šillä tavoin valmistua varuštehie talvekši.
Ennein vanhah šuolua valmissettih kešällä päivän paissošša rantakallivoilla, a talvella haihutettih pakkasella. Enšimmäisinä šemmoista šuolua šuatih saamelaiset. Šiitä meren rannoilla ruvettih elämäh novgorodilaiset, kumpaset tultih pomoriloiksi ta hyö ruvettih rakentamah keittämöjä, kumpasien omistajiksi tultih manasterit. XVI—XVII -vuosišuašša Valkien meren šuolua tuotettih 700 tuhatta puutua vuuvvešša. XX-vuosišuan alukši ruvettih käyttämäh halvempua Astrahanin ta Permin šuolua ta vanha elinkeino unohtu.
Nyt Valkien meren rannoilla on vain eryäš šuolakeittämö, yksi niistä on loittosešša pohjoispos’olkašša Čuupašša.
Valkiešša mereššä on oikein puhaš merivesi, šentäh tänne ni tuli Ol’ga Jagodina oman perehen kera ihan alušta järještämäh vanhua ruatuo — šuolan keittämistä. Nyt keittämöššä ruatau kahekšan henkie, niijen luvušša Čuupan eläjie. Ol’galla oli mukava tutkie šuolan valmistamisen prosessie ta elvyttyä šitä niillä istorijallisilla paikoilla, missä šuolakeittämöjä ennein oli šatoja, a nykyjäh vain harvat.
Merivettä otetah Čuupan lahen alušta, missä viereššä ei ole kylie ta vesi on puhtahin. Pitäy ottua vettä noušuvejellä, kun tulou šuolasemmat vejet. Šiitä vettä tuuvvah Čuuppah, missä alkau pitkä prosessi — merišuolan šyntymini.
— Täššä on meijän keittämön šyväin — šuuri kattila, missä šuolua haihutetah. Merivettä lämmitetäh, jotta šuolatoin vesi haihtuis ta jäis väkövä šuolavesi. Kattilašša on kakši ošua: šiämiošašša on merivettä, a šen ympäri on tila, kumpani on täytetty notkiella glyseriinillä. Kattila lämmittäy glyseriinie, še rupieu kiehumah vain 280—290 aštehella, šentäh myö lämmitämmä glyseriinie ta katkuamma kattilan šähköštä, a glyseriini lämmittäy patua, missä on šuolavettä, niin myö šiäššämmä šähkyö. Šiitä alkau kristallisoitumini ta myö panemma kattilah puhašta kankašta, kertou Ol’ga Jagodina.
Kristallisoitumini keštäy muutoman päivän. Kun še piättyy, kankašta, missä on jo šuolua noššetah kattilašta ta pannah toiseh huoneheh kuivumah. Kristallisoitumisen jälkeh jiäy magnesiumista vettä, šitä paikalliset eläjät otetah ta lisätäh veteh, kun kylvetäh vannašša. Še on oikein tervehellistä ta luonnonpuhašta.
Kešällä šuola on vähäsen keltasempi, erityisešti vihmojen jälkeh, a talvella puhtahan valkie. Ka joka kerta šuola tulou entistä toistumattomakši. Še on elävä tuoteh.
— Valmista šuolua pitäy puhistua hiekašta, še on jo käsityö. Keittämöššä šitä ruatau paikallisie naisie, a šiitä myö ševottamma šuolah erilaisie luonnollisie makuja: hilluo, mussikkua, puolukkua, pihlajua, katajua, muštamarjapihlajua, karpaluo, česnokkua, pippurie, viinie ta äijä muuta toisie. Myö valmissamma lisäykšistä huttuo, ševotamma šuolah ta uuvveštah kuivatamma. Še on vaikie ta kallis ruato, ka vain šillä tavalla voipi šuaha niin tuokšukašta ta makieta šuolua. Konša ihmini šyöy hiän enšin henkittäy tuokšuja, a šiitä vain tuntou makuo, šentäh niin äijä huomijuo tuokšujen šäilyttämiseh, šelitti Ol’ga.
Merišuolua on hyvä maissella munien tahi tomattien kera ta voipi lisätä kahvih, maitoruokih, eryähät lisätäh hetelmihki. Šuolakeittämöh jokahini voipi tulla opašretkellä tahi tilata maissantua.
Šuunnitelmissa on järještyä musejo, missä on esillä šuolalajija muan eri paikoista ta missä niitä voipi maissella šekä avata restorani nuapurirakennukšešša, missä šuau maissella Valkien meren šuolalla mavuššettuja ruokie.
