Puanajärvi on alkuperäni pohjoisuarreh
Puanajärvi-puisto on ainutluatuni villiluonnon kohta Karjalan Louhen piirissä Muanšelkä-harjulla.
Oman nimen puisto šai Puanajärveltä, kumpani ilmešty Fennoskandijan kallivopohjan murrokšešša.
Puissošša on 24 Venäjän Ruškien kirjan šekä 208 Karjalan Ruškien kirjan kašvi- ta elukkalajie, niijen luvušša: pohjoispetra, muuttohaukka, kalahaukka, merikotka, muakotka, muštakupuni kuikka, šimpukka.
Puisson luontuo korissetah vakituiset luonnolliset populatijot: hirvi, meččäporo, kontie, hukka, ilveš, ahava, harmua kurki, laulujoučen, meččähanhi, muštakupuni kuikka, merikotka, muakotka ta meččo.
Puisson alovehella on kaunehin pohjoisvuara Kivakka ta voimakaš Kivakkakoški.
Kivakalla on šuuri miärä seitoja — paikkoja, missä muinaisaikoina saamelaiset palvottih omie jumalie. Iče kivakka-šana merkiččöy “kivišäilyttäjyä”.
Vuaran huipulla kašvisto muuttuu vuaratunturiksi, a huippuo korissetah pienet järvet, kumpaset ilmeššyttih tektonisissa murrokšissa.
Kivakan korkevuš on 499 metrie. Vuaralta avautuu henkie liikuttava näköala Piäjärvellä, Kivakkakošella ta Karjalan korkeimmalla Nuorusen vuaralla.
Kivakkakoški on šuurin luonnollini koški Oulanka-jovella, še šai Kivakka-vuaran šaman nimen šentäh kun on šen aluššalla.
Šuurešša košešša on šeiččemen porrašta.
Kivakkakoški on 100 metrin pituni ta šen yhtehini korkevuš on 12 metrie. Joka sekunti alašuvantoh laškou keškimiärältäh 63 kutijometrie vettä. Pieni kallivošuari jakau košen kahella puvakšella.
Viime vuosisuan alušša jovella oli uitto. Jotta vesi ei lykkäis hiršie rantah oli rakennettu kivipato.
Nuorusen vuara on Karjalan korkein paikka. Še on yksi šuurimmista graniittivuorissoista ta šen korkevuš on 576 metrie meren yllä. Vuaran huipulla on šuvin ta pinta-alaltah šuurin vuoristotunturi, missä on reliktikašvisto.
Tietomiehien šanojen mukah ihmisen miärätöin vaikutuš tunturiloih viey pohjosen erämuan ilmeštymiseh.
Jotta piäššä Nuorusen vuarah pitäy aštuo 16 kilometrie luonnonkaunista polkuo myöten. Autotieltä polku lähtöy länteh ta kulkou enšin vanhua hakuupaikkua, šiitä hevoispolkuo myöten.
Šata vuotta takaperin tätä taivalta myöten talonpojat vietih halleita Vienan mereltä Šuomeh, laukunkantajat kannettih omua tavarua, a šuomelaiset kupčat ajettih jarmankoilla. Polku mänöy pienien šoijen ohičči vanhan kuušikon laijalla.
Nuorusen vuaran viereššä kašvau äijän jäkälyä, kumpasista monet ollah Europan maijen Ruškeissa kirjoissa. Niijen kašvamini tovistau, jotta meččä on koškomattoman puhaš.
Šiitä polku ylittäy valtijon entisen rajan. Ennein vuotta 1940 tämä aloveh kuulu Šuomeh. Polku tulou aholla, kumpasella kašvau niittyheinie. Ennein tiälä oli šuomelaini Tavajärvi-huuttori.
Šen jälkeh polku kulkou kahen järven välih, kumpasista yksi on Pieni Šiikajärvi. Šen rannalla on järješšetty lepopaikka. Tänne voipi ašettua teltta ta šytyttyä ropivo.
Pienen Šiikajärven jälkeh polku kulkou puisson rajan ulkopuolella. Kun aššut pienen šuon läpi alkau hil’l’ani noušu vuaralla. Nuorunen on Karjalan korkein vuara. Geologit šanotah, jotta tällä levehyšaštehella šitä korkeimpua ei ole Pohjanlahešta Uralih šuaten.
Noušu on šuvimeristä rinnehtä myöten. Noušun aikana voipi huomata, kuin kolme luonnon vyöhykehtä vaihtuu: meččä, meččätunturi ta tunturi. Vuaran rintehillä voipi nähä pinta-alaltah pienie riippujie šoita. Yheššä kallivomurrokšešša on pieni järvi.
Vuaralla voipi nähä seitoja — saamelaisien entisie pyhäpaikkoja. Seita on šuuri vierinkivi, mi šeisou pienemmillä kivilöillä, kuin jaloilla.
Saamelaisien uškomukšien mukah niissä eläy kuolluijen šamanien šieluja, šentäh kun heilä oli valtua. Nuorusella šijoutuu yksi šuurimmista seitoista.
Vuaran ylähyätä avautuu šuuri näköala Tavajärvellä, Kivakkavuaralla, Ukontunturilla. Kirkkahalla šiällä voipi nähä Rukavuaran, mi on Šuomen puolella.
Puisson vierailun ta voimie vuatijien vaikeijen noušujen jälkeh šieluh tuli rauhua. Šitä tunnehta voipi antua vain koškomatoin villiluonto.
Ainut as’s’a, mi voipi pahentua mieltä on paha tie. Šentäh matkah pitäy lähtie korkiella autolla. Tiellä on äijän šuurie kivijä.
