Pitkä taistelu: Inkerinsuomalaiset kertovat omaa tarinaansa
Pieni Tšalnan taajama voi kertoa paljon sen ensimmäisten asukkaiden, sotalasten, inkerinsuomalaisten kohtaloista. Inkerinsuomalaiset ovat olleet perusosa Tšalnan taajaman väestöä. Heidän kohtaloistaan kuvataan nyt dokumenttia, joka on osa Sodan leimaamat kohtalot -hanketta.
— Taajama veti puoleensa ihmisiä, jotka kaipasivat työtä ja tahtoivat rakentaa uutta elämää. Iso metsätyökeskus tarjosi työtä ja liitti yhteen uudisasukkaita. He olivat eri alueilta kotoisin. Karjalasta he ovat löytäneet toisen kotimaan, hankkeen tekijä Inna Nippolainen kertoo.
Kiehtova dokumentti koostuu perheiden varastoista löytyneistä valokuvista, arvokkaista asiakirjoista, haastatteluista ja muisteluista.
— Monet henkilöt kertoivat elämäntarinansa ja perheensä tarinan kotikielellään, suomeksi, jota he eivät käytä usein arkielämässä. Pyysimme heitä puhumaan juuri suomea, koska haluamme kuvata filmissä inkerinsuomalaisten elävää puhetta. Monet puhuvat venäjää murtaen jopa tähän asti, Nippolainen sanoo.
Tšalnan taajaman asukkaiden elämäntarinat ovat sodan koskettamia. Nämä tarinat heijastavat suuria historiallisia tapahtumia.
— Tarinat eivät voi jättää ketään välinpitämättömäksi. Sota jätti jäljen jokaiseen perheeseen. Se turmeli monia kohtaloita. Ihmiset kärsivät rasituksia ja puutetta. Mistä he ammensivat voimansa? Kuvausten aikana seurasin kameraa, ja nyt kuuntelen uudestaan tarkkaan ihmisten puheita. Ihmeellistä on se, miten hyvin sankarimme muistavat kotikielensä. Heidän murteessaan on jotain samaa kuin karjalan kielessä, dokumentin tekijä Uljana Tikkanen kertoo.
Tšalnan asukkaiden kertomusten pohjalta julkaistaan elokuvan lisäksi myös kirja. Kirja on kaksikielinen, tekstit ovat kirjassa sekä suomeksi että venäjäksi.
— Kirjaan on koottu 18 elämäntarinaa sekä inkerinsuomalaisilta että muilta. Enemmistönä he ovat sotalapsia, joista jotkut eivät ole enää elossa. Heidän tarinoitaan kertovat heidän lapsensa. Kyyneleet nousivat heidän silmiinsä, kun he muistelivat vanhempiaan, Nippolainen sanoo.
Kirjan johdanto sisältää historiallista tietoa, joka auttaa kirjaan koottujen muistelmien ymmärtämistä.
— Kirjasta löytyy myös arkistoasiakirjoja, esimerkiksi rehabilitointitodistus. Inkerinsuomalaiset rehabilitoitiin vasta 1993. Kaikki aikaisemmin vainotut ihmiset saivat rehabilitointitodistuksen, hän jatkaa.
Sodan leimaamat kohtalot -hanketta on edeltänyt vapaaehtoisten suuri työ. He ovat keränneet ja tallentaneet taajaman asukkaiden muistelmia.
Tšalnan Tuomi-etnokulttuurikeskuksen entinen johtaja Galina Hanenko sai idean hankkeesta.
— Idea kypsyi vähitellen. Jo vuonna 2018 Tšalnassa pidettiin Inkerinsuomalaisten sukutapaamiset taajaman 70-vuotisjuhlan juhlistamisen aikana. Yleensä tämä aihe on houkutteleva myös maailmalla. Ihmiset laativat sukupuita, kertovat muistelmiaan, säilyttävät asiakirjoja ja valokuvia, Hanenko kertoo.
— Ensimmäisen teoksen julkaisi Tšalnan koulun entinen johtaja Nina Dolgova. Sen nimi on Sodan leimaama lapsuus. Sitten koulun sihteeri Lilija Suzi kirjoitti Perheen historia taajaman historiassa -nimisen julkaisun. Tamara Tsymbalin johtama Tarkoituksen täyttämä elämä -hanke lisäsi kiinnostusta tähän aiheeseen. Hankkeemme tavoitteena on säilyttää Tšalnan asukkaiden muistelmia tuleville sukupolville ja kertoa näitä traagisia tarinoita Karjalan asukkaille, hän jatkaa.
Inkerinsuomalaiset ovat asuneet nykyisellä Leningradin alueella, Inkerinmaalla, 1600-luvulta alkaen.
Suuri isänmaallinen sota jakoi inkerinsuomalaisten elämän kahtia. He kävivät läpi Leningradin saarron, saksalaisen miehityksen ja evakuoinnin. Heidät pakkosiirrettiin Siperiaan, he kestivät Viron keskitysleirit ja Suomen siirtoleirit. Sodan jälkeen inkerinsuomalaisilta oli kielletty paluu kotiseuduilleen.
— Heidän lapsuusmuistoissaan noista vaikeista ajoista välähtävät kuitenkin tosi inhimillisyyden ja avunannon tapaukset, luonnon pelastava elinvoima, onnelliset sattumat ja tapaamiset, Inna Nippolainen sanoo.
Tašalnan asukkaiden tarinat ovat historiakuvan palasia. Hankkeen tekijöiden mukaan suurten tapahtumien osanottajien muistoja on tärkeä vaalia eri tasoilla: omassa perheessä, kotikylässä, kotikaupungissa ja kotimaassa.
Hanketta toteuttaa Zdorovje Karelii -hyväntekeväisyyssäätiö Karjalan kansallisuuspolitiikan ministeriön tuella.
Inkerinsuomalaisten kohtaloista kertoo näyttely
Hankkeen osana järjestettävä Elämän lanka -näyttely avataan 23. marraskuuta karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten resurssi- ja mediakeskuksessa. Se kertoo Tšalnan taajaman inkerinsuomalaisten kohtaloista.
— Elämän lanka on Ipomoea-kasvin kansanomainen nimitys. Näyttelyn henkilöt, kuin ensi näkemältä hauraat, mutta sitkeät niitynkukat, ovat koristaneet Karjalan monikansallista maata. Näyttelyssä on esillä heidän elämiensä langat, jotka vierivät sisukkaasti ja tuovat iloa vaatimattomilla kukillaan ja hedelmillään, näyttelyn järjestäjä Inna Nippolainen kertoo.
Näyttelyssä nähdään kymmenen julistetta, johon on kerätty inkerinsuomalaisten muistelmia ja valokuvia. Julisteissa tekstit ovat suomeksi ja venäjäksi.
Petroskoista näyttely lähtee Tšalnan taajamaan ja Karjalan muihin piireihin.
