Perehen histourii, kuduah nähte himoittau kerduo
Minun buabo rodivui vuvvennu 1900 Tverin alovehen Bol’šoje Žitnoje -kyläh tverinkarjalazien Marfa da Timofei Petrovien pereheh.
Liza-buabo loppi kaksi kluassua kirikköprihodan školas. Kerran Jumalan zakonan urokan aigua Jelizavetan školadovariššu, kudamanke hyö istuttih yhtel partal, kyzyi opastajal mennä iäres kluasaspäi da mainičči mindäh. Tyttö rubei nagramah, min periä opastai käski händy čuppuh seizomah hernehil. Jelizavetal rodih paha mieli da häi kyzyi omal muamal, voibigo hänel olla školah käymättäh. Äijän vuottu mendyy minä buabanke näin sen died’oin – buaban školadovarišan Lihoslavl’an piirin Stanki-kyläs, kunne kävyimmö buaban vellen luo joga vuottu. Silloi buabo kerdoigi minule täs tapahtumas, vaiku paistes myö buabanke menimmö dorogan toizele puolele, ku died’oi ei kuulis.
Buabo nuorete annettih miehel bohatale leskele. Ukko, Vasilii Petrovič Blinov, oli tverinkarjalaine, ruadoi muasterinnu Putilovan zavodal Piiteris. Vasilien vahnembat elettih Bol’šoje Žitnoje -kyläs.
Buabo oli korgei kazvol, čoma, hänel oli kassu vyössäh. Linnah tulduu buabo varai mennä fatieraspäi pihale. Suamah enzimästy poigua buabo lähti muamalluo kyläh. Silloi rodih vallankumovus da Petrogruadu salvattih. Konzu died’oi tuli järilleh Enzimäzes muailmanvoinas da buabo – kyläspäi, molodoloin fatieras jo elettih toizet rahvas. Pereh muutti Stanki-kyläh. Kyläs dai perehes paistih vaiku karjalakse. Buabo kerdoi minule, kui hyö kazvatettih pelvastu da ommeltih sit sobua. Buabo andoi minule lahjakse käzipaikan, kuduan häi iče oli kudonuh da čomendannuh.
Stanki-kyläs buabo sai vie nelli lastu. Minun muamo, Serafima Vasiljevna, rodivui vuvvennu 1932.
Kyläh 1930-luvun keskel rubei tulemah Karjalan siirdämizen halvidon ruadajii, kuduat kuhkutettih paikallizii karjalazii muuttamah Kondupohjah. Died’oil ei olluh midä ruadua: libo händy sanotah kulakakse, libo häi perehinneh lähtöy Karjalah. Uvves kohtas ylen äijäl avvutettih čuasut “lukovka”. Net Vasilii Petrovič toi keral Enzimäzes muailmanvoinalpäi. Čuassuloin myödyy rodih kuda-midä den’gua. Buabo, died’oi da Miša-diädö ruvettih ruadamah Kondupohjan kirpiččyzavodal. Terväh hyö ostettih lehmy.
Died’oi oli jyrkysanaine. Kerran vahnin Mihail-poigu keskusti tuatan, konzu häi tahtoi abeija omua akkua. Sen jälles died’oi nimidä pahua ei virkanuh. Sit aijas Mihailua perehes ruvettih kunnivoimah vie enämbäl.
Vuvvennu 1939 Mihailua työnnettih Ruskieh Armieh. Buabo ylen äijäl itki. Enne voinua Mihailale annettih loma da häi tuli Kondupohjah oman komandiiran kel. Sen jälles buabo peitoči rubei kuivamah zuuhariloi.
Voinan algahuu ruadoarmieh, kui sidä sanoi buabo, otettih died’oigi. Buabo koin da lehmän jätettyy lähti evakkoh nellän lapsenke. Minun muaman pereh, kui äijii kondupohjalazii, istutettih baržah da viettih evakkoh Onieganjärvie myöte. Ylen äijäl varaitti, konzu baržua bombitettih lendokonehet.
