Pakkasen mua

Pakkasen mua

Raisa Remšujeva
03.01.2022
Mänepä tiijä, mitä voipi tapahtuo Uutena Vuotena! Pitäy uškuo tai niät monta muutaki.
Vanha uuvvenvuuvven kortti, Neuvoštoliitto, 1972.
Vanha uuvvenvuuvven kortti, Neuvoštoliitto, 1972.

Oli yksi harakka. Še ei ollun aivin tavallini. Harakka kävi Meččäkouluo ta šuatto lukie. Šentäh häntä kučuttih Kirjakši.

Oli tulošša Uuši Vuosi. Kirja kyšeli kaikilta:

– Missä Pakkani eläy?

Kontie ei tietän, kun hiän makuau koko talven. Orava niise ei tietän, hänellä on äijän muuta hommua.

Šiitä käpylintu šano:

– Pakkani eläy pohjosešša. Šieltä päin še aina tulou.

Rohkie harakka piätti:

– Lähenpä mie iče Pakkaista eččimäh!

Tai läksi Kirja pohjoseh päin lentämäh. Tuakši jiätih šuuret kaupunkit tai pienemmät kylät. Hiän näki kirjutukšie: Sortavala, Petroskoi, Kontupohja, Kemi, Koštamuš. A iče vain ielläh lentäy. Tietyšti, konša hiän vaipu, nin istuutu levähtelömäh ta šyömäh.

Kirja lenti, lenti ta kohta piäsi Lappih. Tämä on kylmä mua. Lapissa eletäh lappalaiset. Alko tunturi, missä meččyä on vähän tai puut ollah matalat.

Vuaran luona oli porolauma. Porot kaivettih lunta kapeilla, lumen alta löyty jäkälyä. Šitä ne porot talvella šyyvväh.

Harakka kyšy poroilta, eikö hyö tiijetä, missä Pakkani eläy? Nuori Turjo-poro šano:

– Ukko ta ämmö jätettih miula vanha kirja. Šiihi on kirjutettu. Vain myö kun emmä šuata lukie.

– Ka mie šuatan lukie! ihaštu Kirja.

– Läkkä yheššä eččimäh Pakkasen muata, šano Turjo.

Porot luajittih karvašta kotani ta šivottih še nuoren poron šelkäh. Porot šanottih:

– Kirja, voit istuo kotasešša. Šinne vinkka ei piäše, šielä šie ei kylmä.

Hyö lähettih matkah. Harakalla repušša oli eväštä: kuivua marjua ta šiementä. A Turjo aina šuau ruokua lumen alta, jäkälyä.

Kotvan ajan piäštä Turjo šano:

– Täššä näkyy kirjutuš!

Harakka luki:

– Tie Pakkasen muah.

A mitänä tietä ei nävy.

Hiän otti Turjon kirjan. Šiih oli kirjutettu:

“Kun piäšet Pakkasen muan rajalla, nin luve kolmičči täyteh iäneh:

Rajamieš, näytä tieš!

Piäššä Pakkasien muah!

Tiijän šanat Pakkasen,

Šuatan luvut kylmäsen.”

Harakka ta poro luvettih kolmičči šanat ta äkkie heijän eteh ilmešty rajamieš. Hiän kyšy:

– Minne matka?

Hyö šanottih. Šiitä rajamieš heilahutti valkiella kepillä – Kirjan ta Turjon eteh avautu kummallini tie. Še oli värikäš. Molommin puolin oli kuušie. Kuušissa kašvo kukkasie ta karamellie. Kuulu kaunehie lauluja.

Äkkie nousi šinini pilvi ta peitti kaiken, tuli pimie. Harakka huomasi, jotta hänellä kiäššä valottau kirja. Onpa kirja! Še avautu ičeštäh. Kirjaimet kiillettih, šentäh niitä oli helppo lukie.

Kirja luki:

“Kun matalla šattunou mitä, nin luve Pakkasen šanat:

Pakkani, Puhurin poika!

Elä kylmä kynšijäni,

Elä kohmo koprijani!

Kylmä šoita, kylmä maita,

Kylmä kylmijä kivijä!”

Pilvi rupesi nakramah ta šiirty kylkeh. Tuaš oli valkie, näky tie tai puut.

Mečäššä oli elukkoja, niillä oli kellot kaklašša. Kellot kaunehešti čilaistih.

Turjo ta Kirja matattih melko pitälti. Šiitä hyö piäštih kyläh. Še oli Starina. Šielä elettih Pakkasen pojat. Piä-Pakkani, nimeltäh Puhuri, liikkeytyy vašta šiitä, konša aletah kovat pakkaset. A nyt šielä oli l’euto šiä.

Nuoret Pakkasen pojat ta punukat oltih touhušša.

– Mitä työ ruatta? kyšy Kirja.

– Kiireh on, kiireh! Kohta alkau Uuši Vuosi. Myö kaikin lähemmä kylie ta kaupunkija kiertelömäh.

– Mintäh työ lähettä?

– Muailmašša on äijän lapšie. Hyö vuotetah meitä. Lapšilla tulou pruasniekka. A ilman meitä Uutena Vuotena ois ikävä.

Kirja muisti, jotta viime talvena heijän mečän kyličči niise ajettih iloset Pakkasen pojat. Hyö oltih ruškeissa vuatteissa. A nyt heilä piällä on keltaset, šiniset ta harmuat turkit.

– Ruškiet lakit ta turkit myö panemma piällänä lapšien luokši šuoriutuos’s’a.

Pikku porot ta jänikset autettih: kannettih lahjoja ta pantih niitä šäkkilöih. Pakkaset istuuvvuttih omih korjih ta porot juoštih värikäštä tietä myöten.

Taivahašša viuhkettih lentokonehet.

– Porolla piäšöy vain Karjalah. A loittosih paikkoih pitäy olla muuta kyytie.

– Ihanko kaikki lapšet šuahah lahjoja?

– Lapšet ollah niin hyvie. Hyö nakretah, šanotah meilä runoja ta lauletah mukavie lauluja. A toiset, niin viisahat, tiijetäh arvautukšie. Tietyšti, myö tahomma täyttyä jokahisen toivoja.

Tämän kerto Kirja Meččäkoulušša talviloman jälkeh.

– Kirja, onko tämä totta? Kävitkö šie šielä?

Šiihi viisaš harakka kekši runon:

– Kävinkö mie šielä?

Onko tämä totta?

Lienöykö še ollun ilmissä,

Vain unieko näytteli šilmissä?

Mänepä tiijä mitä voipi tapahtuo Uutena Vuotena! Pitäy uškuo tai niät monta muutaki. Tahi ainaki opaššut kekšimäh.



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Kunnostus: miljoonia Sortavalalle
Sortavala voitti Venäjän matkailuviraston Rosturismin hankekilpailussa. Kaupunki saa 210 miljoonaa ruplaa kunnostukseen. Rahaa myönnetään liittovaltion budjetista.
Oma Mua
Vienan henki šäilyy muuttomattomana
Karjalaisien pruasniekkojen kalenteri on täyši tapahtumie. Erityisešti kešällä. Joka netälinloppuna pietäh iluo Karjalan eri ošien kylissä.
Oma Media
Преображение Сортавала
Неравнодушные люди возрождают столицу Северного Приладожья к новой жизни.
Oma Mua
Oma – vieras
Kerdomus karjalazen Mari-nimellizen inehmizen elaijas. Suuren Izänmuallizen voinan algavuttuu da ukon voinale kaimattuu häi jiäy elämäh buat´uškan da pienen tyttären kel ”suomelazien vallan al”.
Karjalan Sanomat
Risteilymatkustajilla on kiire Karjalaan
Yli 20 000 matkailijaa käy tänä vuonna Karjalassa risteilyaluksilla. Turistit tutustuvat niin maailmankuuluihin Valamoon ja Kižiin kuin paikalliseen kansankulttuuriin.
Oma Mua
Natalja Gromova: “Kirjutan sendäh, ku enämbän tiettäs Karjalas da sen rahvahis”
Vuvven 2022 paras etnobloggari -kilvan diploman on suannuhgi liygiläine — Oma Pajo -horan pajattai, Karjalan Rahvahan Liiton hallindoh kuului Natalja Gromova.
Oma Mua
Haukkašuaren kešäkoulun aikana šattu istorijallini tapahtuma
Heinäkuušša Haukkašuaren kyläššä toimi perintehellini kešäkoulu. Tänä vuotena šen lopetti muutoma kymmenen nuorta ihmistä.
Karjalan Sanomat
Opettaja, radisti, rautatieläinen
Heinäkuun 26. päivänä Suuren isänmaallisen sodan veteraani ja Venäjän rautatieyhtiön ansioitunut työntekijä Raisa Pronkina on täyttänyt sata vuotta.
Oma Mua
Priäžäs on kel pidiä huoldu kukkuvagolois
Kukkii kylä -projektu on todevutettu. Projektan todevuttajannu oli priäžäläine Tatjana Korz’uk da Priäžän kylän veteruanoin nevvosto.
Karjalan Sanomat
Vapaa-ajantilat ajankuluksi ja hyödyksi
Säpsässä avatuista tiloista tuli esimerkki hyväntekeväisyystoiminnasta. Daniil Fedulin on toteuttamassa tilahanketta jo toista vuotta.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль