Päbohatuz oma ristitud
Baltianmeren suomalaižiden rahvahiden liga todenzoitab eloho “Karel’skaja kuhn’a i Točka” -projektan partn’oroiden abul da Karjalan Pämehen grantoiden fondan rahatugel. Projektan päpartn’or om “Kiži”-muzei-kaičuztaho. Projektan pätegend om tedištada Karjalan igähižiden rahvahiden — karjalaižiden, vepsläižiden da venälaižiden — sömižiden keitändladun tradicijoid da peitusid. Sen ohjandai om vepsläine neižne, rahvahan keitäi da “Kiži”-muzejan radnik Anna Anhimova.
Männuden voden kül’mkus Petroskoiš mäni vastuz, miččele kerazihe rahvahan keitäjad, šef-keitäjad, radonmahtoiden mastarid, kuvadajad da blogerad. Paginoiden aigan hö meletiba, kut pidab rata ühtes, miše sada ühthižid satusid. Johtutam, miše projektan lopus eloho lähteb “Karjalan rahvahiden keitändlad” -kirj.
Vilukuspäi keväz’kuhusai tehtas ekspedicijoid Karjalan igähižiden rahvahiden külihe. Matkoiden aigan projektan ühtnikoil om hüvä voimuz vastatas küliden eläjidenke, karjalan kul’turan tundijoidenke, radmahtoiden mastaridenke — pagištoitta heid, tedištada heiden elos, radoiš, kirjutada receptoid, tedištada sömižiden vaumištandan peitusid, tundištadas tradicijoidenke, udištada muzejan fondad uzil vanhoil kaluil.
— Ezmäine ekspedicii oli pohjoižiden karjalaižidennoks — Juškozero- da Voknavolok-külihe. Se jatkui nel’l’ päiväd. Kuratoroin oliba Maria Urbanovič da Julia Filippova. Projektan joukun ühtnikad kirjutiba 27 receptad. Niiden keskes oma kalasömižed, erazvuitte paštatez, marjdesertad, kislid, ahavoitud liha. Ozastui pagištoitta 18 vanhad ristitud. Tämbei pohjoižed karjalaižed surel tahtol pagižeba pohjoižkarjalan paginal, kaičeba tradicijoid i jagase ičeze tedoil noridenke, — sanub Anna Anhimova.
Sen ližaks eläjad lahjoičiba muzejale 13 kalud, mi abutab jatkata oppida pohjoižiden karjalaižiden jäl’gestust. Kaluiden keskes oma sarnoičijan Santra Remšujevan alaižed karjalaižen ornamentanke, kirvez tohvardenke, harjad villan täht i toižed.
Anna Anhimova jo enamba 20 vot oppib Karjalan rahvahiden tradicionaližid sömižid, niiden keitändladud. Hän vedäb kulinarižid mastar’-klassoid, ozutab valdkundan eläjile da adivoile, kut oikti vaumištada tradicionaližid karjalaižid da vepsläižid sömižid. Anna paksus ajeleb Karjalan külidme, kirjutab vanhoid receptoid, miččid eläjad völ muštaba. Juškozeros Anna oleskeli ezmäižen kerdan. Nece külä, sen eläjad, londuz, arhitektur lujas koskiba hänen südäint.
— Ezmäižen kerdan oleskelin Juškozeros, se jäi minun südäimehe igäks. Meil oli äi melentartuižid vastusid. Ozastui kirjutada receptoid 60–85-voččilpäi eläjilpäi. Nece om sur’ satuz! Voin sanuda, miše pohjoižiden karjalaižiden keitändladun täht oma tipiližed keitosed, miččihe pandihe rugihišt jauhod, kalakurnikad, kislid, mussad, kalitad da sul’čnad. Minei ozastui mujada kevätkalad. Ezmäižen kerdan söin keitost maimišpäi rugihižen jauhonke da mustikaižkislid. Tundmatoman sömižen minun täht oli muss, mittušt nimitadas “tal’vdesertaks”. Sen vaumištandas om üks’ peituz. Konz mors om vaumiž, pidab otta kastr’ul’ marjkeitosenke, panda se lumehe i härkitada sidä härkimel, kuni se ei tehte “rohlaks pudroks”. Lujas tuli mel’he! Necen receptanke jagoihe Juškozeron eläi Maria Kopileva, — starinoiči Anna.
Küliden eläjad oma hüväsüdäimeližed emägad da ižandad. Hö lämäs vastsihe ekspedicijan ühtnikoidenke, kucuiba heid ičeze pertihe, adivoičetiba tradicionaližil sömižil, starinoičiba ičeze elon polhe.
— Voknavolokas ühtes Vitalii Nikulinanke vaumištim haudutadud nagrišt. Nece om lujas kebn, no jo unohtadud recept. Tahtoiše, miše meiden söndtradicijoihe pördaižihe mugoižed kebnad i tarbhaižed sömižed, — ližazi Anna.
Kaik nene vastused kuvadab kamerale tetab vepsläine fotograf Ilja Timin. Hänen sömižiden fotod čomenzoitaškaba “Karjalan rahvahiden keitändlad” -kirjan. Ilja navedib ajelta erazvuiččihe ekspedicijoihe, pagišta ristituidenke, opetas heil mihe-se udehe. Kaikuččes matkaspäi hänel om äi melentartuižid fotoid. Tobjimalaz niil om kuvatud londuz, živatad, a necil kerdal om völ äi čomid sömižid-ki!
— Sömižišpäi mindai ihastoitiba kalakurnikad! Ned oma erazvuiččel formal, niid tehtas erazvuiččes kalaspäi. Nece sömine kaiken om magukaz, i sil voib söttas külläks. Mugažo tuliba mel’he olanjad säunahan da lahnan möukunke, — sanui Ilja.
Kaikiš neniš ekspedicijoiš päbohatuz oma ristitud, külän eläjad, kudambad kaičeba tradicijoid, kel’t, radonmahtoid i oma vaumhed jagadas nenil tedoil. A heiden starinad, muhud i adivoičetuz abutaba paremba el’geta kul’turad.
— Oli melentartušt pagišta pohjoižiden küliden eläjidenke. Kaikutte om hüvä kalanik, mahtab ohjata motosobakad, lumimotokezrad, erazvuittušt tehnikad, tegeb venehid, kudob verkoid... Om mel’he nähta, miše nene radmahtod eläba küläs i andase pol’vespäi pol’vehe, a vahvad, vägekahad pohjoižed ristitud kaiken čudutoitaba, — sanui Ilja Timin.
