Oma kieli on kaunehin, oma pajo on parahin
Vuozipäivykonsertas Pitkänrannan kul’tuurukois “Armas randaine” pajatti omat parahat pajot. Pajojoukon erähäs pajos ollah moizet sanat: “On meijän pajo meil kaikil paras, myö pajatammo čomas meijän rannas”. Pajattamah omal karjalan kielel omas čomas kodirandazes Pitkänrannan karjalazet kerävyttih yhteh viizitostu vuottu tagaperin. Luadie oma karjalaine pajojoukko tuli mieleh sillozel karjalazien kerähmön vallittuloin nevvostoh kuulujale Tatjana Petrovale. Häi pajattau “Armahas randazes” enzipäivis tännesäh.
– Midä minul andau pajatandu karjalan kielel meijän joukos? Se andau siivet, andau vägie. Net väet tullah minun juuris, sanou Tatjana Petrova.
Hänen da erähien toizien pajattajien juuret ollah Videles, joukos on rahvastu Kolatselläl, Robohoilas, Čuralahtespäi. “Armas randaine” heile kaikile on kui oma pereh.
— Toiči tiijättö, moine tulou tusku, sizäret ollah Petroskoil da rajonas, a täs rodnii minul eule. Minun rodn’at ollah täs. Myö olemmo gu sizäret da kaksi vellie. Tulet tuskanke, a lähtet tiäpäi – jo nagrat. Sydämel on ylen lämmin, muheloittau Zinaida Mihailova.
“Armahas randazes” mustetah ennevahnallizii karjalazii pajoloi, moizii kui “Itköy neičyt” da “Kazvatti muamo minuu”, kudamii pajatettih onnuako joga karjalazes perehes, dai opastutah uuzii, nygyaigazii. Yhtes oman alallizen ohjuajan L’ubov Budnevan da soittajan Natalja Trošinan kel vuozipäivykonsertah niškoi pajattajat vallittih iččeh parahat pajatukset.
– Minuu karjalan pajot miellytetäh parembi kui ven’an pajot. Sikse gu ven’alazii pajoloi minä kuulen kaiken ijän, a karjalazii pajoloi vai nygöi, konzu minul on 66 vuottu igiä. Minä suvaičen enämbi karjalazii pajoloi kuunnella da pajattua, sanou P’otr Maksimov. Kolatselläl roinnuhes mies kävyy pajattamah yhtes oman vastinehenke.
Iče konsertu oli muinai spektakli. “Armas randaine” lähti venehel matkah, kuduan aigua kävyi omielluo dovarišoilluo karjalazih kylih Videleh, Vieljärveh da Jessoilah kuččumah vuozipäivypruazniekkah. Sigäläzet karjalazet pajojoukot “Ihalmo” Videlespäi, “S’amozerje” Jessoilaspäi da “Pajokeräine” Vieljärven Karjalan Kielen Koispäi tuldih Pitkährandah hyvittelemäh vuozipäivyniekkua.
— “Armas randaine” pajattau karjalan kielel, dai myö pajatammo karjalan kielel. Olemmo ozakkahat, konzu pajatammo pajoloi omal karjalan kielel. Täl taval, konzu myö pajatammo karjalan kielel, tahtommo paista karjalan kielel, karjalan kieli elbyy da vähäzen rubieu elämäh, on varmu “Ihalmon” pajattai Ol’ga Ivanova.
“Ihalmo” pajattau karjalakse jo 32 vuottu. Vieljärveläine “Pajokeräine” vastevai polgou enziaskelii, ga rakkahal šuorii matkah da tuli Pitkährandah.
— Meidy kučuttih meijän dovarišat, “Armas randaine”, dai myö tulimmo. Tunnemmo tädä joukkuo ei ammui, ga hyö jo käydih meile Vieljärveh Karjalan Kielen Kodih, sanoi “Pajokeräzen” ohjuaju Galina Porojeva.
“Armahan randazen” vuozipäivykonsertu oli tovelline karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran pruazniekku. Lapsien da nuorižoloin tansijoukot Pitkäsrannas da Petroskoilpäi čomendettih konsertan. Hyviä mieldy oli kylläl artistoil dai kaččojil.
— Konsertu oli ylen hyvä! Mieldyin dai ihastuin. Omaa kieldy kuundelin, omaa maaman karjalan kieldy. Minä olen Videles lähtenyh, jo 45 vuottu elän Pitkäsrannas, tiä ei ylen hyvin kuulu karjalan kieldy. Tänäpäi puutui kuulta pajuo, paginaa, sanoi Pitkänrannan eläi L’ubov Pavlova.
Toinah hänen mieleh yhtyttäs kaikin toizet zualas istunuot, ku täytty vägie pläkytettih kämmenii joga noumeran jälles. “Armas randaine” on rakas käymäh pajattamah karjalakse kaikkiel, vai kučuttahes, heidy ei pie hätkie puašittua, ainos ollah valmehet lähtemäh matkah. Viijestostu vuvves pajatettih monis festivualilois da karjalazis pajopruazniekois, käydih monih Karjalan kylih. Anna iellehgi heil täydyy vägie da himuo kannattua omua karjalan kieldy pajon vuoh. Da anna tullah pajojoukkoh nuorižot, ku “Armahal randazel” da omal kielel olis pitkembi igä.
