Oma himo da vägi äijän maksau
Koivusellän eläjät Ičeväil suadih kohendua kul’tuurutaloin tilat. Nygöi net ollah ainavo julgine kohtu pos’olkal. Aktiivižuon kauti rahvas suadih virguniekoin huomivuo omah puoleh dai abuugi.
Koivuselgy rouno havačui jälles pitkiä maguandua da hyllyös olendua. Jälgimäzen vuozikymmenen aigah sinne jo ei käydy avtoubusat, eigo olluh školua, eigo kul’tuurutaloidu. Lastu ei ole ni ainavuo. Loppih kylähaldivon virguniekangi ruandu, ruadokohtu salvattih. Salvattih vahnoin kodigi. Kaksi kerdua nedälis ruadai autolaukku oli ainavo palvelu paikkallizile eläjile. Vähästy piäl kolmenkymmenen hengen elaigu oli enimytteh kois istundu da kodiruadoloin ruandu. Nuorižuo da lastu pos’olkal on vai käyndöil.
Elaigu rubei muuttumah uvven deputuatan virgah tulduu kaksi vuottu tagaperin. Koivuselgäläzii juurii kolmekymmenvuodine naine Kristina Dmitrijeva tuli elämäh pos’olkah Petroskoilpäi dai kerras händy vallittih paikkallizekse deputuatakse, mindäh sendäh häi on kaikis nuorin opastunnuh eläi. Deputuatan ruado Kristinale on ilmaine.
— Minä suostuin nareko rouno dai tahtoin midätahto parembakse suaha, ga ezmäzekse meil rahvahanke ei olluh kunne kerävyö da kus paista. Kaikin istuimmo omis kodilois, yhtehisty elaigua ei olluh. Myö piätimmö suaha hozi mittumantahto tilan kundoh, kaihäi täs kyläs ollah lahot, sanelou deputuattu.
Kahten vuvven aigah Koivusellän rahvas ičeväil suadih kohendua vahnan lapsien päivykoin suuremban pertin, kudamua nygöi sanotah kul’tuurutaloikse. Piettih äijy talguo, kerättih jen’gua, abuu. Priäžän haldivo andoi varua muuttua levo. Nygöi uvvistettulois tilois pietäh pidoloi, karjalan kielen kielikursoi, vastavundoi, kerähmölöi, tansiloi da vie fizkul’tuurua piäl.
Kristinan käzi ainos on kynnes kiini, häi kirjuttelou, soittau, pagizou, oppiu suaha virguniekkoi abuh da pidiä rahvastu yhtes sovus. Tänä talven Koivusellän kylädorogat ollah putilleh lumes suomitut, pos’olkah federuallizes juamaspäi menii dorogu on kunnos, suau hyvin puuttuo mašinal. Kristina Dmitrijeva pidäy hyvis kuris meččyfirmua, ku se alalleh paikkuas mečänviendymašinoin periä roinnuzii haudoi.
Pos’olkal suadih konteinerat toppih nähte, fonarit palamah. Nygöi opitah suaja parembazen internet-yhtevyksen, paikalline internettu ruadau kolmenkymmenen kilometrin piäs olijan Vieljärven vuiškan vuoh. Keviän pluanois on luadie pihalaudu voinal kuadunuzien mustoh, kezäl pos’olkan pruazniekakse meinatah luadie pihalava. Kynnen ual on elektroenergien kyzymys, se on valeh.
Piälimäine suavutus, tiettäväine, on se, ku rahvas aktiviziiruittihes da uskotah muutoksih. Joga nedälii kohendettuloih tiloih kerävytäh da paistah midä pidäy vie suaha. Tänne azuttih pieni kamarine feršalin vastahottoloih nähte. Priäžän keskusbol’ničču toi tänne stolan, kušetkan da ruakovinan. Pakkaskuun lopus ezmästy kerdua jälles pitkäččyy välii tänne käi feršali Vieljärvelpäi. Pluanois on käyndy kaksi kerdua kuus.
Kul’tuurutalois ruvettih pidämäh karjalan kielen urokkoi. Karjalan Kielen Koin halličukseh kuului Natalja Antonova kävyy pidämäh niilöi Vieljärvelpäi. Se mieli — opastuo omah kieleh da mustoittua sidä unohtettuu — juohtui rahvahale mieleh kerras vie talgoloin aigah.
— Sehäi on meijän kanzalline kieli, sidähäi meijän vahnembat paistih, a myö jo emmo malta. Huigei on!, sanoi paikalline eläi Jelena Kalinina.
