Aikataulu on niin tiukka, että Sinun vuorosi -teatterikoulun osallistujat viettävät kaiken aikansa vain paikan päällä, Petroskoin Näyttelijäntalon tiloissa. Joka aamu alkaa ulkosalla mukavassa porukassa, ja koulupäivä päättyy aikaisintaan iltakymmenen maissa. Reilut 20 teatterin ystävää on jaettu kahteen ryhmään, että opettaja voisi huomata jokaisen.
Suurin osa vasta aloittelevista teatteriharrastajista ei ole ikinä oppinut teatteritaidetta. Teatterikoulussa he oppivat sanomaan ääneen selkeästi ja tarkasti ja esittävät ensimmäisiä hahmoja ammattitaitoisesti.
— Ihmiset yrittävät olla vapaita, tekevät uusia juttuja, ovat niin kuin taiteilijoita. Se on tärkeää, koska nykyään on niin paljon stressiä, teatterikoulun opettaja, Karjalan kansallisen teatterin näyttelijä Olga Portretova selittää.
Aamulla täällä ei ole kiire. On vain iloa ja rentoa. Koulun oppilaat aloittivat päivänsä voimistelulla, joka voi auttaa heitä rentoutumaan sekä arkipäivänä että tietysti näyttelijän työssä. Hehän täällä kokeilevat myös lavalla esiintymistä, mikä tarkoittaa vapaata liikkumista lavalla.
Edistyneiden ryhmässä opiskeli ammattitaitoisempia oppilaita, siksi heille tarkoitetut harjoitukset olivat huomattavasti vaikeammat. Opettaja auttaa kärsivällisesti jokaista oppilasta ja antaa arvokkaita neuvoja asiasta kuin asiasta.
— Emme käytä Ei onnistunut -sanaa. Huonosti-sanaakaan emme käytä. Minun on tärkeä saada nuoret itsenäistymään ja kehittymään. Kun näin menee, olen varma, etten ole turhaan opettanut teatterikoulussa, teatterikoulun opettaja, Karjalan kansallisen teatterin ohjaaja Vjatšeslav Poljakov sanoo.
Petroskoin teatterikoulu oli viime viikolla järjestetty jo 16. kertaa. Tänä vuonna siihen pääsi osallistumaan jokainen yli 16-vuotias.
Ad Liberum -teatterin näyttelijä ja teatterikoulun johtaja Jelena Sapegina korostaa, että jokainen löytää tästä jotain omaa. Teatterikoulun jälkeen joku haluaa jatkossa päästä teatterilinjalle kehittymään, toinen aloittaa opinnot studiossa, loput vain kehittävät esiintymistaitojaan.
Ammattitaitoiset opettajat, mukava ilmapiiri ja teatterielämään vaipuminen auttavat jokaista pääsemään tavoittelemalleen tielle.
— Monet työkaverini opiskelivat Petroskoin kulttuuriopistossa ja neuvoivat minua opiskelemaan tässä teatterikoulussa, Kantalahdesta tullut Natalja Kudrinskaja kertoo.
Kudrinskaja itse laulaa, opettaa laulua ja esiintyy myös harrastajateatterissa. Teatterikoulussa hän halusi saada kokemusta näyttelijän ja ohjaajan yhteistyöstä, näyttelijäntyöstä ja esityksen tekemisestä.
Aleksandr Vojevodin puolestaan on käynyt teatterikoulua nyt jo kolme kertaa ja teatteria on harrastanut lapsuudesta asti. Teatteristudio on päätetty, mutta saatuja taitoja hän ei halua hukata.
Tänä vuonna Vojevodin ihmetteli voimistelua, joka oli hänen mielestään kovempaa kuin edellisillä kerroilla.
— Ryhmässäni on niitä, jotka ovat jo monta kertaa käyneet teatterikoulussa, siksi meille on tarjottu voimistelun täydellisempi versio. Se auttaa minua näytelmän harjoituksissa. Aion tehdä sitä myös jatkossa aamuisin, Aleksandr miettii voimistelun hyötyä.
Puhe- ja liikkumisharjoitusten lisäksi koulussa tehtiin lavasteet ja puvut, tanssittiin, laulettiin ja tietysti harjoiteltiin tulevaa esitystä Ad Liberum -teatterin ohjaajan Snežana Saveljevan johdolla.
Aamulla tehdyt voimistelut olivat vain eduksi kovilla harjoittelutunneilla. Tällä kertaa oli valittu oikea musikaali. Viidessä päivässä koulun osanottajat oppivat esityksen tanssit, laulut ja sanat.
— Se ei ollut helppo, koska työpäivämme kesti aamusta iltaan. Toki kouluun pääsivät tänä vuonna yli 16-vuotiaat, siksi he ymmärsivät, miksi he tulivat ja minkä tavoitteen he haluavat saavuttaa, Saveljeva kertoo.
Koulun viimeisenä päivänä teatteriharrastajat esittivät venäläisen Hauen käskystä -sadun ja todistivat täten kaikille ja etenkin itselle, että he ovat ahkeria, innokkaita ja työteliäitä.
Yleisö ei päästänyt näyttelijöitä lavalta pitkään ja onnitteli harrastajanäyttelijöitä onnistuneen ensi-illan johdosta.
Esityksen jälkeen järjestettiin teekekkerit, joissa osanottajat ja järjestäjät kyyneleet silmissä kiittivät toisiaan kesän lopun ihanista yhteistyöhetkistä.