Nykyajasta menneisyyteen
Majatalon emäntä astuu Karjalan kansallisen teatterin näyttämölle. Carlo Goldonin ajaton komedia1700-luvulta on teatterin kevään ensimmäinen ensi-ilta.
— Ihmiset yllättyvät siitä, kuinka ajankohtaisia Carlo Goldonin näytelmät ovat edelleen lähes kolmesataa vuotta myöhemmin. Se ei ole sattumaa. Hänen näytelmänsä ovat juoneltaan vauhdikkaita. Niissä on paljon kiinnostavia hahmoja ja mieleenpainuvia teemoja. Suostuin mielelläni teatterin ehdotukseen ja olen ohjannut Goldinin näytelmän, jota pidetään yhtenä hänen parhaista teoksistaan, ohjaaja Boris Gurevitš kertoo.
— Luin teatterikriitikko Georgi Bajadžijevin kirjasta tarinan Carlo Goldonin muistomerkistä, joka sijaitsee Venetsiassa. Goldoni istuu matalalla penkillä. Torilta poistuvat naisjuoruilijat laskevat laukkunsa matalalle jalustalle ja puhuvat arkipäiväisistä asioista, joista naiset puhuvat kaikkialla maailmassa: lapsista ja lastenlapsista, korkeista elinkustannuksista... Näyttää siltä, että kaikki Goldonin näytelmät perustuvat näihin keskusteluihin ja tarinoihin.
Majatalon emäntä on Goldonin kuudes näytelmä, jonka Gurevitš on ohjannut uransa aikana. Esityksessä ohjaaja yhdistää nykyajan 1700-luvun Firenzeen. Näyttämöllä on kaksi kertojaa, jotka juontavat esityksen.
Esityksen päähahmo Mirandolina on perinyt isältään majatalon. Hän on viehättävä, liikeälykäs ja itsenäinen nainen, joka johtaa majataloa palvelija Fabrizion avulla. Näytelmän keskiössä on Mirandolinan valtataistelu ja flirtti kolmen erilaisen miesvieraan kanssa.
Markiisi Forlipopoli on köyhtynyt vanhan aateliston edustaja, jolla on ylpeyttä ja arvonimi, muttei rahaa. Hän uskoo, että pelkkä hänen suojeluksensa riittää voittamaan Mirandolinan sydämen. Kreivi Albafiorita on uusrikas kauppias, joka on ostanut itselleen aatelisarvon. Hän yrittää voittaa kalliilla lahjoilla Mirandolinan rakkauden.
Ritari Ripafratta on puolestaan ylimielinen naisvihaaja, joka pilkkaa muita miehiä heidän ihastuksestaan tavalliseen majatalon emäntään. Kun ritari loukkaa Mirandolinaa, tämä päättää itsevarmasti antaa miehelle opetuksen. Mirandolina haluaa saada ritarin rakastumaan häneen.
Ohjaaja kuvaileekin Mirandolinaa nykyaikaiseksi naisjohtajaksi, joka johtaa yritystään tehokkaasti. Esityksen pääteema on miehen ja naisen välinen ikuinen kaksintaistelu.
Majatalon emäntä on Boris Gurevitšin seitsemäs ohjaus Kansallisessa teatterissa.
— Olen tehnyt yhteistyötä Kansallisen teatterin, entisen Suomalaisen teatterin, kanssa jo 40 vuotta. Ohjasin ensimmäisen esitykseni teatterissa vuonna 1987, ja myöhemmin tein myös diplomityöni. Pidän tästä teatterista ja olen kiitollinen entiselle johtajalle Pauli Rinteelle siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden ohjata ensimmäiset esitykseni, Gurevitš kertoo.
— Ensimmäinen ohjaukseni oli Suomalaisen teatterin ensimmäinen venäjänkielinen esitys aikuisille. Sitä ennen kaikki teatterin esitykset lastennäytelmiä lukuun ottamatta olivat suomen ja karjalan kielillä, hän muistelee.
Vuonna 1987 Gurevits ohjasi Useita variaatioita henkilökohtaisista teemoista -nimisen esityksen.
— Halusin esittää esityksen pienellä näyttämöllä, mutta teatterilla ei ollut sellaista silloin. Niinpä yleisö istui lavalla. Se oli siihen aikaan hyvin epätavallista. Esitys kuvattiin televisiota varten, mutta tallenne ei ole säilynyt. Kuten Vysotski lauloi: ”Mitä sadusta jää jäljelle, kun se on kerrottu?” Vain muisto jää.
Gurevitšin tiimiin kuuluvat teatteritaiteilija Marija Brjantseva, valotaiteilija Tatjana Djomina ja säveltäjä Vladimir Bytškovski. Tiimiin on liittynyt myös petroskoilainen koreografi Oleg Štšukarjov.
— Olen kiitollinen teatterille siitä, että se antoi mahdollisuuden työskennellä tiimini kanssa, ohjaaja sanoo.
