Nuoril ainos omat tavat
Ennevahnas ristikanzan kogo elaigu oli kiini vuvven kauzilois da niilöin aigua piettylöis pruazniekois. Suuri merkičys oli myös ristikanzan elaijan viehkoil, kudamis läbi vältämättäh jogahine meni omien elettylöinke.
Lapsi ei ole ainos lapsi, ristikanzu enzimäi on nuori, sit ruavastuu da vahnanou. Nuoril kui nygöi mugagi enne oldih omat tavat da pivot. Enimytten net kaikin yhtyttih rahvahallizeh vuozikalenduarah.
Kezä-aigu terväh menöy heinarren- da peldoruadoloin keskes, kyläkanzu hil’l’akkazin siirdyy syvys- da talvipuoleh. Pimien aigua suurembannu ilonnu kui nuorižol, mugagi ruavahil oldih yhtehizet aijanvietot. Erähii niilöis piettih päiväl, toizii — illal, harvembah yöl. Enimytten naizet kerävyttih kezriämäh da kuulumizii tarattamah. Nengomii yhtehizii aijanviettoloi sanottih päivykečoikse libo ildukečoikse (kečoi on karjalakse tinaine kol’čaine, kudai pandih värtinäh jyvendyksekse) da ildukezrokse. Omii pidoloi piettih pruazniekoin aigua, niilöi sanottih bes’odoikse (sana tuli ven’ankielizes sanas “bes’oda”). Bes’odah kerävyttih tytöt da brihat kižuamah, tansimah da pajattamah.
Tytöt ainos tuldih bes’odoih ruavonke, a brihat sil aigua kačottih tyttölöin joukkuo da vallittih ičelleh pättäviä andilastu. Bes’odah niškoi palkittih perti Pokrovas (Pokrovua pietäh 14. ligakuudu) Äijänpäivässäh. Nuorižo valličči pertii leskellyö libo keltahto yksinäzellyö, toiči vuorotellen käveltih yhtes talois toizeh. Suures kyläs libo pruazniekkuaigua, konzu nuorižuo oli äijy, bes’odoi yhtelaigua piettih kahtes libo kolmes talois. Nuorižo maksoi bes’odupetris kaikes aijas, brihat annettih den’gua ižändäle da emändäle, tytöt tuodih midätahto syömisty keral heih niškoi. Nuoret iče valmistettih pertii bes’odoin pidämizeh dai kabrastettih sen jälles. Ku pättäviä taloidu ei lövvetty, sit mendih pidämäh bes’odoi riiheh libo kylyh. Erähien tiedomiehien mieles, nuoret ezmäi piettih bes’odoi riihes da kylys, ku yhtehisty kižuamistu miero pidi riähkänny, ei piästänyh pertilöih. A sit aigu muutui, da tavat muututtih, jo ruvettih kerävymäh taloloih.
Vahnembat ei työtty tyttölöi bes’odoih ilmai ruaduo, ainos pidi ottua kuožalit kerale. Neidizil pidi kezrätä da omat ruavot kois ozuttua. Oli mostugi tyttyö, ket jo koispäi värtinän valmehen langanke otettih, net kuožalin bes’odah tulduu pandih kivokseh, heil oli enämbi aigua tansimah da pajattamah. Enimytten tytöt kezrättih bes’odan allus, hyö huolitettih suaha ruavot loppuh. Brihat tavan mugah tuldih bes’odoih vähästy myöhembä, annettih tyttölöile aigua ruadua. Toiči briha, kudai mielistäy tyttyö, istavui kuožalin rinnale, pagizi tytönke, vuotti.
Karjalazes kyläs tytöt dai brihat ruvettih käymäh bes’odoih 14-15- vuodehizinnu, konzu zavodittih neijistiä da brihastua. Toiči pivos oldih nuoret puarat, kuduat jo vuvven-toizen oldih naizis. Puaksuh vahnembat akat da buabat tuldih bes’odoih kaččomah, kui nuoret omua iččie pietäh pivos: mittumih sobih on šuorivuttu, kui paistah toine toizenke, eigo riijeltä keskenäh. Erähät muamat tuldih bes’odoih omal tyttärel libo poijal vastinehtu eččimäh. Kačottih bokaspäi, ken midä maltau ruadua.
Bes’odoih niškoi vahnembat ostettih libo ommeltih nuorile tyttölöile da brihoile uuttu sobua, jallačindu da ostettih erilastu čomendustu. Tyttöh niškoi ommeltih parembazet ferezit kuldu- libo hobjuparčas, ostettih uvvet šulkupaikkazet, lentoih puutettih žemčugat, piäh pandih ylen čomat koronat. Ennevahnas sanottih, ku neidizel pidäy olla kullas da šulkus. Puaksuh karjalazet paginois musteltih, ku oli perehel varua, pruazniekoin aigua tyttö kerale otti nelli-viizi ferezii, kaksi otti gul’ankah, kolme — bes’odah. Brihatgi pandih bes’odoih parembat sovat piäle. Muga nuoret ozutettih kui omua iččie, mugagi oman perehen talovehellistu tazuo.
Tytöt da brihat bes’odupertis ezmäi istuttih eriže, sit ku tuttavutah da kačotah toine toizeh, ruvetah istumah jo puaroil. Kaikil oli himo puuttuo istumah suuren čupun laučal, se oli paras kohtu pertis.
Kaikin maltettih omua iččie pivos pidiä da ozuttua. Jo ennepäi vahnembat kois opastettih, ku toizih ei pie kaččuo da moittimizii kuunnella: “Ei ole bes’odas muidu, gu minä iče da kuldaine kassu”. Nevvottih, ku rohkiennu pidi olla, on moine sananpolvigi: “Bes’odah mennes piä vembeles, a ruadoh mennes, ku kukšin rippuu”.
Bes’odois nuorižo suvaičči kižata puarah, Nenä-kižah, naitandukižah, net kai opastettih tyttölöi dai brihoi valliččemah ičelles puarua tulieh svuad’bah niškoi da nämmä kižat buitegu valmistettih nuorii täh tärgieh tapahtumah. Yksinäh kogo ijäkse oli huigei jiähä, sanottih: “Kassu laučal happanou”.
Pivos oli ainos soittajii, soiton avul tansittih dai pajatettih. Ken hyvin soitti da pajatti, sidä primietittih, hyvänny piettih. Toraččuloi niken ei tahtonuh nigo miehekse, nigo vävykse.
Aigu meni, suuri vuitti nuorižon ennevahnallizis tavois hävii libo muutui. Yhtelläh voibi sanuo, ku tämänpäiväzil tansi-illaččuloil on samankaldaine merkičys — nuoret ozutetah omua iččie da tahtotah tuttavuo toine toizeh.
