Netälin loppuo etnotyylissä voipi viettyä Vienašša
Yheššä Viena-šeuran jäšenien kera Vuokkiniemeššä tai lähikylissä voipi tutuštuo karjalaiseh kulttuurih šekä ošallistuo perintehellisih pruasniekkoih.
Šyyškuun 12. päivänä Vuokkiniemeššä piettih Kuokan kolkkajaiset -pruasniekka, min aikana muissuteltih potakan kuokinnan tapoja.
Šyyškuun alku on aika korjata šatuo: monilla pellot ollah jo tyhjät, kašvikset on lajiteltu ta korjattu šäilöh talvekši, a eryähät kuokitah viimesie potakkoja muašta tahi kuivatah niitä. Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenillä kaikki potakat on jo kuokittu muašta ta nyt tuli aika juhlimah tätä tapahtumua. Pruasniekkah šeuralaiset kučuttih kyläläisie ta vierahie nuapuripiirilöistä.
Viena-šeuran jäšenet löyvettih mainintoja Kuokan kolkkajaiset -pruasniekašta ta piätettih elvyttyä vanhua perinnehtä.
– Konša alkoma tutkie meijän alovehen ta Vuokkiniemen istorijua, ni šaima tietyä, jotta Vuokkiniemeššä juhlittih Kuokan kolkkajaiset -pruasniekkua. Myö löysimä Arhippa Perttusen šiätijön julkaisomašta Priusan kolkkajaiset -kirjašta Lempi Lyytisen lyhyön kuvitukšen täštä pruasniekašta, kerto Vuokkiniemen kylätalon ruavon kurattori Julija Filippova.
Pruasniekan alušša Julija Filippova ta L’udmila Tihonova näytettih potakkapellolla, mitä pitäy ruatua, jotta Jumala antais äijän potakkua enši vuotena.
– Enšin pitäy kolahtua kuokkie, panna ne ristih ta šiitä heittyä ne šelän tuakše päin pellolla, šemmoni perinneh oli ennein, kerrottih naiset.
Perintehellisešti pruasniekkana vain šyötih potakkašyömisie kyläläisien ta nuapurien joukošša, eikä tanššittu ta laulettu. Nyt ilman konserttiohjelmua pruasniekkua ei pietty. Kylätalošša esiinnyttih Viena-šeura ta Anna Korsakova johtama lapšien ryhmä “Pohjolan lapšet” Mujejärveštä. Hyö kučuttih piirileikkih kaikkie vierahie ta iče näytettih mimmosie tanššija šuatetah tanššie. Vuokkiniemiläiset luvattih kuččuo Pohjolan lapšet -ryhmyä vielä kerran.
Viena-šeuran vanhemmat jäšenet kerrottih nuoremmilla, kumpasista monet nykyjäh ei kašvateta potakkua, ka oššetah šitä kaupašša, juurikašvin šäilymisen šiännöistä: mitein valmistua kuoppua ta potakkua pitäkši talvišäilökši.
– Kuoppa oli talon pihašša. Enšin še kuivatettih, poltettih šielä katajua, jotta paha haju mänis poikeš ta kuoltais kaikki bakterijat šekä jotta kuopašša luajitut puuaitaukšet ei lahois. Havuo pantih mualla, jotta hiiret ei tultais. Hiiret vet varatah havuo. Šen jälkeh šai laškie potakat kuoppah ta panna ovi kiini, a oven piällä vielä pantih heinyä. Vielä potakkua pantih karšinah ta Uuteh vuoteh šuaten šitä otettih šieltä. Vašta Uuvven vuuvven jälkeh avattih kuoppa ta vielä piti, jotta šilloin ei olis kovua pakkaista, kerto Nina Gerasimova.
– Konša potakat kuokittih, ne piti lajitella. Oli kolme vakkua: enšimmäiseh pantih parahat potakat, toiseh – šiemenet ta kolmanteh – pahemmat kotielukkoja varoin. Šiitä potakat kuivattih. Potakašta muamo luati meilä maitopotakkakeittuo, potakkarieškoja, keitti potakkua kuorissa. A myö, lapšet, oikein tykkäsimä, konša tuatto šytytti ropivon ta myö šaima šiinä paistua potakkua, muisteli L’udmila Tihonova.
Eryähie näistä šyömisistä šai maissella Kuokan kolkkajaiset -pruasniekašša.
Näin vietettih netälin loppuo Vuokkiniemeššä. Viena-šeuran jäšenet ollah hyvällä mielellä, kun vanhoja perintehie muissetah ta šäilytetäh.
