Mustakkua niilöi, kedä tänäpäi ei ole meijänke

Mustakkua niilöi, kedä tänäpäi ei ole meijänke

Nadežda Mičurova
09.05.2024
Voitonpäivy on suuri da kallis pruazniekku. Tänä vuon roihes jo seiččiekymmen yheksä vuottu, kui loppih Suuri Ižänmualline voinu, kudai toi äijän gor’ua rahvahale.
Voitonpäivän miitingu Ylä-Videles, vuozi 2019. Kuva: Galina Kovalevič
Voitonpäivän miitingu Ylä-Videles, vuozi 2019. Kuva: Galina Kovalevič

On igävy mieli, gu on jiännyh vai pikoi näppine niilöi, ket on käydy voinis läbi da ket voidas vie sanella niilöis hirvielöis vuozis. Gu rahvas ei unohtettas suurii bojuloi da Ižänmuallizen voinan veteruanoi, vuvvennu 2010 Videlen školas oli avattu Boju- da ruadokunnivon zualu. Yhteh pertih sinne on kerätty fotokartočkua, voinuezinehty, frontoviekoin dokumentua da musteluu. Školan internetsivul voibi tuttavuo voinuveteruanoinkegi, kuduat puolistettih meijän muadu da Videlen kyliä Suuren Ižänmuallizen voinan aigua.

Videlen voinuveteruanoin luvettelos löydyy nimi Nikiforov Mihail Andrejevič, roinduvuozi 1923, roindukohtu Anuksen piiri Pertijärvi. Vuvvennu 1944 Mihail Nikiforovua otettih Ruskien Armien rivilöih. Mies alevutteli vihamiehii Karjalan frontal, sluuži Kandalakšas da Alakurtis Murmanskan alovehel. Mihail Andrejevič oli palkittu II astien Ižänmuallizen voinan da Žukovan ordenoil, Germuanien voitomedalil da Voitonpäivän merkimedaliloil. Videles olles minul puutui tuttavuo frontoviekan perehenke da paista hänen tyttären Marija Pot’omkinanke.

— Minun tuatto Mihail Andrejevič Nikiforov rodivui Anuksen rajonan Petrijärven kyläs, ga siepäi heijän pereh lähti pagoh suomelazis konzu voinu zavodih. Silloi tatal oli kuuzitostu vuottu. Heidy tavattih jo lähäl Lodienoidu da kiännytettih järilleh. Sit hyö elettih Alavozes, sen kaiken aijan kui ruvettih ven’alazet piästämäh Karjalua. Häi sie ruadoi kolhozas. Jälles tata saneli, gu nägi, kui ammuttih da kui meččiä myöte juostih meijän da suomelazet saldatat. Sit yksi ofitsieru tuli da sanou: “Brihačut, mengiä vai iäres, ylen äijäl ammutah. Tiä suuri voinu rodieu, mengiä vai iäres!” Sit, sanou, myö lähtimmögi. A voinu puutui nähtä hänel. Tuatto Mihail Andrejevič sluuži Karjalan frontal i händy otettih armieh jo jälles suomelazien lähtendiä. Häi oli artileristannu. Voinu koskih tatan vellilöigi. Hänen kaksi vahnembua vellie — Iivan da Miikul — oldih Suomen voinal da Ižänmuallizel voinal. Kaiken voinan projittih, a papa nuorembi gu oli, tabai vaigu voinan jälgivuvvet. Vuvvennu 1944 händy otettih Ruskien Armien rivilöih. Sit häi sluuži vuodessah 1945. Oli häi ambujien polkas, ga peredovoil, sanoi, ei olluh. Häi ei olluh ruanittu, tuli kodih terväh. Jälles voinua Mihail Andrejevič ruadoi mečänkaččojannu Kinelahten čupul. Siegi hyö maman Anna Aleksejevna Panfilovanke tuttavuttih. Rodih aigu naija. Sit tuatal pidi mučoi tuvva kodih, Pertijärveh. Mama rodivui Vieljärven piirin Kormeliston kyläs. Tata ajeli sinne Kormelistoh kodžil. Hyö mendih yhteh vuvvennu 1950. Tuatto ruadoi lesopunktal, vedeli hebozil meččiä ležn’ovkua myöte. Telegäzet oldih raudurattahat, nennii gruuzittih tävvet partu. Jälles jo traktoroil ruattih, ga tata sil aigua jo oksii karzi. Häi penziessäh meččyruadolois oli, saneloiu tytär Marija Pot’omkina.

Pereh oli suuri, viizi lastu, Mihail Andrejevič yksinäh ruadoi. Konzu elettih Pertijärves, kolhozat salvattih, akku jäi ruavottah. Ga kodiruadolois nikunne et mene: lehmät pidi kaččuo, heinät niittiä da peldoruavot ruadua. Pikkarazinnu lapset käyttih heinii kabrastamah. Tata luadi pikkarazet haravazet. Silloi heiniä annettih niittiä vaigu suoloil. Parembat kohtat oldihhäi kolhozoile da lesopunktoile annettu. Tiettäväine, heile puutui jygiedy ruaduo ruadua. Sit Videleh tulduu vie Mihail Andrejevič kodvan ruadoi.

Mihail Andrejevič sluuži Karjalan frontal, i händy otettih armieh jo jälles suomelazien lähtendiä. Häi oli artileristannu. Voinu koskih hänen vellilöigi.

Suuri Ižänmualline voinu oli kogo rahvahan voinannu. Nygoi niilöis hirvielöis voinuvuozis mustoitetah velleskalmat, okopat, räjähtyskohtat, bunkerat da verizel mual nostetut voinan kunnivon mustomerkit. Yksi moizis mustomerkilöis on Anuksen piirin Videlen kyläs olii memoriualukompleksu velleskalmoinke, kus igustu undu maguau 1350 voinumiesty. Memoriualan piälimäzeh mustopaččahah on kirjutettu: “Meidy tiä on 1242 suuren voinan saldattua”. Sih kalmah on havvattu Karjalan frontan 7. armien voinumiesty. Niilöin joukos ollah Anuksen čuastiloin saldatat da ofitsierat, kuduat kuavuttih suurien bojuloin aigah Videlen da Tuuloksen jogiloin välih kezäkuun lopus — syvyskuun allus vuvvennu 1941. Sinne mugaže ollah havvattu 98:n, 99:n, 100:n gvardeiskoin, 114:n, 272:n da 310:n ammundudiviizielöin, 3:n da 70:n da erillizien meriammundubriguadoin saldatat, kuduat suadih surman Tuuloksen desantuoperatsien aigah. Kui myö tiijämmö, Videlen kylä oli suomelazien vallas kezäs 1941 algajen. Se oli puhtistettu vihamiehis vuvvennu 1944 Tuuloksen desantuoperatsien aigah. Tämän operatsien tarkoituksennu oli salvata piälimäine dorogu da raududorogu, kuduat mendih Luadogan järven randua pitkin frontan liiniessäh Svirin joven kauti. Se auttas vihamiehien eistämisty tuaksepäi da katkuas heijän varajoukkoloin siirdymisty edehpäi enne piälimäzien vägilöin tulendua. Johti sidä oparatsiedu kontr-admirualu Viktor Čerokov. Kezäkuun 27. päivänny merijoukot yhtyttih seiččemenden armien čuastiloih. Videl oli piästetty vihamiehispäi. Sit suures voitos Luadogan flotiilii oli palkittu Ruskien lipun ordenal.

— Kävymmö myö gribah konzu, ga joga kohtas on okoppua. Videles oldih ylen suuret bojut. Joga vuottu miitingoi pietäh velleskalman luo. Ylen äijy sinne on pandu muah saldattua, enämbi 1250 hengie, dai nygöigi eččijät joga vuottu löytäh uuttu jiännösty. Ylen äijy rahvastu vojuičči meijän muan da rauhan puoles. Jälgimäine voinuveteruanu meijän Videles oli Vasilii Ivanovič Iljin. Hyvä, gu järjestetäh moizii akcieloi kui “Kuolematoi polku”. Minä luajin fotokartočkan papan da diädölöin. Joga vuottu kävymmö miitingoile nämmien fotokartočkoinke, a miitingoin jälles viemmö kukkazii papan da mollembien diädölöin kalmoile. Tuatto on Videleh muah pandu. Myö tahtommo, gu meijän lapset mustettas da tiettäs omii juurii. Minun Gal’a-tytär konzu opastui yliopistos, luadi suuren sugupuun. Midä uuttu tiijustannou, sit sinne ližäilöy. Terväh aigu menöy. Myögi, kačo, vahnanemmo. En duumainnuh, gu nenga terväh tulou vahnus. Meijän školas on Bojun kunnivon muzei. Sinne on kerätty äijy materjualua Videlen veteruanois. Ičegi rahvas tuvvah sinne voinanaigastu dokumentua, kirjastu, fotokartočkua. Karjalan muadu pidäy suvaija da mustua omua histouriedu. Minä muga duumaičen, sanou Marija Pot’omkina.

Yksi moizis mustomerkilöis on Anuksen piirin Videlen kyläs olii memoriualukompleksu velleskalmoinke, kus igustu undu maguau 1350 voinumiesty. Niilöin joukos ollah Anuksen čuastiloin saldatat da ofitsierat, kuduat kuavuttih suurien bojuloin aigah Videlen da Tuuloksen jogiloin välih kezäkuun lopus – syvyskuun allus vuvvennu 1941.

Aijal on oma musto — se on histourii. Meijän mua nikonzu ei unohta niilöi tragiellizii tapahtumii, kuduat hävitettih miljounoi rahvastu. Kus vai ei alevuteltu meijän rahvas vihaniekkoi: Karjalan mečis, Leningruadan alovehel, Kurskan kuarel, Volgal — joga kohtas hyö vojuittih oman rahvahan ozas. Iguine musto da kunnivo kaikil vounuveteruanoil da niilöil, ket suadih surman suurien bojuloin aigah.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Karjalan Sanomat
Kielten tilanne puhuttaa tutkijoita
Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen valtuuskunta osallistui Venäjän suomalais-ugrilaisten tutkijoiden konferenssiin Joškar-Olassa.
Oma Mua
Šinini trollikka
Lapšienkirjailijan Irina Nikitinan Šinini trollikka -starina kuuluu Kaupunki, missä eläy lapšuš -kirjah. Kokomuš ilmeštyy šyyškuušša.
Karjalan Sanomat
Valkovenäläiset muistelivat keskitysleirien vankeja
Suomalaisten ja saksalaisten keskitysleirien entiset vangit kävivät Karjalan tasavallassa osoittamassa kunniaa kaatuneille sotilaille ja kuolleille vangeille.
Oma Mua
Elettävä elämä ei ole ylitettävä pelto
Heinäkuun 8. päivänä Venäjällä juhlitah Perehen, rakkahuon ta uškollisuon päivyä. Tahomma kertuo Gundirevien pereheštä.
Oma Mua
Tverinkarjalua roih enämbi iänikartal
Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da istourien instituutan karjalan kielen da fol’klouran tutkijat ajeltih Tverin Karjalah tallendamah tverinkarjalastu paginua karjalan da vepsän kielen iänikartale pandavakse.
Karjalan Sanomat
Mansikka on kypsynyt noin viikon etuajassa
Karjalaiset marjanviljelijät ovat ryhtyneet poimimaan ensimmäisiä mansikoita, joita he myyvät suoraan tilalta tai myyntipisteissään ympäri Karjalaa.
Oma Mua
Runonlaulajien musejo täytti 40 vuotta
Runonlaulaja Marija Remšun talo eli Runonlaulajien musejo Kalevalašša täyttäy tänä vuotena 40 vuotta. Musejo avasi oveh 17. kešäkuuta vuotena 1984.
Karjalan Sanomat
Ihmissuhdedraama koukuttaa
Karjalan kansallisen teatterin näyttelijöitä voi nyt nähdä Ainut mahdollisuus kolmelle -televisiosarjassa.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль