Muisto Rudolf Toivosešta eläy šyväimeššäni
Tämän vuuvven 10. kevätkuuta karjalaini mieš Rudolf Toivonen ois täyttän 90 vuotta.
Nyt ilman šilma
Muašša kaikki mänöy,
Laškou päiväni tai noušou,
Kukitah kukat,
Päiväsen alla.
Nyt šie korkielta
Lähetät toivoja.
Miun muistini
Pitäy mieleššä šilma,
Ta šilittäy muistoja
Mitä meila oli.
Vain šyväimeššäni on kipu,
En rauhottuo voi.
Uuvveštah ykšin viritän kynttilän
Ta malittuo panen
Hil’l’aisuošša.
Rudolf Toivonen oli šyntyn Kalevalan piirin Vuokkiniemeššä 10. kevätkuuta 1935. Kouluo priha kävi Uhtuošša ta lopetti šen 1953 vuotena. Rudolf oli vanhempi lapši pereheššä, missä kaikkieh vanhemmilla oli kahekšan lašta – nellä poikua ta nellä tyttyö.
Toivosen ukko oli Vasselei Outokanpoika Panfilov Kenttijärveštä. Panfilov-šukunimi muuttu Toivosekši Vasselein pojan Ossipan oltuo perehineh Šuomešša vuosina 1922–1924. Rudolfin muamon šukuh kuulutah Vaasan šeuvun Lipkinit, heijän vanhaukko oli Stafei Stepanov Lipkin. Tämmöni pieni istorija šukunimeštä.
Koulun jalkeh Rudolf jatko opaššušta Leningradin Meččäakatemijašša. Nuori mieš hyvin šen lopetti ta häneštä tuli inšeneri. Vuotena 1958, Akatemijan viimesellä kurššilla opaštuos’s’a, Rudolf akottu. Neičyt opaštu hänen kera.
Nuori pari joutu elämäh ta ruatamah Kuušiniemeh, mi oli lähellä Uhtuota. Pereheššä šynty kakši lašta – tyttö ta poika. Tytär on jo eläkeläini, a poika nyt ruatau rektorina Melitopolin yliopistošša.
Ielläh 1958–1966 vuosina Rudolf Trofimovičin työ jatku Uhtuon ta Jyškyjärven lespromhosissa muasterin hommissa. Vuotena 1969 pereh muutti Petroskoih, missä mieš 1987 vuoteh šuaten ruato Karellesstroi-tuotantoyhtymäššä inšenerinä. Šiitä hiän toimi Onegan traktoritehtahan inšenerinä. Viimesenä ruatopaikkana oli neuvošto-šuomelaini Karelkontakt-yhteisyrityš.
Vuosien mittah Rudolf monta kertua šai kunnivokirjoja, diplomija, kiitoškirjasie hyväštä ruavošta. Enšimmäisen kiitoškirjasen poika šai vielä 1953 vuotena koululaisena ollešša kolmannella luokalla hyväštä opaššunnašta ta kurista. Myöhemmin niitä kiitoškirjasie annettih šakkipelistä ta joka työpaikašta, missä mieš ruato.
Myö tuttavuštuma Rudolfin kera Oma pajo -kuorošša 1991 vuotena. Milma mieš heti miellytti. Myö rupesima tanššimah katrillie ta pajattamah.
Rudolf Toivonen oikein hyvin šoitti haitarilla. Kuorošša häntä valittih ryhmän vanhemmakši. Mieš ečči ta löysi sponssorija Šuomešta, Ruočista, Karjalašta, ta heijän avulla myo ompelima enšimmäiset konserttipuvut. Myö rikeneh esiintymä konserttien kera Ruočissa, Šuomešša, Virošša šekä ajelima ympäri Karjalua.
Rudolf Trofimovič oli ylen aktiivini mieš. Hiän hyvin tiesi ta pakasi šuomekši ta karjalakši. Šamoin mieš oli Karjalan Rahvahan Liiton jäšen.
Myöhemmin hiän rupesi tutkimah šukujuurijah. Še homma alko 1997 vuotena. Šitä varoin Rudolf monta vuotta kierteli arhiivoja Petroskoissa, Jovenšuušša, Moskovašša ta Arhankelissa. Näin hiän valmisti oman šuvun šukupuun. Tuaton šukuh hänellä onnistu šyventyö 1620 vuoteh šuaten.
Rudolf Toivonen ečči tarvittavie tietoja ta löysi niitä metrikkakirjoista, rivisikirjoista. Miehen šuku alko Lešijeviloista (Lesosista), Samodajeviloista, Red’kiniloista ta Lipkiniloista. Toivosen šuvušša oli runonlaulajie, laukunkantajie, kumpaset käytih kaupalla Šuomeh. Tai iče Rudolf tiesi runoja, välillä pajatti ylen pitkie runoja.
Mieš valmisti šukututkimukšie šamoin tilaukšešta šuomelaisillaki, kenen vanhemmat ta juuret oltih Karjalašta. Ta vielä hiän luati niitä Karjalan kirjuttajilla Ortjo Stepanovilla ta Juakko Rugojevilla šekä toisilla kuulusilla tuttavilla ihmisillä.
Rudolfilla oli hyvä yštävä Sakari Vuoristo. Šilloin hiän oli “Karjalan heimon” piätoimittaja. Miehet yheššä käytih Sakarin autolla Arhankelin arhiivah.
Rudolf Toivonen rikeneh kerto omašta šukututkimušhommaštah Petroskoin yliopiston ta Jovenšuun yliopiston opaštujilla.
Vielä mieš järješti Šuomen tai Karjalan jiäkiekkojoukkojen pelijä. Rudolf oli šuomelaisien joukon kiäntäjänä noin 10 vuotta, järješti heilä hotellija, pelijä šekä šinne-tänne ajeli urheilijien kera. Niistä hommista niise jäi muissokši kiitoškirjasie šekä Karjalan jotta Šuomen puolelta.
Šamoin Rudolf Trofimovič otti hommakšeh ni muistopaččahien panomista hiihtäjällä F’odor Terentjevilla Petroskoissa Kurganilla, missä še on tänäki piänä, ta vielä Puatanen koulun luona. Rudolf kyšy veštäjyä L’udvig Davidanie luatie niitä muistopaččahie. Vielä mieš tilasi muistolautoja toisillaki hiihtäjillä.
Rudolf Toivonen kirjutteli juttujaki Oma Mua-, Karjalan Sanomat -lehtilöih šekä Karjalan heimo- ta Cerelia -aikakaušlehtilöih.
Meijän kuorošša pajatettih naiset Puateneštaki: Ksenija Mimmijeva, Lidija Jukkina, Anna Akkijeva, Valentina Belonina, ta nytki vielä pajattau Liisa Markova. Konša mie mänin Rudolfilla miehellä, naiset ruvettih kuččumah häntä “Puatenen vävykši’’. Šiitä alkuan pruasniekoissa myö aina kuččuma heitä meilä kostih. Rudolf mielelläh otti vaštah vierahiea. Myo pajattima seesjärven pajoja, mieheni šoitti haitarilla, a naiset laulettih ta tanššittih.
Konša meilä oli oma auto, myö joka keša ajelima Puateneh, missä elettih miun vanhemmat. Kaikki enšimmäiset marjat (hillot, mussikat, puolat, karpalot) oltih meijän. Talvekši keräsimä äjän marjua. Šamoin kalaštima Šuontelen ta Puatenen niemeššä, laškima verkkoja ta šaima kaikenmoista kalua.
Petroskoista ajelima šieneh, keräsima kripua ta kantarellie. Rudolf tiesi paikkoja, missä voipi niita loytyä. Hiän ylen tykkasi šienipiiraita.
Joka šuovatta meilä koissa oli lettupäivä. Mieheni mielelläh šöi niitä rahkan, marjan, mujehen kera. Punukkojahki hiän opašti kuin pitäy kaunehešti šyyvvä lettuja vilkan ta veičen avulla. Nyt punukat šitä muissellah. Rudolf iče kekši lettulaulun ta pajatti šitä.
Joka huomeneš monie vuosie Rudolf Toivonen käveli šauvojen kera (ei kaččon mimmoini šiä on) monta kilometrie. Konša miehelläni täyty 70 vuotta, ni hiän laški kaikki kävelletyt kilometrit yhteh ta niistä tuli yksi kierroš muapallon ympäri!
Kuni mie olin ruavošša, Rudolf käveli kaupoissa ta luati oššokšie, tiesi missä kaupašša mi on halvempi. Miula ei ollun huolta šiitä. Mieheni konšana ei istun kiät rississä. Koissa ollešša hiän pani järještöh arhiivatietojah, kirjutti kirjasie ta työnši niitä šähköpoštičči, luki kirjoja šekä šuomen jotta karjalan kielellä.
Miän onnellini elämä Rudolf Toivosen kera jatku 24 vuotta. Mieheni aina kaimasi milma töih, vuotti ta vaštasi illalla kotih. Ei nikonša kieltän milma käymäštä kuoroloih.
Myö elimä šovušša ta rakaštima toini toistana. Kultaseni – mie niin häntä kučuin, niin ni hiän milma. Kaikkiella ajelima šekä kahen, tai kuoron kera. Hiän piti miušta huolta, mistä mie olen hänellä ylen kiitollini.
Olen kiitollini Jumalalla, kun mie vaštasin Rudolfin elämäššäni. Ylen hyvät muissot hänešta jiätih miula mieleh koko ijäkši!
