Muasterin taival alkau pereheštä
Mukavie pakinoja oli vepšäläisen, vienan- ta livvinkarjalaisen šekä Puudožin venäläisien kera. Jokahini muasteri kerto omašta ammatista tahi harraššukšešta.
Enšimmäisen istorijan kerto vepšäläini Marina Guseva, Karjalan kanšanmuasteri. Tilaisuš piettih šalissa, missä oli esillä hänen käsitöitä: eri kanšojen ta eri aikojen mieš- ta naispukuja, käsin kuvotut pelvašliina ta villatäkki, korissukšie, kankaštaulu. Marina kerto, kuin muinasien musejoesinehien esimerkillä hiän valmisti šamanmoisie käsitöitä ta mitein järješti ruavon kankahan kutomisešta valmehen tevokšen koristamiseh.
Kertomukšie muasteritaipalehešta jatettih Irina ta Vladimir Titovit. Karjalašša ta tašavallan ulkopuolella tunnetut tuohešta kutojat ollah šyntysin Puudožista.
— Miun oma šukunimi on Koževnikova, šuvušša oli muasterija, kumpaset ruattih nahkan kera, a tuohi on koivun nahka. Šentäh mie ajattelinki, jotta tulen tuohimuasteriksi. Vielä merkittävä oli še, jotta Puudožin lapšien kerhotalošša oli tuohikutomisen kerho, kunne mie piäsin, kun kaikissa toisissa kerhoissa olin jo käynyn, kerto Irina Titova.
Muasterit näytettih omie tevokšie ta heijän opaštujien luajokšie. Olemma tottun, jotta tuohešta luajitah ašteita tahi kesselijä, ka kerhošša Titovit lapšien kera keksitäh, mitein luatie koivun nahkašta traktorin tahi šotatekniikan mallija.
Enši pakinanpitäjä oli Nadežda Tološinova, Venäjän kanšanmuasteri. Hiän šamoin on šyntysin Puudožista ta hänenki luova taival alko kerhošta. Nadežda muisteli, jotta hyvä, kun oli mahollisuš opaštuo tikuttua tahi ommella ičellä vuatetta, šentäh kun oštua muotikkahie mallija šilloin ei šuanun, a tanššiloih ylen himotti panna piällä mitänih uutta. Šentäh naisella opaššukšen aikana melkein ei ollun oššettuja vuatteita, vaikka piällä hiän aina piti mitänih uutušta.
Vienan Karjalua esitti Julija Filippova, ei-kaupallisen Viena-järještön johtaja. Julija tietäy oman šuvun šeiččemen polvie ta on ylpie, jotta šuvušša on šäilytty karjalan kieli ta kulttuuri, ta jotta tuaton ta muamon puolella oli runonlaulajie Čikšašta Vasiljevien šuvušta ta Vuokkiniemeštä Lipkinien šuvušta. Mukana Julija toi šytämellä kallehie vehkehie, kumpasie hiän nytki käyttäy arkielämäššä tahi ahkerašti šäilyttäy.
Vaštautumisen lopetti Karjalan kanšallisen teatterin näyttelijä Andrei Gorškov, ka hiän ei paissun näyttelijän ammatista, vain käsityöharraššukšešta.
— Jo aikuhisena ollešša miula šynty meininki oštua veičen, jotta leikata puušta. Lapšena mie leikkasin puušta, ka kun tulin teini-ikäsekši, ni ajattelin, jotta lapšiharraššuš ei enyä ole miula mukava. Ka aikuhisena tuaš aloin leikata šuojahalteita — ukkoja ta myöhemmin akkoja. Mie keryän Luatokan rannalta vesihakoja, še on luonnolla kuivattu puu ta šen kera on hyvä ruatua. Joka puušša on oma kuvijo ta mie šäilytän šitä, konša leikkuan, šentäh joka luajoš on toistumatoin, šelitti Andrei.
Muasterin kokomukšešša on šuojahalteita šekä Kalevalan šankarija.
Lopušša näyttelijä kerto omašta iččieštä Ondrei-räppärinä ta esitti kappalehen karjalan kielellä.
Vaštautumisen järještäjä, Kiži-musejon ruataja Anna Anhimova kiitti kaikkie tulluita ta lisäsi, jotta šemmosie tilaisukšie ruvetah jatkamah, jotta mukavat ihmiset tiijettäis toini toisešta.
