Tulijan Karjalan dizainerien ta taiteilijien liiton jäšenen lapšuš mäni Porajärveššä. Kanšallisuoltah mieš oli karjalaini ta pieneštä alkuan hyvin ahkera. Jo šilloin häneššä šytty rakkahuš puunveštoh, piiruššukšeh ta erilaisih käsitöih. Niin jotta oli aivan luonnollista, jotta koulun jälkeh Anatolii piäsi arvoššettuh V. I. Muhinalla nimitettyh taitotevolliseh korkiekouluh Leningradissa. Šiitä hiän šai dirainerin ammatin.
Kymmenen vuotta tällä alalla ruatuon Anatolii Titov ylty epätavallisien art-objektien luomiseh: ripuššettavih lamppuloih ilmapallojen, kuumailmapallojen, ilmalaivojen ta fantastisien laivojen muuvvošša. Täh piätökšeh vaikutti Karjalan mifologija.
– Maininnat šiitä, jotta muinaiskarjalaiset voitih šillosien pahojen teijen takie liikkuo ta kulettua tavaroja kuumailmapalloilla, löyvytäh 1100-luvun novgorodilaisista tuohikirjoistä, kerto Anatolii Vladimirovič.
Šamoin ruoččilaini tietomieš ta tutkimušmatkailija Olaus Magnus kuvaili vuotena 1539 painetušša Pohjoiskanšojen istorija -kirjašša karjalaisien elinkeinoja, erityisešti kuumailmapallojen valmissušta niillä liikkumista ta erilaisien kuormien kuletušta varoin.
Muistakkua niise Elias Lönnrotin eeppiseššä Kalevala-runoelmašša kuvattuja tapahtumie, mit niise liitytäh ilmalaivoih ta ilmapurjehuoh. Tämmäsie ollah lentäjä laiva, millä vanha Louhi lähtöy ajamah takua kalevalaisie, Väinämöisen lento kotkalla šekä Ilmarisen luoma valtavan linnun muotoni lentolaiteh.
Kaikki tämä innošti Anatolii Titovie toteuttua Ilmatar-projektie, jotta valmistua iellä mainittuja taitoesinehie. Enšimmäisenä niistä šynty ranškalaisien Montgolfierin velikkojen enšimmäisen virallisešti rekisteröityn kuumailmapallon pienoismalli. Lisäkši ajatellen šiitä, mitä muinaiskarjalaiset tunnettih nouššešša kuumailmapalloilla, muasteri luati ičeki puolenšatua tämmöistä ilmapurjehušta. Ta ne tuntehet ylitettih kaikki hänen vuottamukšet.
Iče lamput Anatolii Titovin taidoesinehissä oltih tietyšti lasista. Ka niijen muu rakenneh oli puuta. Jotta antua luajokšilla ilmavutta muasteri käytti omua tekniikkua: kiäri puuošat erityisellä tavalla muokatulla lohen nahkalla. Šen jälkeh nahka muuttu läpinäkyväkši ta hyvin piäšti valuo. Niin Anatolii Vladimirovič anto epätavallisella taitošarjalla Valon ilmapurjehuš -nimen.
Muasterin pienin art-objektin korkevuš oli vain 10 šenttie. Šuurin taitoesineh oli kuumailmapallo, mi šijottuu Moskovan piälapšientavaratalon kuuvvennen ta kahekšannen kerrokšen väliseššä tilašša. Še art-objekti liikkuu jatkuvašti ylöš ta alaš.
Šen lisäkši Anatolii Titov valmisti puisie pähkinänpilkkuojie. Ne ei kuiteski olla tavallisie, ka kuvatat istorijallisie henkilöjä ta tunnettuja kirjahahmoja, niijen luvušša on ni karjalaini Pakkaine. Muasteri loi ni “Kalevalan” šankarija esittäjie tevokšie.
Anatolii Vladimirovič huaveili karjalaisen ilmapurjehukšen mistifikatijomusejon peruštamišešta. Tämän ajatukšen toteuttamisen ešti tämän lahjakkahan taiteilijan, disainerin ta muasterin ennenaikani kuoloma kahekšan vuotta takaperin.
Muasterin lukusie töitä on musejoissa ta yksityiskokoelmissa, šekä ulkomailla.
Ajatuš erityisen näyttelytilan luomisešta, missä šais esittyä oša Anatolii Titovin työpajašša olijista art-objektiloista, šynty Käsityötalon johtajalla Natalja Igrokovalla. Ta nyt še ajatuš toteuttu Käsityötalon uuvvešša šalissa.