Mitä Karjalan vepsäläiset haluavat?
Prääsän piirin Tšalnan maalaiskunnan johtaja, vepsäläisen kulttuuriseuran jäsen Natalja Silakova on sitä mieltä, että vepsän kielen ja kulttuurin asiantuntijoiden kouluttamiseen täytyy kiinnittää enemmän huomiota kuin nyt.
— Karjalan tasavallassa täytyy kouluttaa vepsän kielen ja kulttuurin asiantuntijoita paljon enemmän kuin nyt. Ei ole mitään väliä, tekevätkö he sitten työtä koulussa, museossa, tutkimuskeskuksessa tai muilla aloilla, Silakova sanoo.
Hänen mielestään nykyään Karjalassa koulutetaan vähän vepsän kielen ja kulttuurin asiantuntijoita. Vuorostaan tämä vaikuttaa kielteisesti vepsäläisten ja muiden asukkaiden motivaatioon opiskella vepsää, koska kielen käyttöala on liian suppea.
— Olisi hyvä, jos vepsän kieltä opetettaisiin myös muiden alojen opiskelijoille, Silakova mietiskelee.
Hänen mielestään motivaatio kielen opiskeluun voi kasvaa nuorten keskuudessa, jos he saavat kielitaidostaan lisää pisteitä päästäessään yliopiston mille tahansa opintolinjalle.
Vepsäläinen Irina Popova Petroskoista haluaa samoin kuin muutkin vepsäläiset, että kansan lukumäärä ei vähene, kieli ei katoa, ja kansan identiteetti nousee.
— Tietysti on tärkeä, jotta vanhemmat kertovat lapsilleen kansan kulttuurista ja perinteistä, ja vepsäläiset lapset oppivat kieltä perheissään, Popova sanoo.
Hän on sitä mieltä, että valtion budjetista täytyy myöntää enemmän rahoitusta niille aloille ja laitoksille, jotka tukevat vepsän kielen ja kulttuurin kehitystä. Toimenpide voisi houkutella näihin laitoksiin nuoria asiantuntijoita.
Popovalla on vepsäläiset sukujuuret Soutjärvellä syntyneen isänsä puolelta. Hän alkoi lukea äidinkieltään vasta 2019 vuoden lopussa Periodika-kustantamon järjestämällä vepsän kielen kurssilla.
— Silloin sain tietää myös vepsäläisestä kulttuuriseurasta. Nyt osallistun aktiivisesti seuran tilaisuuksiin, Popova toteaa.
Hänen mukaansa kielen lukeminen on herättänyt hänessä kiinnostusta myös vepsäläiseen kulttuuriin ja perinteisiin sekä oman sukunsa historiaan.
— Tyttäremme tukevat harrastustani. Kuitenkaan toistaiseksi he eivät aio lukea vepsää, koska kieltä puhutaan ja käytetään hyvin vähän, Popova selittää.
Vepsäläisen kulttuuriseuran puheenjohtaja Larisa Tširkova painottaa, että ennen kaikkea vepsäläiset haluavat, että heidän äidinkielensä elää ja kieltä osaavien määrä lisääntyy.
— Jos kieli on elossa, niin kansakin elää. Vanhempi sukupolvi kuolee, nuoret puhuvat kieltä vähän. Karjalassa kieltä luetaan vain neljässä koulussa, puheenjohtaja huomauttaa.
— Suuri osa vanhemmista ei osaa äidinkieltään. Siksi he eivät voi puhua kieltä lastensa kanssa. Se on tärkein ongelma, hän jatkaa.
Vepsän kielestä kiinnostuneet pyytävät usein seuraa järjestämään kielikurssit online-muodossa. Tširkovan mukaan seuralla on vähän rahoitus- ja ihmisresursseja. Seura tekee ja toteuttaa erilaisia hankkeita, joissa vepsäläisten perinteisissä asuinpaikoissa järjestetään kursseja ja tarjotaan muita mahdollisuuksia tutustua kieleen ja kulttuuriin.
— Haluamme, että vepsäläisten perinteinen asutusalue säilyisi ja kehittyisi edelleen, Tširkova korostaa.
Tširkova liittyi seuran jäseneksi vuonna 2001, kun hän aloitti vepsän ja suomen kielen opinnot Petroskoin yliopiston itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunnassa. Vuonna 2019 hänet valittiin seuran puheenjohtajaksi.
Vepsäläisen kulttuuriseuran puheenjohtaja sanoo, että seura kohdistuu ensi vuorossa toimintaan lasten ja nuorten kanssa.
— Ymmärrämme, että lapset ja nuoret ovat kansamme tulevaisuus. Meidän täytyy kasvattaa vepsäläisten uusi sukupolvi, Tširkova korostaa.
Viime vuosien aikana seura on osallistunut aktiivisesti hanketoimintaan, ja hankkeisiin houkutellaan leikki-ikäisiä lapsia, koululaisia ja opiskelijoita.
— Esimerkiksi hankkeissa kuvaamme lyhyitä filmejä ja videoita vepsäläisistä perinteistä. Pidämme lapsille erilaisia kansanperinteiden työpajoja. Esimerkiksi opetamme heitä kutomaan kalaverkkoja ja mattoja, tekemään vastoja, keräämään niinikuituja ja valmistamaan talkkunaa, Tširkova kertoo.
Valokuvauksen kautta seura pyrkii kiinnittämään lasten huomiota kotiseudun kauniisiin maisemiin ja ympärillä asuviin ihmisiin.
On tuloksia, joista kansa voi olla ylpeä
Vepsäläisen kulttuuriseuran puheenjohtaja Larisa Tširkova sanoo kolme asiaa, joista seura voi olla ylpeä. Vuonna 1989 Karjalan tasavallan hallitus vahvisti latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuvat vepsän kielen aakkoset, ja vepsän kirjakieli alkoi kehittyä.
— Vepsän kirjakielen syntyminen antoi seuralle mahdollisuuden tehdä työtään. Kieltä alettiin opettaa kouluissa ja Petroskoin valtionyliopistossa sekä käyttää Karjalan valtion radio- ja televisioyhtiön radio- ja televisiolähetyksissä. Myös vepsän kielen oppikirjoja, vepsänkielisiä kirjoja ja Kodima-lehteä alettiin julkaista, Tširkova laskettelee.
Vuonna 2000 vepsäläiset luokiteltiin Venäjän alkuperäisiin vähemmistökansoihin, ja vuonna 2006 kansa liitettiin Venäjän pohjoisen, Siperian ja Kaukoidän alkuperäisten vähemmistökansojen luetteloon.
— Tämän ansiosta kansa on saanut oikeuden valtion suojaan. Valtio takaa vepsäläisille oikeuden harjoittaa perinteisiä elinkeinoja kuten esimerkiksi metsästystä ja kalastusta, seuran puheenjohtaja korostaa.
Nykyään vepsäläiset voivat ilmoittautua Venäjän alkuperäisten vähemmistökansojen nimirekisteriin lähettämällä siihen tarvittavat asiapaperit. Esimerkiksi rekisteröidyillä henkilöillä on oikeus jäädä eläkkeelle tavallista aikaisemmin.
Vepsäläisille annetaan myös kalastus- ja metsästyskiintiöitä. Koulutuskiintiön mukaan nuoret vepsäläiset voivat päästä Petroskoin valtionyliopistoon.
