Mielihuavoine

Mielihuavoine

01.07.2024
Rahvahallizis suarnois on monien vuozisavoin aloh rahvahal suittunuttu viizahuttu. Täs suarnas kolme miehytty opastetah tolkuttomua viizahuoh.
Rahvahallizis suarnois on monien vuozisavoin aloh rahvahal suittunuttu viizahuttu. Täs suarnas kolme miehytty opastetah tolkuttomua viizahuoh. Kuva: triptonkosti.ru
Rahvahallizis suarnois on monien vuozisavoin aloh rahvahal suittunuttu viizahuttu. Täs suarnas kolme miehytty opastetah tolkuttomua viizahuoh. Kuva: triptonkosti.ru

Oli enne kaksi vellesty: köyhy da bohattu. Se köyhy velli mondu kerdua kävyy bohatan luo pakiččemah, dai toine andau. Erähän päivän menöy häi Äijiäpäiviä vaste bohatan luo pakiččemah abuu. Toine sanou:

— Ei sinul sua suittuo andua, mene iäres. 

Neveskäh, vellen akku, varusti kuda-midägi da lähties sanoi:

— Ota nämmä, da mene iäres. 

Kodih mennes, kuuli häi vellen riihes paginan. Meni kaččomah, ga sie ollah miehet puidamas.

— Ket työ puijat oletto, kui puutuitto vellen riiheh? 

— Myö olemmo velles oza. Joga yödy tiä ruammo velles tuači. 

Sit häi kyzyy:

— Kusbo sit on minun oza, ku vellen on täs riihes?  

Hyö sanotah:

— Sit da sit kohtas maguau, ruskei hal’l’akko ual, da ruskei piäl. Ota mennes gorogupielen huruas puoles yksikandaine pihl’aivičču. Iške kerdu. Ku ei lekahtanne − iške toine täytty vägie. Lekahtah − iške kolmas kui vai voit. Sit vaste nouzou sanomah: “Midä sinä minuu riehkit?” 

Oli enne kaksi vellesty: köyhy da bohattu. Se köyhy velli mondu kerdua kävyy bohatan luo pakiččemah, dai toine andau.

Lähti häi hyväs mieles kodih.

Huondeksel nuozou da menöy sih kohtah, kunne nevvottih. 

— Vellen ozat riihes ruatah, a sinä maguat, iče olen nälgäh töllyömäs!

— Enhäi minä voi kui sinul auttua, ku et eči minuu. Enhäi minä lähte sinuu eččimäh, sanou oza. 

— Tulinhäi sinuu eččimäh.

— No ku tulit, annan sinul eluo kylläl ijäkse kaikkie, viegi lapsil jiäy, gu maltanet pidiä, et maltane — köyhäksegi jiät. Annan rubl’an, lyki sidä käis-kädeh da sano: “Rubl’u, anna rubl’u”. Sit sinul roih den’gua hot’ kui äijy. 

Tuli häi kodih, lykki sidä rubl’ua, rodih den’gua jo pertti täyzi, jo koin uvven luadi.

Sit häi rubei pidämäh nimipäiviä, kučui gostih vellen. Velli kyzyy: 

— Mis sinä hyövyit nenga äijäl?

— Minul andoi oza rubl’an, konzu sidä lykit käis da kädeh, sit roih den’gua hot’ kui äijy.

— Oližit ku, velli, moine hyvä, andazit minul nečen rubl’an hot yhtekse päiviä?

— Andažin, ku andanet sen järilleh. 

No ku tulit, annan sinul eluo kylläl ijäkse kaikkie, viegi lapsil jiäy, gu maltanet pidiä, et maltane — köyhäksegi jiät. Annan rubl’an, lyki sidä käis-kädeh da sano: “Rubl’u, anna rubl’u”.

Jälgimäi andoi, menöy pakiččemah sidä järilleh, a toine ei anna:

— Mi rublii sinul pidäy?

Jo ruvettih köyhän elot loppevumah.

Häi menöy ozan luo. 

— Midä sinä minus ečit toštu kerdua?

— Minul pidäy eluo, jo elot loppih. 

— Kunne sinä panit rubl’an? Pidelihäi sit tuulla eluo sinun ijäkse dai lapsil jiähä.

—Sen velli muanitti minul, pakičči pidiä päiväkse, a andanuh järilleh ei. 

Sit oza sanou:

— Annan sinul mielihuavoizen. Elot sinul ei pyzytä, kuni mieldy ei ole piäs. Andau hänel ylen hyvän huavozen da sanou:

— Gu menet kodih, sano vai: “Noskua huavoizespäi miehyöt!” − sit sinul roih mieldy piäh. Gu ellendät, sinul on mieldy piäs da enämbiä ei pie, sit sano: “Huavoh, miehyöt!” 

Häi ottau sen huavoižen da lähtöy kodih astumah. Ei voi kodissah tirpua, jo dorogal himoittau mieldy suaha. Sanou:

— Noskua huavoizespäi miehyöt!

Kolme miesty hyppäi huavoizespäi da davai andamah hänel plettilöil selgäh: 

— Anna Jumal mielettömäl mieldy piäh!  

Jo hänel enämbi ei ni pidäs mieldy piäh da rubei iändämäh:

— Huavoh, miehyöt!

Gu menet kodih, mene gorniččah, uksi pane lukkuh, älä laske nikedä. Sit se sinul mieldy andau, sano vai: “Noskua huavoizespäi miehyöt!”

Järilleh net mietyöt mendih huavoh. Tuli huavožen kel kodih, kois on vie vägi tukku endisty eluo.

Kuččuu uvvessah gostih bohattua vellie. Se kyzyy:

— Mis sinä uvvessah nenga hyövyit, velli?

— Minul on hyvä hyödyy, gu moizel šiliuel puutuin.

— Mittumal moizel šiliuel puutuit?

— Minul on mielihuavoine, se andau mieldy. Nygöi minä maltan eloloi pidiä, ei mene ni mi sudre.

— Mibo sinul moine huavoine on? Andele sidä minulleni.

— En anna. Rubl’an muanitit, muanitat tämän huavoizengi. 

Pakičči, pakičči, toine andoigi, da sanoi:

— Gu menet kodih, mene gorniččah, uksi pane lukkuh, älä laske nikedä. Sit se sinul mieldy andau, sano vai: “Noskua huavoizespäi miehyöt!” 

Lähti se velli, pordahis heittyjes sanou:

— Vot on mittuine urai, kai andau, midä vai on, pidäy vai maltua pakita.  Rubl’an muanitin, daigi huavoižen. En anna ni kuduadu, anna vie nägöy gor’ua.

Tuli häi kodih, panou uksen lukkuh da sanou:

— Noskua huavoižes miehyöt!

Mene iäres rublien dai huavoloin kel, älägo kogo elaijas tule minun luo, engo ni minä tule sinun luo. Kylläl rodih mieldy dai eluo.

Hyppiäy sie kolme miesty plettilöin kel, davai hänel andamah mieldy. Luadi moizen mälyn da röngehen:

— Avoi-voi, tapetah, tapetah, mene akkurukku, kuču vellie piästämäh, tapetah!

− En lähte, sanou velli, − muanitti rubl’an, anna ehki hyvän gor’an nägöy.

Meni akku kodih da sanou:

— Ei tule, mikse rubl’an muanitit.

— Mene, sanou, − ottakkah rubl’an dai kai, vai tulgah da piästäkkäh...

— En lähte, sanou velli,− gu rubl’an tuonnet, sit piästän.

Akku menöy kodih ottau rubl’an da tuou hänel. 

Opittelou köyhy:

— Rubl’u, anna rubl’u, ga ei tule nimidä. 

— En lähte, sanou, − piästämäh, gu et tuonne sidä rubl’ua. 

Akku tuou sen rubl’an, häi oppiu:

— Rubl’u, anna rubl’u, dai rubl’u andau toižen rubl’an.

Sit lähtöy piästämäh vellie da sanou: 

— Huavoh, miehyöt! 

Piäzi käzis elokas velli da sanou:

— Mene iäres rublien dai huavoloin kel, älägo kogo elaijas tule minun luo, engo ni minä tule sinun luo. Kylläl rodih mieldy dai eluo. 

Toine lähti astumah kodih päi dai vie nygöigi hyvin eläy.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Karjalan Sanomat
Kielten tilanne puhuttaa tutkijoita
Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen valtuuskunta osallistui Venäjän suomalais-ugrilaisten tutkijoiden konferenssiin Joškar-Olassa.
Oma Mua
Šinini trollikka
Lapšienkirjailijan Irina Nikitinan Šinini trollikka -starina kuuluu Kaupunki, missä eläy lapšuš -kirjah. Kokomuš ilmeštyy šyyškuušša.
Karjalan Sanomat
Valkovenäläiset muistelivat keskitysleirien vankeja
Suomalaisten ja saksalaisten keskitysleirien entiset vangit kävivät Karjalan tasavallassa osoittamassa kunniaa kaatuneille sotilaille ja kuolleille vangeille.
Oma Mua
Elettävä elämä ei ole ylitettävä pelto
Heinäkuun 8. päivänä Venäjällä juhlitah Perehen, rakkahuon ta uškollisuon päivyä. Tahomma kertuo Gundirevien pereheštä.
Oma Mua
Tverinkarjalua roih enämbi iänikartal
Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da istourien instituutan karjalan kielen da fol’klouran tutkijat ajeltih Tverin Karjalah tallendamah tverinkarjalastu paginua karjalan da vepsän kielen iänikartale pandavakse.
Karjalan Sanomat
Mansikka on kypsynyt noin viikon etuajassa
Karjalaiset marjanviljelijät ovat ryhtyneet poimimaan ensimmäisiä mansikoita, joita he myyvät suoraan tilalta tai myyntipisteissään ympäri Karjalaa.
Oma Mua
Runonlaulajien musejo täytti 40 vuotta
Runonlaulaja Marija Remšun talo eli Runonlaulajien musejo Kalevalašša täyttäy tänä vuotena 40 vuotta. Musejo avasi oveh 17. kešäkuuta vuotena 1984.
Karjalan Sanomat
Ihmissuhdedraama koukuttaa
Karjalan kansallisen teatterin näyttelijöitä voi nyt nähdä Ainut mahdollisuus kolmelle -televisiosarjassa.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль