Mielet Luadogah näh
Tänä vuodena, šygyžyllä mie enžimäzičči kävyin Luadogan Karielah. Mänin šinne mašinalla Petroskoista, Karielazien X kerähmön jälgeh, – tunnuštuačemah paikoinke, missä elettih miun edähizet karielazet tuattoloin tuatot da muamoloin muamot, i mistä hyö 17 vuožišuašša lähtei elämäh Tverin mailla.
Mie kierrin kogo Luadogan pohjarannašta päin. Järvi vaštai milma Videlän läššä loppumattomilla peskurannoilla da peskušärkillä pedäjikkölöin alla. Že muissutti miula Šuomen lahen rannikon Sestroretskan luona.
Päiväzenlaškurandah edizehpäin järvenrannalla ruvettih ilmestymäh kivet, kivie ainoš liziäli, i ka Pitkärannan tagana nouštih ylči tiedä graniittazet kallivot da vuarat, umbeh kažvahtannuot kuužikkoloilla.
A Sortavalah tullešša mie piävyin diivittäväššä Luadogan šuarisson mualla. Sortavalan da Lahdenpohjan välissä tie ynnäh lieni kun serpantina, kuingi missä ollou Sočin einin Jaltan läššä, vain kiparisoin da taivahansinizen meren eičči oldih pimiet kuužikot da tinankarvazet Luadogan vejet.
Ajuas’s’a žemmuos’t’a tiedä myöt’ miula vačča muudomačči piädy kobrašša – konža mie lennähtelin jyrkällä šärkällä, da šillä veguo en löydän tiedä ieššä, žentäh že ruttoh mäni alah i ruttohgi kiändy randah.
Žemmuone vuarakaš mua tundu ylen kummallizena, vajua šuarnallizena Tverin Karielan tažangoloin iellä, missä ei ole järvilöidä da šuurie jogiloida. Äššen en voinun uškuo, jotto žemmuone šomuš on vain 700 kilometrua Tveristä päin.
Ka tämä on edähine ezivanhemmin šynnyndämua! Kun olen geografa opaštumis’t’a myöt’, nin mie kerdah kekšiin tägäläzen muan bohatušta da vaihtelušta. Tažalazilla paikoilla vuaroin välissä voit kažvattua vil’l’at da paimendua karjat. Vuaroin korbiloissa voit mečäštiä zvierilöidä da linnuloida. Tägäläzeštä mečäštä voit šeizattua talot. Tägäläzissä šuoloissa voit šuaha malvie (rudua) da šulattua raudua. Luadoga ando kalua da n’orpua. Luadogan lahet, šuaret da niemet luajittih erillizen šiämizen vezialan, šuojattih venehie augien Luadogan tuulista da myrškylöistä. A vuaroin harjat oldih peittopaikkoina vihallizin tulemašta.
Žemmuone šuarisson mua, miušta näh, on äijiä šobivembi elännällä varoin augieda tažalas’t’a Karielan kannakšen Luadogan rannikkuo ali Luadogan päivänzennoužurannanpuolizen rannikkuo. Jo šiidä, kävelleššä Luadogan randua myöt Priozerskan luona, miula juohtu mieleh, jotto šielä ei voi ni venehtä panna puutilleh kiini, ni muada kynnäldiä, ni vihazniekoista peittyö. Vet ymbäri ollah vain augiet rannikot, kangahat da šuamatoin pesku.
I vielä tuli mieleh, jotta karielan kieligi voičči šyndyö vain žemmuozella šuarikkahalla da vuarakkahalla mualla. Karielan kieli on kun tägäläne mua – bohatta, vaihteleva, kirkaš; hänen diftongat i triftongat, pität sonantat, geminuatat (pität konsonantat) ollah kun venehen šouvanda Luadogan ualdoloilla, ali kun mašinan ajanda tägäläzillä tielöillä – aivis’ ollah jyrkät kiännökšet, jyrkät noužut ylägorah i jyrkät laššut alagorah.
Miula mieli ainoš kuvitteli, kuavehteli, kuin ka näilä järvenrannoilla käveldih miun edähizet ezivanhemmat, šouveldih venehillä ka näin šuariloin da niemilöin keššeššä, kalaššettih ka näissä lakšissa, mečäššettih ka näissä mečissä, kuin ka tiälä kuulu karielan pagina.
Kohti šanon, näin ajattelin mie kebien igävän kera, äššen erähän abien kera. Vet nytten tiälä ei jiännyn ni yhtä karielas’t’a. Myttyözethän šomat paikat lieni miän ezituattoloilla jättiä ei omua välliä myöt’! Vet “erotettii kaikki, rozorittii karjalazet” 17 vuožišuašša. Leveimä myö, karielazet, muailmua myöt’. Vet Karielan Tažavallan karielazetgi – Uhtuan i Kestengin, Rugjärven i Tunguon, Rebol’an i Puadazen – niinže kaikin ollah žemmuozet pagolazin jälgeläzet, kenen ezituatot jätettih omat kodimuat, jotto šäilyttiä oma Uško.
Karielazet, nägöväšti, i šynnyttihgi erillizekši rahvahakši, erillizekši kanžakši žentän, jotto hyö šijotuttih tiälä, missä erähin geopoliittizin valloin interessat poikitettih. Geografillizen šijotukšen vuoh, miušta näh, peräkarielazet mändihgi enžistäh militarizuičetuokši kunnakši, a šiidä – erillizekši rahvahakši. I kuni nämä geopolittizet vallat oldih tiälä vienohkozina, šini karielazet hyvin keššettih. No šiidä Veniäh da Ruočči vägeyvyttih, ruvettih kovašti vaššuštamah toine toista, i že vaššuššanda viškai karielazie kun jauhokivilöih, kun vazaran da aluzimen välih, i ših rukah tämägi geografilline šijotuš karielazie i šordi.
I mie tahtomatta kyželin iččieldä – midä lienis’, kun Karielan ujezdan ei olis’ annettu vuodena 1617 Ruoččih? Voit olla šilloin karielazie olis’ nyt enämmän, i karielan kieli vielä kuuluis’ täyttä vägie linnoissa da kylissä? – žentäh jotto kaikin karielazet šilloin elettäis’ tukulleh, yheššä. Ga vain šanotah, jotto istorija ei tiijä “midä lienis’” šanondua...
A Luadoga ijäkši jäi miun hengipaikkah. Miula varoin hiän on miun edähizin ezivanhembazin edähine kodimua. Hiän on karielan rahvahan kätyt. Kirboimma myö, karielazet, heimokunnan pežošta. Löydimä uuven kodimuan toizilla mailla. Näin jo rodih.
Kakši päiviä, kummas’t’a mie kulutin Luadogan Karielašša, on ylen vähä. Miula tunduu, jotto mie vain kačahallin kauneheh muah oviragozešta läbi. I vielä mie maltoin, jotto tuttavoiduo Luadogan Karielan kera ei ole parembi manderešta da mašinalla, a on parembi vejeldä da venehellä.
Jo lähtiessä Priozerskašta kodih päin, huomnekšella, mie tuaš tulin Luadogan rannalla linnan reunašša – prostiečemah iinigäzen karielazen meren kera, – Passibo, Luadoga! Jumala andakkah – nägiečemmä uuveštah!
Kumarduačin da läksin kodih.
