Mi om meiden elo? Vänd!
Miččed vändod oliba vepsläižil? Min täht vätihe da vätas-ik nügüd’? Nenihe küzundoihe eci vastusid nor’ da čoma neižne, Petroskoin universitetan pästnik Jelizaveta Makarova. Hän kirjuti necen teman polhe diplomtön, a völ sai aburahad projektale, miččen aigan hän oppib süvemba vepsän rahvahan vändoid.
Liza om lujas melentartuine neičukaine. Hän om sündnu Murmanskas, a eläb nügüd’ Petroskoiš. Tänna händast veiba karjalaižed jured da taht opetas tägälaižes universitetas. Vepsän kelt’ Liza openzi universitetas, radab vepsänkeližen toimitajan Karjalan televidenijal, a nügüd’ kebnäs pagiži vepsäks minunke.
– Liza, starinoiče, ole hüvä, necen projektan polhe. Konz i kut sinei tuli mel’he tehta nece projekt? Mikš nece tem om tärged?
– Nece projekt om vepsän rahvahan vändoiden polhe, sen nimi om ”Vepsläine vänd”. Minä ühtnen necen grantan konkursaha jo koumanden kerdan, no ni kerdad minä en voind vägestada. Kaik minun projektad oliba erazvuiččed, no kaiken-se ned oli sidotud vepsän rahvahan kul’turaha, kel’he, veroihe. Männudel vodel mö ühtes Darja Švecovanke meletim, midä mö voižim tehta vepsläižiden täht. Om mugoine čoma grantan konkurs, se om hüvä voimuz sada aburahad ičeze projektan todenzoitusele. Idejad oliba erazvuiččed. No pähä tuli mel’, miše minä en teda nimidä vepsän rahvahan vändoiden polhe, tahtoškanzin tedištada, miččed ned oma. Meletin, miše nece om melentartuine küzund, hüvä azj – kerata materialoid da painda čoman kirjan. Täl vodel minä oigenzin dokumentad neche konkursaha i vägestin.
– Om-ik äi tedoid vepsän vändon polhe?
–Tarbiž sanuda, miše tedoid vändoiden polhe om vähä, nece tem om vähän oppidud. Jüged om löuta tedoid vändoiden polhe. Minä olin Kalages, Toižeges i pagištes ristituidenke, minä olen tedištanu, miše äjad vändod om jo unohtadud. Mö naprim kerata kaik vändod i kerata niid ühtehe kirjaha. Nece projekt abuti minei minun diplomrados, i vastkarin, minun diplomrad abutab minei neciš projektrados.
– Vändiba-ik aigvoččed ristitud vändoihe vai kaik-se vänd om lapsiden azj?
– Minä oppin necidä azjad i kut minä tedištin, vändod oliba lapsiden täht, oliba-ki aigvoččiden täht da norišton täht. Lapsed vändiba irdal, pertinno. Nored vändiba besedoiden aigal. Paksus vänd oli kuti kucund karguihe. Aigvoččil ristituil oli toižid-ki vändoid, ozutesikš, azartižid. Minä nügüd’ keradan materialoid vändoiden polhe i minun rados om 35 vändod. Ned kaik oma erazvuiččed, kaikutte om melentartuine.
– Void-ik starinoita, miččed vändod oliba vepsläižil? Koskuba-ik ned karjalaižihe vändoihe, venälaižihe vändoihe?
– Harvinaižed vändod nahodiba venälaižihe vändoihe. Kaik-se vepsläižil oma ičeze vändod. Erased oma kuti karjalaižil. Ozutesikš, karjalaižil om tetab kyykkä-vänd. Vepsläižil-ki om mugoine vänd. No sen nimi om rühad vai grühad. Nimed oma erazvuiččed, se rippub vaiše paginaspäi. Tobjimalaz pühäpäivän, longin jäl’ghe vepsläižed prihad da mužikad vändiba grühoihe. Neiččed da naižed ei vändanugoi. Sen täht, miše väta grühoihe, tarbiž otta grühad. Niiden piduz om 30 santimetrad. Jäl’ges pandihe niid male, rivihe. Vändajaspäi grühoihesai pidab olda kümne haškud. Grühoidme pidab löda lögbatogal. Vägestab se ristit, ken tacib enamb grühoid.
– Vänd abutab kazvatada da oppida lapsid. Oma-ik miččed-se vändod toižen znamoičendanke?
– Om mugoine vänd, mitte kuctas ”Bukal väta”. Nece om vänd norišton da lapsiden täht. Paksus neche vändoho vätihe besedan aigal. Necil vändol oma mifologižed jured. Pohjoižvepsläižes paginas bukoi nece om čudilk. Prihale da neiččele sauptihe sil’mäd, vedetihe pertiden erazvuiččihe polihe i heile tarbiž oli löuta toine tošt. Konz hö löuziba toine toižen, ka toine par vändaškanzi.
– Kuverdaks, miččeks aigaks nece projekt om planuitud? Konz se lopiše i miččen satusen mö voim nägištada?
– Nece projekt om ühteks vodeks. No pidab sanuda, miše necen voden epidemijan taguiči mö völ meletam, konz mö voižim tehta meiden melentartuižid azjtegoid. Niid om lujas äi. Meiden projektan pätegend ei ole vaiše tehta kirjan, no i ajelta vepsän man külidme da tehta mastar’-klassoid ristituiden täht, väta lapsidenke, noriden da vanhembiden ristituidenke, miše hö muštaižiba vändoid, miččed, voib olda, om jo unohtadud. Mö tahtoim starinoita ristituile, miše heiden ezitatoiden elos konz-se oliba mugoižed vändod, tahtoim lahjoita heile necen kirjan, miše hö lugižiba da muštaižiba necen azjan.
– Liza, starinoiče ičetoi polhe. Mikš sinä valičid Karjalad elon täht?
– Karjalas minä oleskelin laps’aigaspäi. Minä ajelin Padani-külähä. Neciš küläspäi oma minun jured. Sigä sündui da kazvoi minun dedoi. A konz hän läksi elole Murmanskaha, ka kaiken aigan muštli Karjalad da tahtoi pörttas. Mindai kuctas prababan nimel. Hän-ki oli Jelizaveta. Prababoi oli todesižen karjalaižen, hondoin pagiži venäks. Mamoi lahjoiči minei armastusen Karjalaha. Minä meletan, miše minai om kaks’ kodimad. Nece om sija, kus minä olen sündnu – Murmanskas i tägä, Karjalas, kus minä olen kuti kodiš, kus minä rižan ičein juriden väged.
– Mikš sinä valičid vepsän kel’t opendamižen täht?
– Minun mamoi om voinmez’. Minä tahtoin rata hänen jäl’giden mödhe. Mamoi nevoi minei opeta kelid. Meil oma heimolaižed Suomes da völ-ki meiden karjalaižed jured… Muga minä valičin Petroskoin universitetan. Opendusen nel’l’ vot oma joksnuded lujas hotkas. Ned oliba jügedahkod. Oli äi hüvid päivid, oli-ki opalakahid, oli vägestusid da ozatomid azjoid. No minä meletan, miše olen otnu opendusespäi kaiken, midä voin. Universitet andoi minei todesižid sebranikoid, hüvid tedoid. Minä nikonz en žallečend, miše olen valičenu necen ten, necen man, necen universitetan. Vepsän kel’ om tulnu minun elon sureks palaks.
