Meiden kund om-ki päsatuz
Olen Piterin agjan Vepsän kundan ohjandai i voin sanuda, miše minun täht om tärged teta, midä meiden projektad andaba ristituile, vepsläižile, abutaba-ik ned tehta meiden päazjad – kaita vepsän rahvahan kul’turad, tradicijoid da kel’t, vahvištoitta ičetundmust. Edel ku tehta uzid projektoid, mö kaikuččen kerdan tegem ičelemoi mugoižid küzundoid. Neciš azjas abutab meiden riža: mö el’gendam, midä tariž tehta, miše kul’tur ei vaiše kaičižihe, no mugažo kehitoižihe da tegižihe nügüdläižeks.
Üks’ päsabustusišpäi om Vepsän tanhan tegemine. Nece om äipoline kompleks, kus om XIX voz’sadan ičeladuižiden kaluiden ekspozicii, töpajad, openduzsijad, tradicionaližed sauvotused. Ristitud toskeleba muzejaha kanzrelikvijoid, jagasoiš ičeze heimon istorijal, andaba meile sen, midä heiden täht om tärged kaita.
Mö udessündutam endevanhoid radonmahtoid, tegem vepsläižid čibuid, kurgesišt aidad, lendam časoun’ad da mel’nicad, vedäm mastar’-klassoid, vaumištam vepsän kelen kursid, painam kirjoid, tegem praznikoid da erazvuiččid azjtegoid.
Kaik nened radod om sidotud ühten tärktanke idejanke: kel’t ei voi kaita eriži kul’turaspäi. Kadob üks’ radonmaht – kadoba senke sidotud sanad, virkehed.
Necil vodel mö pätim oigeta pakičusen “Rahvazkundan ülenduz – 2025” -premijan samižele. Nece om üks’ kaikiš surembišpäi pauklahjoišpäi neciš kundaližiden tomotusiden raderištos. Meiden täht nece oli hašk, mitte pakiči rohktut. Meiden radod korktas arvostadihe: Vepsän kund tegihe III stepenin laureataks. Nece vägestuz todištab, miše meiden radoho om sur’ ühthižrahvahaline melentartuz’.
Necen pauklahjan mö saim meiden suren kundan abul. Nene oma ristitud, kudambad opendaba vepsän kel’t, ombleba sädoid, vedäba ekskursijoid, tegeba sanakirjad, vaumištaba tradicionaližid sömižid, ezineba praznikoil, vedäba mastar’-klassoid lapsiden täht. Vepsän kund tegihe sijaks, kus kul’tur eläbzub erazvuiččihe azjohe ühtnendan kal’t.
Tämbei mö nägem, kut openikad tegesoiš tradicijoiden kandajikš: ken-se tegeb tehmusid endevanhoiden mahtoiden mödhe, ken-se tegeb oppindradoid, ken-se tegeb čibud i abutab udessündutada mel’nicad. Nece kaik om-ki todesine kul’turan udessündutand.
“Vepsän tanaz: eläb kel’” -projekt, mitte vägesti konkursas, om vaiše suren radon pala. Edel oliba toižed projektad: “Udessündutades tradicijoid”, “Kel’pajad vepsän kelen opendamižen täht”, “Vepsläižiden tradicionaline sädo: sugupol’viden sidonit’”, “Vepsän tanhan starinad” -kirjan painand, “Maman keitändlad” i toižed. Ühtes ned abutaba kehitoitta kul’turad.
Meiden päsatuz om kund. Se ühtenzoitab sugupol’vid da ristituid, kudambad puhuba ühthe hil’he. Nece kund kazvab, tegese vahvembaks, sab rohktut, i siš mö nägem tulijad aigad.
Vägestuz premijan samižes völ kerdan vahvištoitab, miše mö sirdämoiš oiktaha polehe. Se libutab henged, andab väged i avaidab uzid voimusid kehitoitusen täht. Se ozutab, miše meiden kul’tur om tärged ei vaiše meile – se om kaiken man kul’turjäl’gestusen pala.
Nece pauklahj om kaikuččen ristitun, ken toi kalun muzejaha, ühtni tauguhu, astui vepsläšt tehutme, openzi kel’t, tegi muštlahjoid, starinoiči kanzistorijoid da muite uskoi meiden radho.
Mö olem Vepsän kund. Meiden kul’tur om eläb, sikš ku sil eläba ristitud.
