Meččyelätit da kodižiivatat karjalazien elokses
Kondii oli mečän piäelätti — yheksän miehen vägi. Uskottih, ku sil oli yhtevytty taivahan ylijumaloih, se vai heityi muale da vardoičči kaikkii.
Kondien lähäl on toine mečän suurin elätti — hirvi libo pohjazes — poro. Sidä pietäh mečänižändänny, muinaisaigua piettih suurdu pruazniekkua, kus tapettu hirvi tahtotah “elvyttiä”. Tämä pido uskomuksien mugah tuou ozua mečästämizen aigua. Hirven da poron mečästämizen kuvii voibi nähtä Vienanmerel lähäl olijois kallivopiirustuksis.
Mavot da čičiliuškut ollah yhtevykses muanalazen muailmanke da niidy pidäy varata, niis on äijy pahua, niidy ei sua nigo koskie, nigo tappua. Toiči pahas ristikanzas rahvas sanottih: ristikanzal on mavon luut libo mavon silmät. A vie maduo sanotah pahačukse.
Meččyelättilöi piettih hyvänny da pahannu vie sen mugah, voibigo niidy mečästiä da niilöin lihua syvvä. Ku voinnou, sit se on hyvä. A ku se pahua ruadanou da ni syödäväkse ei päi, sit se paha ongi. Nengomis pahois pidi omua iččie vardoija, niidy ei suannuh omal nimel paginas mainita. Pahoil da varattavil zvierilöil rahvahas pandih omat nimitykset, nenga reboidu sanottih hannikakse, hukkua — ruagačukse, kondiedu — mötikse, oravua — tulikokse. Reboidu da oravua piettih pahannu vikse sendäh, ku niilöis nimidä hyvytty ei olluh, vaiku turki. Haukkua toiči mustellah paginas, konzu tahtotah sanuo ahnahas ristikanzas: hyvä olet haukan kobru, nimidä et jätä, yksinäh otat kai. Se toven muga ongi, mi tämän linnun kobrih puuttuu, sidä sua et. Kägöi tuliedu aigua voi ristikanzale ennustua, sendäh keviäl kuunneltih mečän reunas sen iändy.
Linduloin da zvierilöin mielikuvii puaksuh löydyy suarnois, eeppizis runolois dai erilazis pajolois. Net avvutetah suarnoin da runoloin piähengilöi libo iče ollah ristikanzan roulis da eletäh rahvas rouno. Uskottih, gu erilazis tavois ristikanzu voi muuttuo zvierikse, nenga svuad’ban aigua gost’at muututah kondieloikse da hukikse. Svuad’bupajolois ženihy on kokonnu, andilas — kanannu. Suuri meččylindu tulou kodilinduu koziččemah. A vie andilas pagenou omas ženihäspäi kalannu, toiči kiiškoinnu, toiči siigannu. Kondii myös kuuluu svuad’butaboih: ku unis kondiedu näit — sit vuota ženihiä. Meččyelättilöih da myös kaloihgi kuuluu äijy rahvahanuskomustu, muga kois uksen yläčural olii havvin piä vardoiččou koinkanzua kaikes pahas. Ennevahnas svuad’bas pastettih kalakurniekkua, uskottih, ku sen syödyy pereheh terväh tulou lastu.
Toizel-ezmäzel vuozituhandel enne Iisusan roindua karjalazien keskes rubei kehittymäh kodižiivatoin pidämine da kazvattamine. Enne kaikkie ruvettih ottamah heboloi, ku pidi kyndiä muadu, tuvva meččiä dai muitegi ajella yhtes kohtah toizeh. Sit jo ruvettih pidämäh lehmii, niis suadih maiduo da lihua suurel perehel syödäväkse. Lehmii perehis oli kaksin-kolmin. Myöhembäh karjalazet ruvettih pidämäh lambahii, sen villas nieglottih sobua dai mielihyväl syödih sen lihua.
Kozii karjalazis kylis ruvettih vaiku XX luvun allus, da puaksuvimah köyhembis perehis, heiniä kozih niškoi ei pidänyh valmistua äijiä, a maido pädi hyvin syödäväkse.
Počit ennevahnas oldih ylen harvannu kodižiivatannu, vikse sendäh, ku putilleh ei olluh mil syöttiä. Poččii ei ylen äijäl suvaittu, uskottih, ku se tuou voimattomuksii, ezimerkikse, niilöis tartuu sugahaizet.
Löydyi karjalazien talovuos myös kanoi da kukkiloi. Konzu koditalovus kehittyi, meččy rodih muanruadajal varattavannu susiedannu. Meččyelätit puaksuh syödih kodižiivattoi, ezimerkikse, lehmii da lambahii mečäs, a toiči polleteltih peldoloi da syödih jyvii. Karjalazet ruvettih keksimäh da ruadamah erilazii pidoloi, pölläteltih meččyzvierilöi. Lehmii käydih meččäh paimendamah, pidi tämä dielo hyvin tiediä, sit ni hukat, ni kondiet ei lähäl tulla.
Koirat da kažit oldih jo hätken aigua karjalazien rinnal. Koirat vardoittih taloidu, a kažit yöt oldih mečäs libo pihal, päivät päčil. Niidy enimytten ei ilokse pietty, niilgi oli omat dielot. Ezimerkikse, uudeh taloih muuttajes ezmäzenny kaži viettih, uskottih, se löydäy pertis hyvän kohtan. Tänäpäi kodižiivatois koirat da kažit ollah parahat dovarišat, lehmii da heboloi harvah näet kyläs olles. Dai lambahii, kozii, a toiči kanoi i kukkiloi enimytten näimmö vaiku elättipuustos.
