Makšalillit

Makšalillit

Pekka Perttu
18.01.2023
Pekka Perttu kertou tarinan, mintäh Pirttilahen koko kylövehtä ruvettih nimittelömäh Makšalilliksi.
Gundirevien pereh Pirttilahen pruaniekašša. Ennein kylövehtä nimitettih Makšalilliksi. Kuva: Viena-šeura
Gundirevien pereh Pirttilahen pruaniekašša. Ennein kylövehtä nimitettih Makšalilliksi. Kuva: Viena-šeura

Šinä vuotena oli hyvin šatieni kevät. Pellonpanošta ei meinannun tulla mitänä. “Alavammat šavimuat ihan kupletah”, rantapuolen eläjät päiviteltih.

No kun vil’l’avähäset piti šuattua peltoh, ni piti niitä kyntyä, vaikka vavošša vesi lorahteli.

Pirttilakšilaini Tanilaisen Spiire kyntyä retošti šinne iltapuoleh päivyä. Vain šiitä puavošnan jälkeh uatra alko niin takaltuo šaveh, jotta lašetti heposeh ta ötkäsi uatran järveh.

– Likuo šiinä! Tottapahan huomeneh šuahe huuhtouhut.

A kun šuorah Köyrilahešta päin kävi melkoni ualto, ni ukko tuumi, jotta pitäy onnakko šituo kiini. Hišluttau vet yön aikana uatran hoš kuin šyvällä. A šiinä kylyn šalmošša riippu šuuri vyyhti savotan varppie – mitein lienöy šiih jiänyn. Hiän šorkkasi hilaköyven piän uatran aisoih, a toisen piän kylyn šalmoh. Ei kehan ruveta koko vyyhtie šelittelömähkänä.

– No, et ainaki nuoran piätä loitommakši mäne, Spiire vielä muhahti ta läksi aštuo löntöštämäh kotihis, pannen pahua päivyä vielä šiitä, kun potakat ijettih jo liikua. Ois pitän neki šuattua multih.

Heponi vetyä näpistäy pistykapiešša – no ei tule, tipahukšen kuitenki välipäih eistyy. Lempohko še uatra on tarttun šielä pohjašša?

Huomenekšella oli pitäštä aikua kirkaš šiä. Ukko hyvillä mielin köppäšöy rantah – kyntämäh pitäy ruttoseh piäššä. Tulou kylyn luo. Ka tämähän kumma: koko nuoravyyhti on lappautun järveh, ihan on šuorana.

– Šekö tulimmaini šiinä on tuaš pelautun, ukko karehtuu. 

– Eikö ole muuta koiruutta kekšitty, äkämyštyy hiän pojan hurtilla. 

Šelvähän še oli, jotta ei ne uallot ois niin loitoš uatrua hišlattu.

Spiire varppih kiini ta vetämäh. Ei inaha. Šiitä niin kuin ois pikkusen liikkeytyn. Ukko vetyä nahistau jo hiki piäššä. Šekö vietävä šielä… Tulou – ta ei tule. A šappi jo kiehuu, kyntämäh vet on kiireh. Jo niin šiäntyy ukko, jotta käypi heposen ta varpin mutkat rahkehih.

Heponi vetyä näpistäy pistykapiešša – no ei tule, tipahukšen kuitenki välipäih eistyy. Lempohko še uatra on tarttun šielä pohjašša?

Tulou kranni kummaštelomah – pahuttako še Spiire teluou šielä rannašša pitän rupieman. Toini šelittäy. Nuapuri šanan puhumatta tuou omanki heposeh, ta niin aletah kahen heposen viällä kiskuo. No kun ei vieläkänä alkan tulla tolkkuo, kranni hoikkasi vielä nuapurijah ta šitätehen keräytyy jo toistakymmentä hevoista. A vejettävä nykyälöy välipäih tuakšepäinki, jotta heposet ollah istuol’l’ah lyšähellä.

No matikka kun oli muutoman kerran huiskannun häntyäh, jotta muta roiski monen šylen korkevuolla, muallahan šen oli tultava, kun šemmoni hevoisraito oli kiskomašša.

No ukot kun kerran piäštih yltymäh, ni ei kun toisieh vain ussutetah:

– Antuathan luukapeilla nuoran mutkua! Tulkoh hoš iče vetehini, mualla šen on nyt nouštava!

Rantah oli keräytyn šillä aikua jo koko kylän väki. Akat voivotetah ta paissah malittušanua. Muutomat jo muailman lopušta vurvetetah. Äpärehet kuhaissah šiinä ympärillä pimienä pilvenä. Ruihakka on šemmoni, jotta Vuokkiniemeh kuuluu: ukot loššitah heposieh ta karjutah, akat itkie mölätäh, šikiet pitäy elämyä, jotta läpi korvista mänöy.

Vain šiitä še vašta eri mätešä nousi, kun veještä alko näkyö uatran aisat ta šiitä – matikan piä!

No matikka kun oli muutoman kerran huiskannun häntyäh, jotta muta roiski monen šylen korkevuolla, muallahan šen oli tultava, kun šemmoni hevoisraito oli kiskomašša. A matikkahan on lipie – tanterella matka.

Oli šiinä šualista ta oli päivittelömistä. No ruttohan še matikka päiväpaissošša ta kevättahavašša riutu, jotta ruohittih männä lähemmäkši kaččomah. Uatran še oli niellyn – totta še kuokkaisonkekši ajatteli.

Mitäpä šiinä pirttilakšieš muuta kekši, kun kankettih uatra šakloista irti, veičet käteh ta kalua puhkuamah. Puhattih ta peštih matikka. Oli šiinä totkuo! Heposilla vejettih totkukuormie loitommakši meččäh, jotta ei ois hapatešša koko kylärantua myrkyttän.

Vain oli šillä makšaki! Še kun šuatih šiivoh ta palotettih, ni juštih nelläkymmentä korvollista tuli makšua, muušta kalašta ei ni paissa. Makšua riitti koko kylövehellä šyyvvä še kešä ta talvi Harjah šuaten kuni alettih tuaš šuaha kuvušta vereštä matikkua. Oli šinä vuotena pirttilakšiehalla makšakalakukkuo. Oli mitä ičen šyyvvä, tai evähiksi ottua, tai vierahalla antua.

Vain ei Pirttilahen väki ole ollun, eikä olla nytkänä mitänä meččäkylän pöykeitä. Matikan piäkoppa hyö otettih talteh kun oli keitetty ta hyväsešti puhaššettu.

No tiettyhän še on, jotta tämmöseštä tapahukšešta kannatti paissa, ta mitäpä šiitä oli peitelläki. Jokahisella matkalaisella kehuttih, jotta viimein koko kylövehtä ruvettih nimittelömäh Makšalilliksi. Šiitäi nimi.

Vain ei Pirttilahen väki ole ollun, eikä olla nytkänä mitänä meččäkylän pöykeitä. Matikan piäkoppa hyö otettih talteh kun oli keitetty ta hyväsešti puhaššettu. Tanilaisen Spiire kun oli koko jupakašša niin kuin šemmoni piämieš, ni piä kuulu hänellä jo ičeštäh. Hiän aprikoičči kotvasen, mitä šillä ruatua ta ašetti piäkopan kylyhyš kiukuakše. Ta šiitä tuliki niin hyvä ta luja kiukua, jotta kešti monen miešpolven ijän. A löylyt šiitä šai šemmoset, jotta toisistaki kylistä käytih kylyllä.

Še kiukua oli Tanilaisen kylyššä vielä täššä ennein šotua. Šovan aikana še hävisi. Ei še kyllä ois kulun eikä palan – šiitä mie olen ihan hiijen višši, – vain moušot vietih še johonki musejoh. A moušot joku völjäsi šen ičelläh kylyh. Oikieštah tätä asieta pitäis tiijuštua oikein virallisešti, kovota oikein lautakunta. Kyllä tämmöni asie kannattais, vähemmäštäki pietäh jassakkua.



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Rohkeimmat otettih ošua talvikalaššukšeh
Kalevalašša piettih perintehellini talvikalaššukšen kilpailu.
Karjalan Sanomat
Balettitanssijat rikkoivat myytin Lumitytöstä
Nykybaletti Vertikaali ensiesitettiin Karjalan musiikkiteatterissa osana Lumityttö: myytti ja todellisuus -hanketta. Baletti esitetään myös kansainvälisellä DanceInversion-nykytanssifestivaalilla Moskovassa.
Karjalan Sanomat
Liitto yhdistää, opettaa ja valistaa
Karjalan rahvahan liitto on täyttänyt 35-vuotta. Järjestön tuella tasavallan asukkaat lukevat karjalaa, omaksuvat kulttuuria ja osallistuvat hankkeisiin.
Oma Mua
Vienan ta Repol’an Karjalan käsitöitä opaššettih Petroskoissa
Viime netälillä Petroskoissa piettih käsityökurššija. Trajektorija-fondin joukko opašti kaikkie halukkahie leikkuamah puušta ta ompelomah.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura aikoo lopettaa toimintansa
Karjala–Suomiystävyysseuran puheenjohtaja kutsuu jäseniä kokoukseen päättääkseen seuran kohtalosta. Järjestön toiminta lienee loppusuoralla.
Oma Mua
Vaiku pagizemal suau tiijustua, midä rahvas tahtotah
Karjalan Rahvahan Liitto täyttäy tänä vuon 35 vuottu. Vuvvennu 1989 Liitto on yhtistännyh lujii karjalazii, Karjalan muan suvaiččijoi, oman rahvahan uskottavii puolistajii, oman kielen kandajii.
Karjalan Sanomat
Kostamuksen teatteri: 66 näytelmää yleisölle
Kostamuksen draaman ja komedian kansanteatteri juhli pyöreitä vuosia aidolla italialaisella komedialla.
Karjalan Sanomat
Koirat parantavat lasten hyvinvointia
Koirat auttavat lasten fyysisessä ja psyykkisessä kuntoutuksessa Petroskoissa. Tänä vuonna koiraterapiaan on jo osallistunut yli 90 lasta.
Oma Mua
Mustu kaži Markiz
Jo tahtoin heittiä paginan meijän pienembih velleksih näh, ga uvvessah nouzi silmien edeh mustu kaži – valgei bantu kaglas da viizahat kullankarvaizet silmät.
Karjalan Sanomat
Ruskeala houkuttelee maisemakierrokselle ja tapahtumiin
Marmoripuistossa voi nauttia upeista maisemista, osallistua urheilukisoihin ja kuulla huippuluokan muusikoita.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль