Luomumehiläishoito houkuttelee
Aloittavan yrittäjän Igor Lavrentšukin suunnitelmassa on hankkia lisää mehiläispesiä ja kehittää luonnonmukaista mehiläishoitoa.
— Luonnonmukainen ruoka on nyt suosiossa. Mehiläishoitoalalla puhutaan yhä enemmän siitä, että myös hunajantuotannon tulisi olla luonnonmukainen. Ajatuksena on se, ettei ihminen häiritse mehiläisiä. Ne elävät ja työskentelevät itsenäisesti. Esimerkiksi, mehiläisille ei tarvitse antaa keinotekoista ruokaa, Lavrentšuk sanoo.
Luomuhunajaa on mahdollista tuottaa maaseudulla, koska mehiläistarha sijaitsee kaukana autoteistä. Sen ansiosta saadaan luonnonmukaista ja maukasta hunajaa.
Huolimatta siitä, että Lavrentšuk on aloittava yrittäjä, hänen hunajatuotteensa tunnetaan sekä Karjalassa että sen ulkopuolella. Hunajaa Kerisyrjän kylästä on maistettu myös ulkomailla. Menekkiongelmia ei ole.
— Minulla on kanta-asiakkaita. Suurin osa heistä on ystäviäni ja heidän sukulaisiaan.
Nyt yrittäjä myy tuotteitaan myös sosiaalisessa mediassa. Lavrentšukin hunajatuotevalikoimassa on purukumia. Tuote on epätavallinen ja se pakataan lasipurkkiin.
— Kutsun purukumia kerisyrjäläiseksi. Siitä on hyötyä hampaille ja ikenille, yrittäjä kirjoitti VKontakte-tilillään.
Konservatorion entisen opettajan Igor Lavrentšukin mehiläistarha sijaitsee Pitkärannan piirin Kerisyrjän kylässä. Lavrentšuk muutti asumaan Kerisyrjään perheensä kanssa ja ryhtyi harjoittamaan mehiläishoitoa pari vuotta sitten.
— Hunajan ja muiden mehiläistuotteiden tuotanto on aina kiinnostanut minua. Aloitin tämän liiketoiminnan hankkimalla muutaman mehiläiskunnan, Lavrentšuk kertoo.
Aluksi hän kokeili mehiläistarhausta harrastuksena ja sitten ryhtyi harjoittamaan sitä elinkeinona. Pienessä kylässä on pula työpaikoista.
Toukokuussa 2022 Lavrentšuk laati liiketoimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin Pitkärannan piirin työllisyystoimistossa. Yrittäjä sai kerta-avustuksena 250 000 ruplaa oman liiketoiminnan aloittamiseen.
Rahoilla aloittava mehiläishoitaja hankki lisää mehiläispesiä ja tarvittavia apuvälineitä. Sitten hän sai 250 000 ruplaa apurahaa sosiaalisen sopimuksen kohdeohjelmasta. Hän teki sopimuksen Karjalan sosiaaliturvaministeriön kanssa. Rahat hän käytti uusien mehiläiskuntien, hunajalingon ja rakennusmateriaalien hankkimiseen.
Lavrentšuk kertoo haluavansa kartuttaa tietoja ja osaamista. Hän opiskeli mehiläishoitajaksi Petroskoin täydennyskoulutuslaitoksessa. Koulutus kesti kuusi kuukautta. Hänen opettajansa olivat Jelena ja Eino Jauhonen. He harjoittavat mehiläistarhausta Ääsenrannan piirin Puujoella.
— Haluan jatkaa opiskeluani. Tutkin mehiläishoidon kysymyksiä tarkasti, yrittäjä sanoo. Viime vuonna Lavrentšukin mehiläistarhassa oli yhdeksän mehiläispesää ja tänä vuonna on jo 23, joista hän on saanut noin 300 kiloa hunajaa.
— Mehiläiskunnat ovat erilaisia, joten tuotetun hunajan määrä vaihtelee. Hunajasato riippuu säästä ja muista tekijöistä. Esimerkiksi toisena vuonna sama mehiläispesä voi tuottaa alle kymmenen kiloa hunajaa, toisena vuonna kymmeniä kiloja hunajaa.
Lavrentšuk ei siirrä mehiläispesiään kesäksi toisille pelloille.
— Ne pysyvät aina samassa paikassa. Mehiläistarhan ympärillä on metsää ja peltoja. Emme istuta mesikasveja, koska niitä riittää ympäristössä.
