Leirille opiskelemaan suomea
”Yksi, kaksi, kolme, neljä…”, suomenkielisellä aamujumpalla alkoi jokainen päivä kieli- ja musiikkileirillä Petroskoissa.
Viikon aikana petroskoilaisen Lastenpiiri-yhtyen kuorolaiset kävivät leirillä parantamassa suomen kielen taitoaan, laulamassa suomenkielisiä lauluja, osallistumassa työpajoihin ja tutustumassa kaupungin kulttuuritoimintaan. Klubin ideoija on kuoron johtaja Marina Pavlova.
— Idea on kypsynyt mielessäni jo pitkään, ja nyt se on vihdoin toteutunut. Halusin, että lapset pääsisivät lähemmäksi suomen kieltä, Pavlova kertoo.
Iloinen suomi -tunneilla opiskeltiin uutta sanastoa sekä harjoiteltiin puhumista ja kuullun ymmärtämistä aktiivisesti kielen puhujien kanssa. Sen mahdollistivat online-tapaamiset.
— En asettanut suuria tavoitteita. Esimerkiksi lapset opettelivat kuvailemaan ulkonäköään. Jos ensimmäisellä tunnilla he eivät ymmärtäneet mitään, mitä suomalaiset heille puhuivat, niin sitten he alkoivat ymmärtää ja jopa rohkenivat kertoa ulkonäöstään heille, Pavlova sanoo.
Hänen mukaansa kontaktit kielen puhujien kanssa auttavat tehokkaasti omaksumaan kieltä.
— Se on erittäin tehokas menetelmä oppia kieltä. Aiemmin matkustimme kuoron kanssa usein Suomeen. Kävimme koulutunneilla ja esiinnyimme päiväkodeissa, hän muistelee.
Leirillä Marina Pavlova työskenteli kahdestaan suomen kielen opettajan Anna Zavjalovan kanssa. Opettajan mukaan leirillä oli paljon kaikkea mielenkiintoista ja opettavaista lapsille.
— Kerroin lapsille erilaisia mielenkiintoisia faktoja. Lapset saivat tietää, mitä yhteistä on navalla ja Pohjoisella napapiirillä sekä tutustuivat tulkin ”petollisiin ystäviin”. He saivat myös tietää, mitä tarkoittaa suomalainen sananlasku: Mustan kissan paksut posket. Käytän työssäni paljon sananlaskuja, mutta tuo on lempisananlaskuni. Lasten kanssa luimme Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä -kirjaa ja kokosimme Suomen kartan palapelin paloista, Anna Zavjalova kertoo.
Lapset myös oppivat, että suomalainen äänne ”r” on 16 kertaa kantavampi kuin venäläinen, ja karjuivat kuin tiikerit.
Pavlovan mukaan kielileiri on mukava paikka oppia kieltä.
— Lastenpiiri on ollut olemassa jo 32 vuoden ajan, ja sinä aikana minulle on kertynyt paljon kokemusta ja aineistoa. Kuorotoiminnan puitteissa on mahdotonta järjestää sellaista kurssia, jossa sulkeudutaan pienryhmän kanssa kieliympäristöön. Siksi viiden päivän leiri sopii hyvin tähän toimintaan. Ryhmä olisi hyvä jakaa kahteen ikäryhmään, viisi henkeä on sopiva ryhmäkoko, Pavlova kertoo.
Lapset oppivat kiinnostuneina uusia sanoja kuuntelemalla ja puhumalla.
— Vaikka koulussa opiskelen karjalan kieltä, leirillä oli mielenkiintoista opetella suomea. Opin esimerkiksi tervehdyssanat ja muutaman eläinsanan suomeksi. Nyt lempisanani on ”susi”. Karjala ja suomi ovat toisensa kaltaisia, mutta suomen kieli on mielestäni helpompaa kuin karjalan kieli, kertoo 8-vuotias Varvara Timonina.
— Opimme uusia sanoja ja ilmaisuja, piirsimme eläimiä ja suomalaisia ihmisiä. Vielä soitimme Suomeen ja puhuimme suomalaisten kanssa. Esimerkiksi he lausuivat sanoja suomeksi, ja me käänsimme ne, kertoo 8-vuotais Darja Stepanova.
7-vuotias Jelizaveta Nikkari sanoo, että hän pitää suomen kieltä helppona.
— Suomi on minulle helppo kieli. Osaan jo useita suomen kielen sanoja. Tunneilla harjoittelimme eläimiä ja ulkonäkösanastoa suomeksi ja sitten kerroimme ulkonäöstämme.
Leiriläinen Anna Bogdanova kuvailee suomea kivaksi ja kauniiksi, mutta toisaalta vaikeaksi.
— Suomen kieli ei ole helppo, siinä on niin paljon pitkiä sanoja. Englannin kieli on minulle helpompaa kuin suomi. Tunneilla mielenkiintoisinta oli puhua aitojen suomalaisten kanssa. Opiskelu oli mielenkiintoisempaa kuin koulussa. Leirillä oli kiva olla, siellä oli hauskaa, me leikimme ja huvittelimme, 8-vuotias Anna kertoo.
11-vuotias Daniil Hattunen ja 12-vuotais Diana Beluga olivat vanhimpia leiriläisiä. Suomen kieltä he ovat opiskelleet ensimmäisestä luokasta lähtien. Daniil sanoo, että leirillä käyminen on rohkaissut häntä puhumaan suomea.
— Pidän suomen kielestä, mutta se ei ole helppo. Puhuminen on erittäin vaikeaa. Minua ei pelota enää keskustella suomalaisten kanssa, Daniil kertoo.
— Minua hieman pelotti keskustella suomalaisten kanssa. Marina Anatoljevna opetti meille, ettei tarvitse pelätä puhumista. Virheitä ei tarvitse pelätä ja jos virheitä tulee, he tarkistavat ja korjaavat. Kaikki tekevät virheitä eikä siinä ole mitään kamalaa, Diana kertoo.
Kielituntien lisäksi leiritoiminta sisälsi myös kulttuuriohjelman.
— Kävimme kierroksilla sekä kävimme elokuvassa, näyttelyissä ja museoissa, Daniil Hattunen sanoo.
Kuorolaiset jopa lauloivat suomen kielellä Baikalilta tulleille matkailijoille suoraan ulkona Kansallimuseon edustalla.
Lapset ja vanhemmat odottavat nyt leirin jatkoa. Ehkä se järjestetään taas elokuussa.
