Kut pedran poigaine sebranikan löuzi
Eli konz-se tundras pedran poigaine penidenke sarvidenke. Niüht sebranikad sil ei olend. No pedraine lujas tahtoi, miše sil oližiba hüväd sebranikad.
Kerdan nӓgišti se varišan. Ištui variš surel kivel — must, sur’kulu, sil’mӓd saupsi, nikenehe ei kacund. Tuli pedran poigaine kivennoks i sanui hilläs:
— Variš, variš!
Variš ištub vaiknašti.
Völ kerdan kucub pedran poigaine:
— Variš, variš!
Variš vaiše sil’mӓd avaiži vӓhӓn.
Komedas kucui pedran poigaine:
— Variš, variš!
Kacuhti variš, nägišti pedran poigaižen i avaiži nökun:
— Midä tahtoid?
— Tahtoin sebrastada sinunke, variš!
Kulišti mugoižid sanoid variš, krongaškanzi, nökul plokaiži. Pit’kha variš nagroi, a sid’ sanui:
— Hüvä! Tule tänna, kivele. Ištum ühtes, a sid’ lendaškandem sille mägele.
— A minä en mahta leta, — sanui pedran poigaine.
— Avoi, mitte sebranik sinä oled minei? — sanui variš, maihuti suugil i lendi mägele.
Möst jäi pedran poigaine üks’näze. Astuškanzi se edemba tundradme. Astui, astui i nägišti suren järven, a neciš järves haug’ ujub. Koverzihe pedran poigaine järvennoks:
— Haug, haug!
Haug ozuti nenan vedespäi:
— Ken mindai kucub?
— Minä olen pedran poigaine penidenke sarvidenke. Tahtoin sebrastada sinunke!
— Hüvä! Minä mugažo tahtoin! Čuhlahta vedehe, ujum ühtes da tabadam ahvenid.
— Ka minä en mahta ujuda! — pöl’gästui pedran poigaine.
Nagroi haug i sanui:
— Kacu, ka mitte sebranik sinä oled minei! — sanui haug i ujui.
Möst pedran poigaine jäi üks’näze. Tuli eht, päiväine zavodi lasktas. Äkkid pedran poigaine nägišti: edahan om lämoi, pažagan rindal ištub ristit, katil’an riputi, keitost keitäb.
Tuli pedran poigaine lähemba. Nägišti sidä ristit i küzui:
— Kuspäi da kuna mäned, pedran poigaine?
Voikaškanzi pedran poigaine i starinoiči ristitule ičeze gor’as. Ristit kundli kaiken i sanui:
— Ala voika! Oli sinai gor’a, a nügüd’ ei ole necidä. Minä olen sinun sebranik!
Muga jäi pedran poigaine ristitunke i kazvoi sureks vahvaks pedraks suriden da čomiden sarvidenke.
Sanutas, miše siš aigaspäi tundras pedrad oma elänuded ühtes rirtituidenke.
Kändi vepsäks Darja Polina.
