Kut löcuine löuzi sebranikoid

Kut löcuine löuzi sebranikoid

Kristina Strelkovič
21.06.2021
Penikaiženke löcuiženke ei sebrastanugoi toižed löcud, sikš ku se ei mahtand hüppida korktas. Siloi penikaine löcuine päti mända toižele sole i löuta uzid sebranikoid.
Sebranikad hüppiškanziba katuselpäi male. Kuva: Jekaterina Jefimik
Sebranikad hüppiškanziba katuselpäi male. Kuva: Jekaterina Jefimik

Penikaiženke löcuiženke ei sebrastanugoi toižed löcud, sikš ku se ei mahtand hüppida korktas. Siloi penikaine löcuine päti mända toižele sole i löuta uzid sebranikoid.

”Ku kodiš niken ei tahtoi väta da sebrastada minunke, sid’ hö ei pidägoi mindai!”

Eli-oli son röunal pen’ löcuine. Toižed löcud nagroiba händast, sikš ku hän ei mahtand hüppida korktas da edahaks, kut toižed son löcud. Penel löcul ei olend sebranikoid. Hän paksus itki da oli opalas. Kerdan hän uinzi i nägišti, kut kaik löcud vändaba ühtes, hüppiba – ken voib edemba. Pen’ löcuine tuli lähemba i sanui:

– Tervhen! Otkat mindai vändho, minä mugažo tahtoižin hüppida teidenke.

Sur’ löc sanui iloiteldes:

– Mahtad-ik sinä hüppida, kut minä?! Ed voi! – lopi hän ičeze paginan i nagraškanzi.

Pen’ löcuine voikaškanzi da läksi kodihe. Kodiš hän päti mända toižele sole i löuta uzid sebranikoid. Hän meleti muga: ”Ku kodiš niken ei tahtoi väta da sebrastada minunke, sid’ hö ei pidägoi mindai!” Oti vähän sömäd da läksi mecha.

Hätken hän hüppi mecadme, äkkid kulišti, miše ken-se komedas čičitab. Pen’ löcuine kiruhti sinna. Päiväližel pallištol hän nägišti penen paskačuižen – hänen suugal venui sur’ käbu, kudambad paskač ei voind sirtta. Löc tahtoi abutada paskačule i tuli lähemba. Äkkid paskač kidastaškanzi völ komedamba: ”Jokse tägäpäi – sigä penzhiš om kü! Hän tahtoi söda mindai, da sindai-ki minunke söb!”

Pen’ löcuine kacuhti erazvuiččihe polihe i hätken tuli paskačunnoks. Hö ühtes taciba käbun suugalpäi. Paskač maihuhtaškanzi suugil – kaik oli hüvin. Sid’ hö kulištiba šihineht – kü oli jo lähen. Paskač heredas tabazi löcuižen i lendi ülähäks. Konz hö laskihe male, kü oli jo edahan.

– Sur’ spasib sinei, löcuine! Sinä oled lujas rohked ds vägekaz! Sinä kaičid mindai, – sanui paskač.

– A voi, minä en voind tehta toižin... – argastui löcuine.

– A midä sinä teged mecas? Kus om sinun so? – küzui paskač.

– Minä pagenin kodišpäi. Sigä niken ei navedind mindai, toižed löcud nagroiba minun päl, sikš ku minä en mahta hüppida muga hüvin, kut hö mahtaba.

– No ved’ sinä oled völ pen’ löcuine, kazvad da opendatoi.

– En teda... Paskač, sinä-žo mahtad hüppida! Void-ik opeta mindai?

– Hmmm, sinei tarbiž opetas hüppimaha toižel živatal – jänišal. Hän mahtab hüppida korktemba kaikid! Ozaks minai om hüvä sebranik – jäniš. Mängam hänen uruhu, minä tundištoitan teid.

Muga hö tönduiba jänišannoks. Asttes tedme hö nagroiba ühtes, ilotelihe, ladiba hüppida i äjan pagižiba. Pigai hö oliba jo jänišan urunno. Paskač kolkoti verajaha. Urun ižand läksi kodišpäi adivoile vastha:

– Tervhen, paskač! Tervhen, löcuine! Kut azjad oma?

– Tervhen! Nügüd’ kaik om hüvä. No, ku nece pen’ löcuine ei olnuiži abutanu minei, sid’ käred kü sönuiži mindai.

– Sinä oled lujas rohked! – sanui jäniš.

– Minä sen-žo sanuin hänele, – hökkähti paskač, – no hänel ei ole sebranikoid, toižed löcud nagroiba händast.

– Mikš?

– Hän ei mahta hüppida korktas. Mö tahtoižim pakita sindai – opeta händast hüppimaha, sinä-žo mahtad hüppida korktemba kaikid!

– Kackam... Minun pertižen katuz om jo huba... Minei pidab koheta se. Abutat-ik minei? – küzui jäniš.

– Ka! Ihastisiš!

Muga hö zavodiba rata kaik ühtes. Rates, hö äjan pagižiba, nagroiba i eskai vändiba. Konz urun katuz oli jo vaumiž, hö zavodiba joksta da hüppida... Pen’ löcuine hüppi erašti eskai korktemb, mi jäniš. Löcuine lujas čududelihe! No jäniš sanui: ”Mö radoim ühtes koume päiväd, sinä tegitoi vägekahambaks. Radon aigas sinei tarbiž oli hüppida katusele malpäi. Sinun jaugad harjoitelihe. Nügüd’ sinä void hüvin hüppida. Minai om hüvä meletuz – jä meidenke elämaha. Sigä, pöudon röunal om sur’ so – mö voižim ühtes gul’aida, väta i pagišta!”. Pen’ löc ihastusiš hökkähti.

Muga pen’ löcuine löuzi uzid sebranikoid da kodin, kus händast navedidas.

Sebranikad hüppiškanziba katuselpäi male.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Larisa Boičenko: “Mie tahoin ruatua täššä virašša”
Karjalan ihmisoikeušvaltuutetun instituutti täyttäy 15 vuotta. Larisa Boičenko on tašavallan kolmaš valtuutettu ta enšimmäini naini šiinä virašša.
Kodima
Легко сказать?!
В Петрозаводске создают видеоуроки карельского и вепсского языков.   Зрители смогут посмотреть их осенью, а сейчас мастера кинематографии и опытные педагоги трудятся над их производством.
Kipinä
LEGO-maailma. Oppiminen leikkimällä.
Vuonna 2000 LEGO-palikka nimitettiin 1900-luvun merkittävimmäksi leluksi. Yrityksen tuotantolaitokset sijaitsevat Tanskassa, Tšekissä ja Meksikossa.
Karjalan Sanomat
Karjalan kieli ja kulttuuri fokuksessa
Agriculture club täyttyy yhden päivän ajaksi eri kansojen folkmusiikista, seutumme maagisesta runoudesta ja omalaatuisesta karjalaisesta keittiöstä.
Karjalan Sanomat
Vanha laulu siirtää katsojan 1930-luvulle
Elokuvassa näkee karjalaisia ammattinäyttelijöitä sekä lapsia Petroskoista ja paikallisasukkaita Karjalan kylistä.
Karjalan Sanomat
"Parku pelotti pahasti"
Voitonpäivän edellä sotaveteraanin mieleen tulvahtavat vaikeat ajat ja niistä selviytyminen.
Kipinä
Runolaulut inspiroivat taitelijoita
Runolaulut tulivat vanhoista ajoista ja kertovat muinaisuudesta. Ovatko ne ajankohtaisia tänään?
Karjalan Sanomat
Ohjelmistojärjestelmä auttaa ohjaamaan liikennevirtoja
Karjalan tiedekeskuksen tutkijat kehittävät ohjelmistoa turvallisuuden parantamiseksi Petroskoin teillä.
Kipinä
Pyöräkkö opastuu liikkumah
Toinah jo lapsienpäivykois da kois sinuu opastettih, kui pidäy oigieh astuo tiereunoi myöte, kus da kui pidäy ajella pyöräl da potkulavval.
Karjalan Sanomat
Jessoilasta animaation mekka
1,4 miljoonan ruplan tukiraha auttaa toteuttamaan Prääsän piirissä karjalan kieltä ja kulttuuria edistävän Karjalainen rokotus -hankkeen.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль