Kusbo on lumitalvi?

Kusbo on lumitalvi?

Valentina Libertsova
26.12.2020
Suarnu
Kuva: ru.freepik.com
Kuva: ru.freepik.com

Elettih-oldih yhtel kurjal mual sizär Šan’oi da velli On’oi. Mua oli kurju sentäh, gu sie kadoi lumitalvi. Muiten talvi tuli omah aigah: vahnembat omal aijal avattih kalenduarois Talvikuu, tuodih aitaspäi lämmät talvisovat, kengät da kuatančat. Ga vai kuatančoi yksisama ei suannuh panna jalgah, vet pihal oli vai ligua da luhtua, kuatančat kerras kastuttus da mendys sudre.

On’oi mustau, kui mulloi Uuzi Vuozi oli lumetoi, suures pertis seizoi korgei lagessah kaikkeh luaduh čomendettu kuuzi, lattiel varvoin ual sijoituttih Pakkasukko da Lumineičoi, niilöin rinnal vuotettih puolenyön aigua lahjat läpettäjis vakkazis da pussizis. Joga kohtas seizottih, viruttih, riputtih, pilketettih silmil kaikenjyttyzet lumiukot. Stolal saluatat oldih valgiet, ku lumet, torielkat oldih lumitiähtizil, stokanoin, kuppiloin da juonduolgizien reunat läpetettih gu udžvies. Pihal rinnal eläjät rahvas mustah pilvežäh taivahah laskiettih ilotulituksii. Oli vessel! Vai ei olluh lundu.

On’oi musti vie vähäzel endizii Uvven Vuvven pruazniekkoi, konzu ei vie ni školah käynnyh, silloi 1. pakkaskuudu hyö mendih pedäjikköh čuruamah mägilöis. Oli äijy lastu da vahnembua rahvastu, kengo suksil, kengo regyzil, ketgo kartonan libo lenoliuman palazel. Ihastuksis hol’ottajes “lennettih” alah, čukeldettihes kivoksih, nagrettih.

Mennyt vuon lundu ei olluh. Televiizoras ozutetah rekluamoi, kudamis kučutah laukkoih ostamah Uvvekse Vuvvekse lahjoi da magieloi, opastetah varustamah pruazniekkusyömizii, gu ei suututtua Häkkii. Potakoijah olemah kois Uvven Vuvven yöl da kaččomah uuzii kinoloi da konsertoi.

‒ Mama, ga konzubo tulou lumitalvi? kyzyi Šan’oi. – Minä ylen äijäl tahtozin.

Tyttöine vie oli pieni, ei mustanuh čuruandoi. Hänen mieleh jäi vai yksi ligakuun ehty, konzu kodvazen sagieh pani lundu. Hyö muamanke vai ehtittih lähtie kylyspäi. Kuni muamah salbai veriädy lukkuh, lapsi oijendi käit yläh – kummallizeh lumiverkoh. Yksi lumitiähti langeli huulile – agu se oli mittuine magei! Tyttö rubei tabailemah kielel nämmii viluloi n’amuloi, a sit keräilemäh lumitukkuzii aijas da tuhjoloin varvoispäi. Muamo kieldi, sanoi, net ollah ligahizet, ga oli jygei uskuo, moizet net oldih valgiet da sulavat!

‒ Tata, a mindähbo talvi tuli, a lundu ei ole? kyzyi On’oi.

‒ Vikse, kunnegi kadoi, vastai tuattah. – Teil vet toiči häviey mitahto elostus, piirdinkniigaine libo yksi alaine. A sit nedälin, puaksuh kuun peräs löydyy kusgi stolan ual libo diivanan tagan. Ovvosteletto – kui sinne puutui da ken pani, a viäryniekkua etto lövvä. Mugai talvi: kadoi, a konzu löydyy, ei tiijä niken.

Konzu lapset viertih muate, Šan’oi abiessah čuhkai vellel korvah:

‒ Kuuletgo, On’oi, minä kačoin stolan ual dai ečin divanan tagan, kai magavosijan tagan opin käzil vedellä – lundu nikus en löydänyh.

Heitä velli, Šan’oi! Etgo tiijä, lumi ei kestä kois, sulau. Gu tahtonet löydiä, eččie pidäy sie, kus on vilu.

‒ Vilu on pihal…

‒ A kois vilu kohtu sežo on ‒ jiäškuappu!

‒ Oi, läkkä sit kačommo!

‒ Ei sua. Kuuluu, onnuako buabo keitändypertih meni. Pidäy vuottua!

Lapset alevuttih, ruvettih vuottamah. Aigu meni, buaban askelet hillettih.

Vuottamata uksi avavui, kynnyksel seizatui kenlienne korgei da vilu, tundematoi. Sit lapset arvattih ‒ Lumiukko! Heleväl iänel Lumiukko sanoi:

‒ Terveh, hyvät lapset! Teijän mielet ollah ihan oigiet. Lumitalvi eläy teijän jiäškuapas, kaikis ylimäzembäs vakas, kus on kaikis vilumbi. Se puutui sinne petties, tahtoi vilustuo kodvazen, a teijän muamo kaččomata lad’d’ai sinne kalat, kuduat teijän tuatto sai jälgikerran järves. Kalat hyvät, karjat, vahnembat varustettih net Uvven Vuvven stolah niškoi. Sit lumitalvi suau piästä siepäi vaigu ihan pruazniekkua vaste. Da viegu ei voivus, kodvan lekkumata virujes.

Lapset yhtes havahtettihes:

‒ Ga voimmogo myö kuitahto sidä piästiä?

‒ Etto raukku! Sih pidäy korgiet da vägevät miehet. Gu yksi mieli yhtelläh on! Suvaičettogo työ kalua?

‒ E-e-emmo! Lapset niken ei suvaija syvvä kalua!

‒ Sehäi on! A gu suas nenne kalat syvvä, sit lumitalvi siepäi piäzis aijembi!

‒ A gu syönnemmö, sit midäbo muamo Uvven Vuvven pruazniekakse žuariu?

‒ Heitä! Tullou lumitalvi, sit tuatto piäzöy järveh da suau uuttu veresty kalua.

‒ Olgah! Kyzymmö huomei, toinah keitetäh meile dai ičele kalua.

Sil nedälil lapsii ei suannuh tundie! Vahnembat diivittihes, gu lapset, kuduat enne ei tahtottu kalah ni kačahtuakseh, joga päiviä pakittih liendy da kurniekkua. Terväh loppiettihes kai kalat.

Tuatto huogavopäivänny huondeksel syväh hengähtihes da sanoi:

‒ Midäbo täs sinä ruat? Karjalazethäi olemmo, kalua suvaičemmo da nygöi vie lapsetgi roittihes kalamuagarikse. Kuibo Uuttu Vuottu vastata kalata! Pidäy lähtie järvirandah kuitahto. Paha jo on lumeta…

Kačahtih ikkunah, a sie lundu panou, mua kai valgei on – tuli lumitalvi, kuduadu kaikin vuotettih kodvan aigua.

A lapsil mittuine ilo tuli! Mendih pihale, luajittih korgei čoma lumiukko morkouhku nenäs, rengi piäs da rinnal On’noi kirjutti keppizel lumikivokseh: “Passibo!” Enämbiä kirjuttua ei olluh aigua. Tiijämmöhäi iče, kui liženöy lapsil dieluo, konzu tulou lumitalvii. 


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Mie toivon myöštyö
Kanšallisešša musejošša esitettih kirja liäkäristä Anatolii Martinovista. Kirjan luatijana on Valentina Sukotova, Oneganiemi-kanšalaisjärještön johtaja, ihmisoikevukšien puoluštaja, Anatolii Martinovin yštävä ta apulaini.
Kodima
Muštsijad, kuti voinan jäl’ged
Kalages om völ kaičenus sijoid, miččed starinoičeba voinan aigoiš da kaičeba istorijad. Suomalaižed batarejad Kalag’-posadas vahvištoitaba ristituiden starinoid. Nügüd’ nece azegsija tuleb Kalag’-külän melentartuisijaks, no vähän, ken tedab, mikš nece batarei sijadase ani mägel i min täht se oli tehtud.
Karjalan Sanomat
Lahdenpohja: Suomalaisesta kartanosta museoalue
Kesämökiksi vuosikymmeniä sitten muuttunut suomalainen kartano on nyt tarkoitus peruskorjata. Omistajat suunnittelevat taloon museota ja pihapiiriin kivirakennelmien puistoa.
Karjalan Sanomat
Ei tullutkaan äänettömyys
Uudessa Äänettömyys-ohjauksessaan Sergei Pronin nostaa esiin vähemmistökielen säilyttämisen ongelmaa. Esityksessä ei puhuta, mistä kielestä kyse on.
Oma Mua
Henna Massinen: Kai karjalan kielen murdehet ollah armahat
Henna Massinen ruadau Päivännouzu-Suomen yliopistos suomen kielen da kiändämizen opastajannu. Yhteltiedy häi on loppemas omassah väitöskirjua rajakarjalazien murdehien suomelastumizeh näh. Ližäkse Henna kirjuttau karjalan kielen syvendäjien opindoloin tutkielmua karjalazis žiivatoin nimis.
Karjalan Sanomat
Nukketeatteri voitti Kultaisen naamion
Karjalan nukketeatterin esitys Kalastajasta ja kalasta sai Venäjän ylimmän teatteripalkinnon Paras esitys nukketeatterissa -sarjassa.
Kodima
Endevanhan vepsläižen naižen sädod
Tedat-ik tö, mitte irdnägo oli vepsläižel naižel äi vozid tagaze? Miččed sädod oliba da miččes kanghaspäi ned oli tehtud? Sen polhe mö pagižem Natalja Denisovanke, Karjalaižiden, vepsläižiden da suomalaižiden mediakeskusen radnikanke.
Oma Mua
El’vira Derevl’ova: oma kieli da pajot ollah ainos sydämes
Karjalaine El’vira Derevl’ova on rodužin Veškelyksespäi, ga äijän vuottu eläy Petroskois. Vastavuimmo El’vira Derevl’ovan kel Petroskois Belije kl’uči -sanatouries, kus naine ruadau – järjestäy pidoloi gostile.
Kodima
Vepsläine delegacii ajoi Salehard-lidnaha
Sulakun 4.-8. päivil vepsläine delegacii Karjalaspäi radoi Salehard-lidnas. Sigä mäni Venäman Pohjoižen, Sibirin da Edahaižen Päivnouzman igähižiden rahvahiden toine forum.
Karjalan Sanomat
Sota naisen silmin
Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen uusi musiikkiesitys Heijastus esitettiin suurella menestyksellä Petroskoissa maanantaina. Vuoden päästä esitys pääsi lopultakin ensi-iltaan.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль