Kurenpoikani

Irina Nikitina
02.02.2026
Kurenpoikani varovašti šiirti čillin n’okalla, šepäsi šiivillä ta läksi jälelläh. Ka mitein noštua šen kuušella?
Hiihtäjä autto Kurenpoikaista myöštyö omalla okšalla. Piiruššuš: Kira Mihailova
Hiihtäjä autto Kurenpoikaista myöštyö omalla okšalla. Piiruššuš: Kira Mihailova

Netälie ennein Uutta vuotta koissa korissettih kuuši. Ilma heti rupesi haisumah havumečällä, a huonehešša alettih kiilumah girl’andit.

Kaikin vuotettih vuuvven piäjuhlua, ka kenkänä ei huomannun, jotta taikomini tapahtu jo konša valo šammu, ta koissa kaikin uinottih. Šilloin havaččeuvuttih uuvvenvuuvven kuušen korissukšet.

Korissukšilla alko onnellini aika, kummaista ne vuotettih innokkahašti kuin lapšet. Yläokšalla pyöri ta kallistu Pošliinibalettitanššija. Puini Hiihtäjä korissetušša lakissa varovašti liikku köyhäkkie kuušenhavuja myöten. Hopieset kävyt heilahettih kuunnellešša tuulen laulamua šäveltä ikkunan takana.

Hiihtäjä autto Kurenpoikaista myöštyö omalla okšalla. Korissukšet oltih oikiella juhlatuulella.

Šinini Jiäpuikko oli kaikista korissukšista vanhin ta viisahin. Še aina rippu kuušen kešellä ta näki kaiken, mitä tapahtu ylä- ta alaokšilla. Jiäpuikko oli ämmön šamanikäni, ka šen hivotut reunat vielä välkyttih puitto otettih iččeheh kaikkien uuvvenvuuvven tähtien valuo.

Tänä vuotena kuušeh pantih uuši korissuš — Harmua Kurenpoikani muštine šilmineh ta ruškeine täplineh piäššä. Še ommeltih kiiltäjäštä harmuašta šametista ta lahjotettih pienellä Arinalla. Uuši korissuš mintäh lienöy riputettih alaokšalla, ta Kurenpoikani tunši iččieh tosi yksinäiseltä. Hiän ei tunten toisie korissukšie eikä heijän muistelomie juttuja. Kurenpoikani vain iänettä kaččo makuajah huoneheh.

— Elä šure, šano hänellä kerran Jiäpuikko. — Et šattumalta joutun tänne. Voit olla šiula on erikoini tehtävä.

— Mipä tehtävä miula on? kyšy Kurenpoikani.

— Olet alaokšien šäilyttäjä. Šie niät šitä, mitä myö emmä voi nähä. Miušta šie välittömäšti ruat mitänih erinomaista.

Kuitenki Kurenpoikasella oli ikävä. Toičči hiän kaččo, kuin Balettitanššija pyöri, kuin Hiihtäjä rohkiešti laški alaš okšalta, kuin Eriväriset Palloset nakrettih ta vesseläšti kerrottih mitä lienöy toini toisella ta ajatteli, jotta višših hiän ei ole niin kaunis, jotta miellyttyä toisie korissukšie ta olla niijen kera.

Kuitenki Kurenpoikasella oli ikävä. Toičči hiän kaččo, kuin Balettitanššija pyöri, kuin Hiihtäjä rohkiešti laški alaš okšalta, kuin Eriväriset Palloset nakrettih ta vesseläšti kerrottih mitä lienöy toini toisella.

Uuvven vuuvven uattona pieni Arina leikki kuušen luona ta tahtomatta košetti šen okšua. Yksi korissuš kirposi lattiella ta vieri šohvan alla. Enšin kenkänä ei huomannun šitä.

Še oli kaikkien tykkyämä pieni Hrustaličilli, kumpasella oli helie iäni. Kaikin tunnettih, jotta ilman šitä ei ole täyttä pruasniekkua. Konša yöllä kotih tuli hil’l’asuš, korissukšet alettih huolie.

— Ilman čillie Uuši vuosi ei tule meijän kotih! šano Balettitanššija. — Vain šen helinä voipi herättyä uškuo uuvvenvuuvven ihmeheh.

— Ka emmä voi laškie alaš kuušelta, henkähti Hiihtäjä. Voimma liikkuo vain šen okšie myöten. Omana enšimmäisena Uutena vuotena lupasima jiähä kuušella.

Kaikin hillettih. Tuntu, jotta ilo loppu ennein pruasniekan tuluo. Šilloin Kurenpoikani iänti:

— Mie lašen. En ole vielä antan šemmoista lupaušta.

Kaikin ihmetellen kiännyttih Kurenpoikaseh:

— Taijatko lentyä? karjuttih pienet Muovilumitähet.

— En taija vielä lentyä, ka voin hypätä alaokšilta lattiella. Välittömäšti löyvän šen!

— Še on tosi vuarallista. Voit olla et myöššy! karjuttih Eriväriset Pallot.

— Miun pitäy ruatua še, hil’l’asešti šano Kurenpoikani. — Hrustalličilli joutu petah, še on yksin pimieššä, šillä on kauhie, ta še mänettäy toivuo. Ruan kaiken, jotta pelaštua šen.

Kurenpoikani heilahti ta laški pehmiellä matolla. Kaikin jähmetyttih. A Kurenpoikani häilytti šiivellä, nousi omilla hoikilla käpälillä ta läksi šohvua kohti.

Šiinä pimieššä čupušša ikävöičči Hrustalličilli. Šillä ei ollun toivuo myöštyö omalla kuušella. Kurenpoikani tuli aikanah. Jotta šuorittua uuvvenvuuvven tehtävän, šillä kelvattih pitkä kakla, luja n’okka, pehmiet šiivet ta pität käpälät.

Kohta kuranttien lyönnäššä ta Hrustalličillin helinäššä jokahini šuau luatie parahan toivomukšen ta šanuo kaikilla armahilla “Hyvyä Uutta vuotta!”.

Kurenpoikani varovašti šiirti čillin n’okalla, šepäsi šiivillä ta läksi jälelläh. Ka mitein noštua šen kuušella? Kaikki korissukšet tultih apuh. Hiihtäjä irrotti šilmukan, kumpasešta Čilli lankesi ta heitti Kurenpoikasella, jotta še ois kiinittän šen.

Šiitä Girl’andi ojenti oman piän ta nošti Čillin ta Kurenpoikasen kuušella. Čilli myöšty omalla yläpaikalla. Balettitanššija lujašti kiinitti šen okšah. Kurenpoikani joutu šen viereh. Kaikki korissukšet alettih paissa, ta Kurenpoikani ymmärti, jotta hyö haluttih tutuštuo häneh.

— Voit valita vaikka min paikan kuušella. Jokahisella meistä on iloista tulla šiun uuvvenvuuvven nuapuriksi, šano Šinini Jiäpuikko.

— Olen oikein onnellini, jotta tutuššuin teih ta autoin Hrustalličillie, ka olen alaokšien šäilyttäjä, ta šiinä milma tarvitah!

Hiihtäjä autto Kurenpoikaista myöštyö omalla okšalla. Korissukšet oltih oikiella juhlatuulella. Ne uuvveštah nähtih, jotta yštävie tunnetah hiäššä, a konša kaikin ollah valmehet auttamah, voipi pärjätä vaikka missä petašša.

Kohta kuranttien lyönnäššä ta Hrustalličillin helinäššä jokahini šuau luatie parahan toivomukšen ta šanuo kaikilla armahilla “Hyvyä Uutta vuotta!"


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Kyläkoulut tukevat maatalousalaa
Karjalan maaseutukoulujen foorumissa opettajat ja varamaatalousministeri keskustelivat kouluista, jotka auttavat edistämään maatalousalan koulutusta.
Oma Mua
Kohtu, kunne himoittau kiändyö…
Kyläine minun, puuhine, loittoine… – mielužan pajon sanat kajahtetahes minun mustos loittozen da hyvän mennyön aijan mustelminnu.
Oma Mua
Priäžäläzien ozutelmu – Pakkaine suurel pakkazel
Elämä-Priäžän piirin etnokul’tuurizen keskuksen karjalankielizen paginkluuban rahvas pietäh uvven ozutuksen enzi-ildoi. Tuandoi oli ajeltu Vieljärvele jaguamah karjalan kieldy da hyviä mieldy.
Kipinä
Kipinäštä šyttyy tuli
Tänä vuotena “Kipina” täyttäy 40 vuotta. Pakasima piätoimittajan Jana Filimonkovan kera kuvalehen erikoisukšista, tehtävistä ta tulovaisuošta.
Karjalan Sanomat
Teemavuosi virittää kansojen yhteistyötä
Venäjän kansojen yhtenäisyyden vuoden avajaiset pidetään Karjalassa virallisesti  27. helmikuuta. Kansojen seurat aikovat tehostaa toimintaansa ja yhteistyötään keskenään.
Karjalan Sanomat
Perinteisiä reseptejä, esineitä ja tarinoita
Karjalan vepsäläistä, karjalaista ja venäläistä perinneruokakulttuuria edistävän hankkeen toimijat kävivät Jyskyjärvellä ja Vuokkiniemessä.
Oma Mua
Volont’orien tapuamiset Kalevalan mualla jatutah
Tuiskukuun alušša Kalevala uuvveštah otti vaštah ylioppilahien Ilvekšet-volont’orijoukkuo. Ajettuo 1 500 kilometrin matan ta tultuo miäräpaikkah myöhäsellä illalla Petroskoin valtijonyliopiston opaštujat jo aikasešta huomenekšešta oltih valmehie ruatoh.
Karjalan Sanomat
Kiipeily on keino tutustua maailmaan
Petroskoilainen Aleksei Durjagin kiipesi Andien vuoristossa Argentiinassa sijaitsevan Aconcaguan huipulle. Se on läntisen pallonpuoliskon korkein kohta.
Karjalan Sanomat
Rotta: nuoret tekevät virkeää teatteria
Teatteriyhdistys tuo raikkaan tuulahduksen Petroskoin teatterielämään.
Oma Mua
Virujan kiven uale ni vezi ei piäze
Tiijonpäiviä vaste Oma Mua pagizutti kielentutkijua karjalastu Aleksandra Rodionovua ruadoh da elaigah nähte, tiijusteli hänen mielii karjalan kielen tulies aijas.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль