Ku vai lapsil olis hyvä
Sentäh ku joga kohtaine, kudaman näin, joga sanaine, kudaman kuulin, pani minuu ihastumah da toiči vie ovvostumah. Ezmäzekse sen periä, ku hyö on tuldu Karjalah elämäh kai Tatarstuanaspäi. Da tuldih Suureh Selgäh juuri Il’l’anpiän!
Molodoit saneltih, kui hätken vallittih kohtua, kus olis hyvä eliä. Heile oldih omat ehtot, mittuine se pidäs olla. Hyö ei ečitty čomua linnua vai ruaduo, kus maksettas korgei palku. Suurin oli se, ku hyvä olis lapsil. Ku olis puhtas luondo, suuri puuhine taloi, ku olis ei ylen loitton hos pieni linnaine, ku olis meččiä da jogie, puhtastu ilmua da rauhua. Moine rodih hyvä mieles, ku juuri karjalaine kyläine Anuksen mual oli niilöin ehtoloin arvohine da miellytti tädä perehty.
Matku Karjalah da eländykohtan valliččemine, nägyy, toi heile kaikenmostu mieldy da tunnehtu, sendäh ku kolmen vuvven mendyygi hyö musteltih sidä hätken. Ga paginan keskustettih poijat, heidy on kolme täs perehes da nuoriman roindumua jo on Karjal. Keskipäivy oli lähestymäs da vahnembii brihaččuloi rubei syötättämäh. Kaksi vahnembua tuli dovarišoinke, muamo rubei syöttämäh kaikkii, omii dai vierahii! Lapset istuttih laučal toine toizen rinnal kogo stolan piduhuol. Muga oli vai enne, konzu myö kazvoimmo. Vie äijän kerdua täh taloih käydyy piäh tuletteli juuri tämä mieli — nenga oli enne...
Täl kerral lapsil magiembi kaikkii oli kois pastettu leiby. Sidä emändy da muamo Anna Sergejevna maltau pastua ihan oigieh tabah da ylen hyvin, olihäi se ezmäzinny vuozinnu tärgevin ruado, kudai toi pereheh den’gua. Kolme vuottu tagaperin vie ei olluh joga laukas kaikenmostu piendy hyväluadustu ruisleibästy, mittumua on nygöi. Arbuzovat oldih onnuako ezmäzien joukos, ket Anuksen rajonas ruvettih pastamah da myömäh kois pastettuu leibiä. Mi hyvä on kaččuo suures viršis toine toizen rinnal laijattuloi möykkylöi!
Ga yhtel leiväl ethäi elä, ižändy Sergei ainos eččiy dai löydäy hyviä ruaduo ihan lähäl. Oldas vai ruadajat käit — ruado löydyy! Hänen lujat da nerokkahat käit maltetah äijän eigo varata jygiedy ruaduo. Mi pidi hänel uvves — vahnas — (endizes Rodionovien) talois vaihtua, puhtistua, kaivua, nostua, sen tietäh vai miehet, kel käzis on oma kodi, ket ollah tozi-ižändät omil emändil, kodiloil, mual.
Abuniekkua kazvau, ga hyö ollah vie pienet, vahnin Matfei on vaste yheksävuodehine, Maksimal on viizi vuottu. Nuorin Mikula vie pyzyy sylis da tarkazeh kuundelou tuatan paginua. Ei ni kerdua väčkähtännyhes lapsi! Poigien kazvatus da opastamine uvvessah pani minuu möllistymäh da ihastumah. Vahnembi poigu ei kävy školah!
Ei vai sentäh, ku ni Suures Selläs eigo Kuittizes školua jo ei ole, brihačču on kois. Händy opastetah iče vahnembat! Mollembat ollah opastajinnu omil lapsil. Net tiijot, mit lapset suahah alguškolas, ihan hyvin voibi suaha ruadoloi ruadajes da omii vahnembii auttajes. Kois olles vanhembal poijal on rauhu, nikudai suurembi da viizahembi ei sano eigo luaji pahua, eigo pie joga päiviä kaččuo, kel on kallehembi telefon vai čomembat sovat.
Hos školas nygöi opastetahgi äijän muudu pädeviä da hyviä, ga lapsien välis puaksuh on riidua da kadehtimistu. Niilöis suau piästä välläl, suau olla päivilleh jogapäiväzis pienis hoppulois. Se andau lapsel olla rauhas, andau tilua toizil mielil, mit kehitetäh syväimes olijoi tundehii da piästetäh kazvamah neroloi da maltandoi. Juuri moine lapsien kazvatus oli tämän perehen tarkoituksennu omua kodii eččijes. Tämä vahnu taloi roih uvven suvun pezäkse, lämmäkse da čomakse.
Se čomevus jo nägyy käziruadoloin ozuttelus, kudai on luajittu alapertih da kudaman veräi on avvoi tulijoil. Sie suau ostua toiziengi muasteriloin tuottehii. Vie yksi ihastutti minuu täs kois — se on karjalan kielen arvos pidämine. Veriän pielizes on puuhine linduine da sanat “Terveh tulgua!” Pereh tänne tulles oli valmis kunnivoiččemah meijän kieldy! Ga net oldih ainavot sanat karjalakse, mit sain nähtä Suures Selläs sinä piän.
Karjalankieline Jevangelii Markan mugah sežo on kunnivosijal tämän taloin ikkunal. Vai suurin on se, ku Jumalan hengi da sana ollah Anna da Sergein Arbuzovien mielis da jogapäiväizis ruadolois. Ihan todeh, nägymättäh da löyhkämättäh. Ku vai lapsil olis hyvä, ku vai poijat kazvettas suvun jatkajikse, tervehikse, lujikse, ozakkahikse miehikse. Omal ruavol, hyväl sanal, Jumalanke, lapsien da toine toizen kunnivoiččemizenke.
