Kotišeutu on šyväimeššä
Roza Tihonova (omua šukuo Ležojeva) on šyntyn 25. talvikuuta 1938 enšimmäisenä lapšena karjalaisešša pereheššä Uhtuon kyläššä. Hänen kantatuatot ollah Kivijärveštä ta Uhtuošta.
Lapšena Roza oli oikein rauhallini ta hyväntahtoni tyttö. Hiän oikein tykkäsi opaštuo, ommella ta merkata. Jo pienenä tyttönä Roza huaveili tulla liäkäriksi. Hiän opaštu Kalevalan keškikoulušša ta šiitä Petroskoin liäketiijollisešša opistošša. Vuotena 1957 felššerin diplomin šuatuo Roža pyrki työntyä hänet kotikyläh, Uhtuoh.
Näin Roza Vasiljevna myöšty kotimualla ta rupesi ruatamah šairalašša felššeri-laboranttina. Vuuvven 1963 elokuušta Roza Vasiljevna ruato Kalevalan šairalan kulkutautiošašton šairahienhoitajana. Kevyällä 1992 naini mäni pensijalla.
Ruavošta šairalašša Roza Vasiljevna moničči šai kiitoškirjasie, kunnivokirjoja šekä hänen kuva oli piirin kunnivotaululla. Roza Tihonova on palkittu Kunnivomerkillä,Työveterani-metälillä. Hiän aktiivisešti ošallistu šairalan ta piirin yhteiskunnalliseh työh. Hänet nellä kertua valittih kyläneuvošton deputatiksi ta hiän 11 kertua ošallistu oikeukšen issuntoih.
Roza Vasiljevna on merkitykšellini ta arvollini ihmini Kalevalašša. Paičči omua työtä šairalašša Roza Tihonovalla aina oli mielehini ruato. Hiän oikein tykkyäy kerätä ainehistuo kotimuan istorijašta, kanšanrunouvešta. 1960-vuosina naini keräsi vanhoja esihehie, kirjutti kantaeläjien muisselmie piirin elämäštä. 1990-vuosina Roza Vasiljevna järješti vierahilla Šuomešta tuttavuštumistapuamisie paikalliseläjien kera ta kerto tietoja alovehen istorijašta.
– Vuotena 1996 Karjalan heimo -aikakaušleheššä mie nävin valokuvan, missä oli kuvattu meijän Runonlaulajien musejon ovi. Valokuvan alla oli kirjutettu: “Kalevalan runonlaulajien musejo on visušti lukušša”. Šaman vuuvven kešäkuušša mie pyritin šiivota musejo ta avata še kešäjuhlakši. Täštä vuuvvešta alkuan mie rupesin näyttämäh musejon tiloja turistiloilla, järješšin tuttavuštumistapuamisie kantaeläjien kera, oppimatkoja ta tuntija koululaisilla, šanelou Roza Vasiljevna.
– Aika mäni. Muissan, kuin šiitä ratijošša ta televiisorissa kuin Karjalašša, niin ni Šuomešša kerrottih, jotta kun tulet täh musejoh, niin puitto piäšet vanhah taloh oman ämmön luokše.
Vuotena 1996 Roza Tihonova kirjutti kirjasen Uhut-šeuran johtajalla Oivo Mäkelällä. Naisella šynty hyvä ta tärkie ajatuš: hiän ehotti järještyä Kalevalašša kotišeutumusejon. Ka tähä työh piirissä ei ollun rahua. Tämä huaveh aina eli Roza Vasiljevnan šyväimeššä. Ta vuotena 1998 hiän kuotʼtʼeli vielä kerran.
Naini iče kirjutti šillosella piirin johtajalla Česlav Skripinillä. Johtaja niise tykkäsi kerätä erilaisie esinehie ta häntä miellytti Roza Tihonovan ehotuš. Šen lisäkši naini valmisti tarkat turistimatat, kumpasie vois käyttyä turismin kehittämistä varoin Kalevalan piirissä. Näin III Karjalan rahvahan kerähmöššä oli piätetty avata Kalevalašša kanšallini kotišeutumusejo.
– Vuuvven 1999 8. heinäkuuta paikallisen hallinnon miäräykšellä oli järješšetty matka, kumpasen aikana mie Vika-tyttäreni ta vielä kolmen petroskoilaisen ihmisen kera keräsimä vanhoja esinehie Kalevalan piirin kylissä šekä Puanajärveššä.
– Kotišeutumusejuo varoin mie olen antan kaikki omat vanhat esinehet, istorijalliset dokumentit ta valokuvat. Šaman vuuvven pimiekuun 18. päivänä Kalevalan kanšallini kotišeutumusejo avasi ovet vierahilla, muistelou Roza Tihonova.
Täštä šuurešta työštä vuotena 2000 Šuomešša vietetyššä Karjalan Šivissyššeuran Heimopäivät-pruasniekašša Roza Vasiljevna oli palkittu Pertti ta Helmi Virtarannan metalilla. Tällä metalilla Karjalan Šivissyššeura arvoštau ihmisie karjalan kielen ta kulttuurin kehitykšeštä.
Roza Vasiljevna erosi työštä vuotena 2000, ka hiän jatko mielehistä ruatuo ta aina autto musejon toiminnašša. Šen lisäkši naini järješti vierahilla tuttavuštumistapuamisie ta vietti pruasniekkoja koululaisien kera.
Roza Vasiljevnalla on 82 vuotta. Korkieh ikäh kaččomatta hiän on hyvin aktiivini naini. Roza Tihonova jatkau kotišeuvun istorijašta kertojan ainehiston keryämistä. Naisella on kerätty monta folklorimaterialie: 1950-vuosien lauluja, šananpolvija, šananlaškuja. Hiän oikein hyvin ymmärtäy liäkekašvija, tietäy kaiken niijen hyövyllisistä ainehista ta vitamiiniloista. Roza Tihonovalla on kerätty vanhoja liäkintäkeinoja, materialija Kalevalan piirin luontoaptekista.
Roza Vasiljevna on ihmini, kummaista tiijetäh, kunnivoitetah ta tykätäh pos’olkan monet eläjät. Ahkera, huolekaš ta huolehtivaini naini, kumpasella kotišeutu on šyväimeššä, näin šanotah häneštä kalevalalaiset.
