Kolme vuotta keštänyt puoluššuš
Murmanskin alovehella Petsamon piirissä, mi on aivan Norjan lähellä, oltih vaikiet ta kauhiet taistelut Šuuren Isänmuallisen šovan aikana.
Monet ihmiset tiijetäh niemimaista juuri šotatapahtumien kertomukšista. Šielä taisseltih ihmiset Venäjän eri ošista ta Karjalaštaki.
Muštatunturi – veräjät niemimailla
Šuurimmat taistelut oltih Muštatunturi-kallivoharjulla. Še oli tärkein rintaman paikka n’apapiirin takana. Kalaštajašuarento oli niin kuin Kuolan niemimuan avain, kummaista ei šuanun kavottua. Još šilloin Kalaštajašuarento olis šiirtyn vihollisen valtah, niin Neuvoštoliitolla ei olis piäšyö Barentsin merellä. Kalaštajašuarennon lähellä vesi konšana ei jiäty, mi oli ylen tärkie šotalaivaštolla. Muštatunturi-mäki on Keškiniemimuan ta manterehen välillä, šen kautti niemimailla viey ainut tie. Še on niin kuin veräjät niemimailla.
Rintaman 4500 kilometristä Muštatunturilla oli ainut paikka, missä vihollini šeisatettih šovan enšimmäisenä päivänä. Fašistien hyökkäyš alko 29. kešäkuuta 1941 ta šiitä päiväštä alkuan 1200 päivyä ta yötä meijän šotilašjoukot ei annettu vihollisella piäššä omalla mualla. Virallisien lukujen mukah kovissa taisteluissa kuoli 2500 ihmistä, ka istorikkojen mieleštä še luku on 40–70 tuhatta ihmistä. Tarkkua lukuo ei šua šanuo, šentäh kun monie šotilahie pietäh tiijotta katonuina.
Muštatunturin šuvipuolella Petsamon šuunnalta šakšalaiset rakennettih tie, min nimi nyt on Šakšalaini tie. Šitä tietä myöten šakšalaiset tultih Muštatunturilla ta lähetettih rakennušmaterialija šuojelulaittehien rakentamista varoin.
Neuvoštošotilahat tultih niemimualla vejen kautti, hyö oltih mäjen pohjosella puolella. Muštatunturi on kaitani harju. Taistelujen aikana ihmiset ammuttih toini toiseh kaččuon šilmih. Šielä nytki on šovašta jiänyitä ammukšien jiännökšie, piikkilankua, šeisotah šakšalaisien puoluššušlaittehet.
On kauhieta olla šielä ta kuvitella, jotta tiälä kuoli tuhanšie nuorie miehie. Toičči taistelut oltih niin šuurie ta kauheita, jotta rinteheltä valu veripuroja.
Muštatunturin aluššalla on Niemimaijen šotaistorijan pieni musejo ta pieni časoun’a. Jokahini, ken noušou mäjellä, lyöy kerran kelloh muissokši kaikista kuatunuista. Musejon pitäjänä on Jurii Kob’akov. Tuntuu, jotta Jurii Aleksandrovič tietäy kaiken Kalaštajašuarennon puoluššukšešta. Hiän voit monie tuntie kertuo istorijoja šiitä tragisešta ajašta. Täššä on yksi niistä.
Junevičin šotilašjoukon urošruato
– Junevičin tiijuštelijajoukko – 48 parašta tiijuštelijua – työnnettih Petsamon rintamalla. Kevätkuun lopušša hyö tultih laivalta rannalla ta ruvettih šuorittamah käškyö. Heijän piti piäššä vihollisen rintaman šeluštah, hävittyä šakšalaisien šotilašjoukkojen yhen esikunnan ta myöštyö jälelläh šotadokumenttien kera. Oli šelvä, jotta šemmoni retki oli viimesenä kaikilla. Viimeni viesti joukolta oli šemmoni: “Ammukšet loputtih, kučumma tulitukšen ičellä, koštakkua meistä”.
Ammutuš oli kova ta jiähä eloh oli mahotointa. Ka viijen päivän piäštä Ruškiearmeijan šotilahat löyvettih yksi tiijuštelija Junevičin joukošta. Arhankelista kotosin Aleksandr Bakin kahella nahkavyöllä šivotulla hirrellä ui lahen šakšalaiselta rannalta omah rantah. Kun hänet löyvettih, hiän oli tajuttomana ta hänellä oli kakši huavua, yhen hiän šai ammutukšen aikana ta toisen šelkäh, konša fašistit taistelun jälkeh lyötih vihollisie, jotta kenkänä ei jiänyn eloh.
Tuolla kerralla kohtalo luati omalla keinoin. Aleksandr jäi eloh, viimesin voimin aštu meren rantah, löysi kakši hirttä, kiinitti ne nahkavöillä ta venyyty lauttah, rupesi vuottamah noušuvettä ymmärtyän, jotta hiän antau oman elämän kohtalolla, kunne vesi tuou hänet... omalla rannalla tahi avonaiseh mereh...
Monta vuotta istorija Junevičin šotilašjoukošta oli peitošša, šentäh kun armeijan piälliköt lähetettih šotilahie varmah kuolomah. Tiijuštelijat lähettih vihollisen šeluštah šitä polkuo myöten, kummaista myöten heitä ennein jo aššuttih viisi kertua, vaikka tiijuštelijat šamua polkuo myöten ei aššuta kahta kertuakana. Vihollini heitä jo vuotti.
Rahvaš šai tietyä kauhiešta istorijašta, konša šovan jälkeh mäni monie vuosie. Vuotena 1975 Vasilii Kožuhovskii kirjutti näillä tapahtumilla omissettu kirja, a vuotena 1977 paikalla, missä Junevičin joukko nousi rannalla, ašetettih muistotaulu ta issutettih 48 pihlajua.
Muštatunturin vapauttamini
Istorijan tragisie šivuja on oikein äijän. Kolme vuotta kallivolla, missä on vain kivie ta pienie penšahie, piettih taisteluja.
Myö olima matalla vain kahekšan päivyä, meilä oltih hyvät vuattiet, teltat ta riittäväšti ruokua, ka kaččomatta šiih myö oikein vaipuma. Miteinpä šotilahat talvisin ta kešäsin, päivisin ta öisin taisseltih kotimuašta?!
– Muštatunturin puoluššukšen katkemini tapahtu yöllä 9.–10. šajekuuta 1944. Pohjosen laivašton merijalkašotilahat alotettih hyökkäyš šakšalaisien miehittämillä mailla, kumpaset oltih hyvin puoluššetut kolmen vuuvven aikana rakennetuilla laittehilla. Ka meijän šotilahat tovissettih, jotta šemmosieki hyvin luajittuja puoluššušlaittehie voipi vallata. Vain tovissettih hyö tämän omalla verellä ta elämällä. 10. šajekuuta hyökkäykšen aikana kolme kertua toissettih Matrosovin urošruato – šotilahat omilla vartaloilla peitettih ampuma-aukkoja, jotta šotilašjoukot voitais piäššä etehpäin, jatko omua kertomušta Jurii Aleksandrovič.
Fašistit peräyvyttih Šakšalaista tietä myöten, heijän jälkeh aššuttih neuvoštošotilahat vapauttamah Pohjois-Norjua. Näin loppu kolmen vuuvven Jiärintaman puoluššuš. XX-vuosišuan lopušša niemimualla ruvettih noštamah ta hautuamah šotilahien jiännökšie. Šuurin vellešhauta on manterehella Murmanski–Petsamo -tien lähellä. Šen nimi on Kunnivon notko. Šuurella muistopaččahalla on kirjutettu kaikkien löyvettyjen kuatunuijen nimet. Toisella obeliskilla on kuatunuijen kirjutukšien kaiverrukšie. Kirjutukšie löyvettih puoluššušlaittehien šeinillä ta lappuloilla.
Nyt matkuštajat ajetah šinne, Murmanskin alovehen pohjoseh, ihailomah kaunista luontuo tai tuttavuštumah šotaistorijah, kaččomah niitä paikkoja, missä taisseltih ta kuoltih heijän kantatuatot, vet jiähä eloh onnistu vain eryähillä.
