Karjalua leikiten
Koštamukšen gimnasijan ta enšimmäisen koulun alkeisluokkien karjalan kieltä opaštujilla piettih leikkitunti.
Anna Nikandrova ta Marina Perttunen vietettih Kalevalan arvautukšet -šeikkailupeli. Heitä autettih karjalaisen Viena-šeuran jäšenet. Tunti oli omissettu Kalevala-runoelman enšimmäisen painokšen ilmeštymisen 190-merkkivuuvvella. Vuuvven 1835 28. tuiskukuuta Elias Lönnrot vei käsikirjutukšen kuštantamoh.
Šeikkailupelin aikana pojat ta tytöt tuttavuššuttih eepossan piäšankariloih, runoloih, karjalaisih perintehih ta kieleh. Nellän joukon “Väinämöini”, “Lemminkäini”, “Ilmarini” ta “Pellervoini” jäšeninä ollešša lapšet šuoritettih šeiččemen ašeman tehtävie.
Ašemilla koululaisie vuotettih oppahat kaikenmosine tehtävineh.
Kaupunkimusejon fondien šäilyttäjä Andrei Ponomar’ov esitti lapšilla, kuin šoittua kantelella ta jouhikolla. Opaštujilla oli mukava šoittua, erityisešti jouhikolla. Šen jouši on luajittu jouhešta ta šoittimen iäni on aivan epätavallini.
Toisella ašemalla L’udmila Tihonova kerto lapšilla kanšallisešta pohjoiskarjalaisešta puvušta ta šen ošista, näytti kallehie šulkkupaikkoja, piekšoja, sorokkoja ta čäpčie.
Sorokka-ašemalla Nina Pinčuk tuttavuššutti lapšie perintehellisen sorokan korissukših. A Marina Perttusen kera pelin ošallistujat opittih uušie šanoja kirkkahien taulukkojen avulla.
Nina Gerasimova näytti, kuin kutuo verkkoja. Nina Afanasjevna on taitaja täššä ruavošša, šentäh kun kutou lapšuošta šuaten ta vielä i oikein tykkyäy kalaštua.
L’udmila Namestnikova näytti vöijen kutomisen tekniikkua ta lautasilla kutomiskeinuo. Käsityömuasteriloina kuot’eltih olla kuin tytöt, niin ni pojat.
Koštamukšen luonnonšuojelupuisson ruataja Valentina Patsukevič luki pienen luvennon Kalevala-runoelman luatimisešta ta šen keryäjäštä Elias Lönnrotista. Valentina Nikolajevna šaneli eepossan piäsimvolista – Šampo-ihmehmelličäštä šekä muissutti šiitä, kuin tärkie rooli oli luonnolla karjalaisien elämäššä.
Kalevalan arvautukšet -šeikkailupelin lopušša joka joukko keräsi eepossan šankarista kertojan runon.
— Miula oli oikein mukava kutuo lautasilla ta luatie vyötä, še muissuttau tukan palmikointie. Mie tykkyän kasiruatuo. Vielä käyn taitokouluh ta nyrkkeilyharjotteluih. Ei ammuin rupesin tuttavuštumah karjalaiseh kulttuurih. Täššä milma oikein auttau opaštaja Anna Aleksanrovna. Tiijän jo muutoman karjalaisen šanan. Mie iče piätin käyvä karjalan kielen tuntiloilla. Mie ta miun veikko ollah ainuot karjalaiset meijän pereheššä, šentäh kun vain myö olemma šyntyn Karjalašša. Tašavalta on miun koti, kerto omie vaikutelmie pelistä ta kanšallisešta identiteetistä gimnasijan kolmašluokkalaini Raja Belova.
Opaštaja Anna Nikandrova šano, jotta ratkaissa šeikkailupelin tehtävie lapšie autettih 1. koulun yläluokkalaiset Elina Repina, Jeva Timofejeva, Sofija Vorobjova ta Julija Senčilina, kumpaset jo ammuin opaššutah karjalan kieltä ta ollah kiinnoštun kotimuan istorijašta ta kulttuurista.
Tilaisuon kaikki ošallistujat šuatih diplomija muissokši.
