Karjalan kul’tuuran kodi Stuanul
Ennevahnallizii karjalazien ruadoloi, taboi da kul’tuurua kerätäh da kaitah Karjalan kul’tuuran kois.
Karjalan kul’tuuran koin Stuanul lövvät hedi, jogahine ozuttau, kus on endine kolhozan kantor. Stuanul enne oli ylen bohattu, miljonoi lunnastai kolhozu. Mustonnu sit on suuri butki, kudai valloitti kylän. Kolhozan kantor – ravei kaksikerroksine valgei kirpiččykodi nägyy loittonsah lagevol kylän keskel. Yhtes puoles tiä on karjalaine muzei, toizes — kylähaldivo da liägärinperti. Sendäh täs kois ainos on vezi, lämmin da tuli.
— Ennein d’ogo karjalan kodin luona, pordahilla, oli tämä vašta. I jallat pyyhittih ei vain lumešta, a pahoista mielistä i kodih tuldih hyvienke mielienke. Tervehyttä teilä, tulgua meijän kodih, vastuau meidy pordahil koin emändyL’udmila Nikolajeva.
L’udmila ruadau kyläkirjastos, ga oman ruavon ližäkse vie pidäy ekskursieloi Karjalan kul’tuuran kois. Astummo sydämeh. Hedi seinäl näemmö kartan, kus on Stuanu da lähiymbäristö. Kai paikannimet on kirjutettu ven’akse da karjalakse. Kartu luajittih kuulužan tverin karjalazen kirjuttajan Nikolai Balakirevan avul. Häi oli roinnuhes Stuanul da eli täs kyläs kogo ijän, luguh ottamattah niilöi vuozii, konzu opastui da sluuži sodalaivastos.
Karjalan kul’tuuran kois hyväl mielel otetah vastah gostii. L’udmila Nikolajeva sanelou kävyjile, ket ollah karjalazet da kuspäi tuldih tänne enämbi nelliä sadua vuottu tagaperin. Kogonaine zualu toizes kerrokses on omistettu karjalazien muutundale uuzile eländypaikoile.
— Täššä šeinällä on karta, kumbane sanelou, kuin karjalazet tuldih tänne Tverin mualla, Stuanun mualla. Ladogajärven rannoilda, jogi Volhov, järvi Il’men’, jogi Msta, jogi Tverča, ruučat Tigma, Vološn’a da jogi Medvediččä, missä on i Stuanu, i toizet karjalan kylät, missä nyt eletäh karielat, L’udmila Nikolajeva ozuttau sidä pitkiä matkua, kudaman karjalazet astuttih da ajettih Tverin muale tulles.
Muzei on uuzi, sil on vaste viizi vuottu. Ekspozitsieloi autettih azuo nerokkahat Lihoslavl’an rajonan muasterit. Suuret tytit azui Jevgenija Pružinina, kartat da kuvat piirrusti taidokuvailii Maksim Raikov, karjalazet sovat ombeli Tatjana Župleva. Makietas zualan keskel näet endizen karjalazen kylän jogirannal. Kai taloit on nostettu yhteh riädyh očin päiväzehpäi, rannas ollah mustat kylyt, melličät da kirikkö.
Erähäh zualah on azuttu karjalaine perti, kus on kiugua karžinanke da šuuri čuppu, sego šoppi, kus emändy emändöičči. Täs pertis ozutetah naizien da miehien ruadoloi, karjalazethäi äijän ruattih. Vahnoi ruadobrujii, astieloi da pertilomuu kerätäh tyhjis hyllättylöis talolois. Ližäkse rahvas iče tuvvah ennevahnallistu veššii.
— Vardeičemma karjalan kul’tuurua, karjalan Stuanun rahvahan eländiä. Meilä on vahnua, midä voit kaččuo. Tämä on voipuččine i tässä voida härittih, L’udmila nostau voipuččizen stolale da ozuttau, kui voidu pieksettih pyörittämäl.
Muzeis on meile, Karjalan karjalazil, ouduogi veššii, kui pikkaraine tuohiveneh. Sen piädykauti muzeih niškoi luadi Stuanun eläi Nikolai Vinogradov. Tämä veneh on, tiettäväine, pienembi niilöi, kudamat laskiettih viele. Tverin mual ei ole suurii järvilöi da jogiloi, sendähgi sanan veneh tverin karjalazet jo unohtettih.
— Stuanun kylä seizou jogirannalla. Meilä virduau ei šuuri d’ogi — Medvediččä. I tämänmuone lodka pidi olla, hiän eule šuuri, eule jygei, lodkan tämän voijettih joktilla, ražvalla i kaikki dielot hiän spravl’aičči. I kalalla, i toizella rannalla piästih, sanelou muzein emändy.
Sygyzyl Karjalan kul’tuuran kois joga vuottu pietäh Kegrinpäiviä, iče Kegrigi vastuau gostii. Juuri tverinkarjalazilhäi Kegrii pruaznuittih ylen hätken, vie mennyt vuozisuan puolivälis nuorižot šuorivuttih kegrilöikse. Toizes čupus on Väinämöine kandeleh polvil. Kaikes nägyy: tiä mustetah da arvostetah oman rahvahan perindölöi da kul’tuurua, kerätäh kui kuldumuruzii tulieloile polviloile.
Karjalan kul’tuuran kodih suvaijah kävväh lapset dai ruavahat. Käyjiä vai liženöy sen jälles, ku kaksi vuottu, sygyzyl 2022, tagaperin tverin karjalaine Stuanun kylä otettih Ven’an kaunehimien kylien joukkoh.
