Karjalaiset valistavat kulttuuristaan kouluissa
”Terveh teille, hyvät lapset”. Näin karjalaiset naiset petroskoilaisesta Oma pajo -kuorosta tervehtivät koululaisia aina ennen kuin kertovat heille jotain mielenkiintoista karjalaisista, karjalan kielestä ja kulttuurista.
— Meitä huolestuttaa paljon se, että merkittävä osa koululaisista tietää hyvin vähän karjalaisista eikä voi vastata kysymykseen, miksi tasavaltamme nimi on Karjala. Vuoden 2021 väestönlaskenan tulokset osoittavat, että nyt Karjalassa asuu vähän karjalaisia. Esimerkiksi Oma Pajo -kuorossa ei ole nuoria ihmisiä, kuoron laulaja Larisa Utkina kertoo.
Viime vuoden elokuusta tämän vuoden toukokuuhun Utkina johtaa Ääniseltä Laatokalle -hanketta. Aunuksen karjalaiset -kansalaisjärjestö voitti viime vuonna yli 600 000 ruplaa apurahaa Venäjän presidentin rahaston hankekilpailussa.
Etupäässä Oma Pajo -kuoron laulajista koostuva hankeryhmä järjesti tapaamiset viime joulukuussa viidesluokkalaisille petroskoilaisessa Pietarin koulussa ja Tšalnan koulussa.
Hankkeeseen osallistuu 4.—7. luokan oppilaita kahdeksasta Karjalan koulusta.
— Petroskoissa pidämme tapaamiset 48., 55. ja 20. kouluissa sekä Pietarin koulussa. Piireissä vierailemme Tšalnan ja Salmin kouluissa sekä Sortavalan 1. koulussa ja Aunuksen 1. koulussa. Vain aunukselaisessa koulussa opetetaan karjalan kieltä, Utkina kertoo.
Hankeryhmä käy jokaisessa koulussa enintään viisi kertaa. Lapset saavat tietoa karjalaisten elinkeinoista, musiikkisoittimista sekä keskiajan ja 1800-luvun miehen ja naisen kansanpuvuista. Aikuiset laulavat lapsille karjalaksi ja leikkivät heidän kanssaan karjalaisia leikkejä.
— Kun käymme koulussa piirissä, kutsumme tilaisuuksiin myös paikallisia karjalaisia yhtyeitä. Hankkeessa on mukana myös koulunopettajia. Tutustutamme heitä karjalaisiin leikkeihin ja peleihin, joita voi käyttää koulussa, hankejohtaja Utkina kertoo.
Keskustelumuotoinen luento karjalaisista jää lasten mieleen. Esimerkiksi Pietarin koulussa vieraat lauloivat tapaamisen alussa tunnetun karjalaisen Sinä Petroskoi, Minä Petroskoi -laulun, jotta lapset voisivat kuulla kieltä.
Tuntemattomia karjalaisia sanoja lapset oppivat muun muassa lausumalla yhdessä venäjänkielisen runon, jossa jotkut sanat oli korvattu karjalankielisilla sanoilla. Tunnelma oli hyvin mukava ja lämmin. Tapaamisissa vieraat pyytävät aina oppilaita tiedustelemaan vanhemmista heidän sukujuuristaan. Jotkut oppilaiden vanhemmat ovat karjalaisia, mutta he eivät yksinkertaisesti tiedä sitä.
— Toivomme, että oppilaissa voi herätä kiinnostus karjalan kieltä kohtaan. Haluamme, että kieli säilyy Karjalassa tuleville sukupolville.
Petroskoilaisessa Pietarin koulussa karjalan kieltä ei opeteta. Viidesluokkalaisten keskuudessa on kuitenkin lapsia, jotka ovat kuulleet karjalan kieltä joskus isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan. Myös lapset ymmärtävät erillisiä karjalankielisiä sanoja.
— Käyn mummoni luona usein. Hän puhuu karjalaa hyvin. Yritän vastata hänelle myös karjalaksi. Jos en tunne sanoja karjalan kielellä, niin vastaan silloin venäjäksi, Pietarin koulun viidesluokkalainen Marija kertoo.
— Äitini ja isäni osaavat vähän karjalan kieltä, mutta kotona emme puhu kieltä koskaan. Haluan osata karjalan kieltä, koska olen kotoisin Karjalasta ja se on meidän äidinkielemme, tyttö sanoo.
Saman luokan oppilas Sergei sanoo, että karjalan kieltä osaavat hänen isoisoäitinsä, isoäitinsä ja äitinsä. Mummot asuvat Suojärvellä, ja poika tietää, mitä paikannimi tarkoittaa venäjäksi.
Tapaamisessa hän oppi ulkoa karjalaksi muutaman kalan nimet. Vieraat leikkivät oppilaiden kanssa kalastajaleikkiä ja kokosivat palapelejä Karjalan villieläimistä.
