Karjalaiset runot šivotah männeisyttä ta nykyaikua
Karjalaisien runojen päivän uattona, 9. kešäkuuta, Karjalan tašavallan kanšojen yštävyštalošša vietettih Karjalaiset runot: perintehet ta nykyaika -seminari. Ošallistujat kačeltih karjalaista runoperinnehtä, “Kalevalan” juonie ta etnoaiheih šivottuja projektija.
Tilaisuš keräsi tieto-, kulttuuri- ta taitoalan ruatajie, kanšalaisjärještöjen jäšenie ta etnoaiheih šivottuja projektija.
Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tietomieš Marija Kundozerova esitti omua tutkimušta “Piettihkö karjalaiset runonlaulajat toini toista käsistä?”. Marija Vladimirovna kiänty tämän aihien puoleh vuotena 2021.
— 1700-luvun lopušša kuulusa šuomelaini filologi Henrik Gabriel Porthan julkaisi latinankielisen tutkimukšen “Šuomelaisešta runouvešta”. Šiinä enši kertua käsiteltih kalevalamittaista kanšanrunoutta ta šiih pohjautunutta luatijan runoutta. Omašša tutkimukšešša Porthan enši kertua kuvasi, mitein runonlaulajat esitettih runoja. Juuri Porthanin tutkimukšeh viitatah Elias Lönnrot, Into Konrad Inha ta muut tutkijat. Luatija šelväšti kertou, jotta runonlaulajat piettih toini toista oikiešta kiäštä. Tovissukšena on Aksel Bernerin vuotena 1872 Vuonnisen kyläššä luatima valokuva, missä Jyrki ta Ohvo Maliset issutah Porthanin kuvuamašša tilašša. Folkloristi Elsa Elina Enäjärvi-Haavio oli šitä mieltä, jotta Porthanin latinankielisen tutkimukšen kiäntämisvaihiešša ilmešty viärä käsityš ta runonlaulajien tilan kuvauš oli viärissetty. Šuomešša še viärä käsityš tuli kanšallisekši idejakši ta myöhemmin tuli Venäjällä. Viäryä tilua alettih käyttyä lavaššetuissa valokuvissa, šelitti Marija Kundozerova.
Petroskoin konservatorijan šuomelais-ugrilaisien kanšojen musiikin laitokšen dosentti Svetlana Nikolajeva ta hänen opaštujat kerrottih ta näytettih, mitein laitoš šäilyttäy karjalaista runoperinnehtä musiikkikulttuurissa. Seminarin ošallistujat šuatih kuunnella kanšan runoja, joikuja šekä karjalaisie šävelie kantelella ta udmurttilaisella krezillä.
— Meijän pitäy tuttavuššuttua nuorie runoloih ta eččie šemmosie muotoja, mit herätetäh ihmisissä mielenkiintuo ta kunnivuo karjalaiseh runoperinteheh. Šilloin perinneh rupieu elämäh, on varma Svetlana Jurjevna.
Karjalan Rahvahan Liiton hallinnon jäšen Valentina Libertsova käsitteli muamon šurun aiheita Leppäpölkky-starinašša ta “Kalevalan” juonešša Lemminkäisešta ta hänen muamošta.
— Starinoissa ei ole muamon šurun aiheita, šiitä tovissetah Vladimir Jakovlevič Proppin kortit. Kuitenki mie löysin aihieh šivotun pätän karjalaisešta Leppäpölkky-starinašta. Še muistuttau “Kalevalan” juonta Lemminkäiseštä ta hänen muamošta. Molompien juonien alušša pojat rikotah vanhempien kielto ta männäh pois. Taika-apulaiset ilmeššytäh ihan alušša. Ennein lähtyö Lemminkäini riputti šeinällä šuvan, a Leppäpölkky kiinitti lualla muamon paikan. Konša esinehistä alko vuotua vertä, še merkičči, jotta pojat oli jouvuttu hätäh. Molommat muamot heti kiirehittih apuh. Taika-apulaini, päiväni, auttau naisie ta näyttäy heilä tietä. Še viittuau valon ta päiväsen roolih muinaisihmisien elämäššä. Leppäpölkyn eläyttämini mäni ruttoh – muamo šepyäli ta šuuteli häntä ta pölkyštä tuli elävä poika, ta hyö mäntih kotih. “Kalevalašša” Lemminkäisen eläyttämini oli monimutkasempi, a šen jälkeh poika ta muamo kačeltih tilantehen šyitä ta heilä ei ollun hellie tuntehie, analisoičči Valentina Vasiljevna.
Ei-kaupallisen Paralleli-järještön johtaja Irina Rinkevič kerto Kalevala open -projektin rajoissa kekšityistä Runonlaulajien kilpailušta ta “Runonlaulajien koulušta”, missä ošallistujat čukellettih runojen stilistiikkah ta luajittih eepossah šivottuja luovie tehtävie.
Psihologi Julija Kuznetsova esitti omua Kalevala.RU -pelie, kumpani mutkikkahašti yhistäy “Kalevalan” runoja ta psihologisie keinoja.
Lisäkši seminarissa palkittih Piärunuo eččimäššä -kilpailun voittajie. Kilpailuh oli työnnetty 38 erityylistä työtä Karjalan eri piirilöistä. Niistä voittajakši oli valittu kahekšan ruatuo, kumpasien luvušša on šarjakuva, runo, mualauš, kukla, piiruššuš, video, musiikkišävellyš ta diafilmi.
Seminarin järještäjinä oltih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö ta Periodika-kuštantamo.
