Karjalaisen mekon šaloja

Karjalaisen mekon šaloja

Aleksandra Lesonen
12.11.2020
Luve tämä teksti ta šuat tietyä äijän uutta vienankarjalaisešta puvušta ta korissukšista. Mintäh sorokašša piti olla kirjoja? Mi še on räččinä? Mintäh kankahie värjättih mussikalla? Kertomušta näistä arvokkahista tietoloista jatkau L’udmila Tihonova (Mäkelä). Naini on juuriltah karjalaisešta Puanajärven kyläštä.

Mi koškou väriašteikkuo, niin naiset piettih parempana ruškieta värie. Še on tulen ta päiväsen väri.

Koššon alla naiset piettih räččinyä. Šitä ommeltih kuvikkahašta kankahašta – pienien hernehien, vinonelikulmojen, kukkien kera. Tovellisella räččinällä on monimutkani viilläntä – šen hiemat muissutetah levitettyjä linnun šiipijä. Hiemat oltih kyynäšpäih tahi kalovehih šuaten, jotta ei häirittäis ruatuas’s’a.

Koštojen kankahien pivuš oli šamanmoini: niijen piti peittyä jalačit. Toičči koššon helma häiričči kävellessä, ruatuas’s’a, tanššies’s’a.

Pruasniekkojen, kisojen, kävelyjen, piirileikkien ta katrillien aikana tärkietä oli noštua koššon helmua, jotta ei kompaštuo. Šen tähen koštojen hiihnat šekä koštojen šelkäpuolella olija pieni kiännetyn trapecijan muotoni lisäyš, mihi kiinitettih hiihnoja, rikeneh laškeutu alahakši šelkyä myöten ta iče helma niise šolahti ta keräyty “hännäkši”. Juuri šentäh pitiki hyvin šituo šiämivyö, jotta košto “ei pyöris vartalon ympäri”.

Mi koristi naista?

Puvun pienet ošat – peretnikkä tahi šuojeluvyö – voijah äijän kertuo šen omistajašta.

Tavallisešti juhlakoššon korissukšena oli vorssa peretnikkä nauhojen kera. Vyö taikka peretnikkä oli vanhanaikasen puvun pakollisena ošana. Še šuojeli neičyttä ta naista šilmyännäštä ta kaikešta pahašta.

Šamoin peretnikän väri ta korissukšien luku juohatettih šen omistajan ikäh ta sosialistatussih. Niin, neiččyöt tavallisešti piettih ruškeita peretnikköjä: kiršikan värisistä alkuan tuliruškeih šuaten. Keški-ikäsillä naisilla luajittih erivärisie peretnikköjä ta korissettih niitä moneh rivih ommelletulla nauhalla. Vanhemmat naiset piettih tummoja peretnikköjä: šinisie, makšankarvasie, muštoja. Hyvä, još peretnikän väri oli šopušoinnušša räččinän, sorokan, čäpčän, lenttojen tai kaklahelmien värien kera.

Neiččyöt aina piettih vöitä. Enšin vöitä tikutettih lampahan villašta ta ne oltih luonnonvärisie. Šiitä vöitä alettih värjyämäh.

Karjalaisen naisen puvun lisäkorissukšena oli kaupašta oššettu kallis paikka šekä hartiepaikka, kaklapaikka, kaklahelmet, korvirenkahat.

Vinošti kiärittyjä hartiepaikkoja pantih harteilla, a niijen n’okkie šivottih rinnalla tahi kiinitettih peretnikkäh.

Mukava, jotta muštua paikkua tahi hartiepaikkua ei pietty šurusimvolina. Ne oltih vanhempien ta vanhauškosien naisien puvun tavallisena ošana.

Vanhauškosien naisien paikoissa ei ollun ripšuja, ka niitä rikeneh merkattih pienillä kuviloilla muššilla rihmoilla muštua pohjua myöten. Arkielämäššä tavallista paikkua piettih hartiepaikkana, jotta šuojella iččie vilušta tai šiäkšistä.

Sorokat, čäpčät, šimčukat

Miehelläolijan naisen piähisenä oli sorokka. Še peitti piälakan. Sorokašša oli pehmie pohja, oša, kumpani peitti očan, ta häntä. Häntä korissettih lasihelmilöillä, jokišimčukoilla, kaklahelmilöillä, kultasilla tai hopiesilla rihmoilla, nappiloilla, lasiloilla. Eryähičči sorokan pohjah ommeltih risti brokadista tahi pappien riisušta (još riisun ompelomisen jälkeh jäi kankahan kappalehie).

Tätä piähistä piettih miehelläolijien naisien šuojeluesinehenä. Miehelläolijan naisen ei šuanun näyttyä toisilla omie tukkija. A neiččysillä tukat ei oltu katattu, niitä korissettih lentoilla, nauhoilla, paikoilla. Neiččysillä oltih pität tukat, kumpasie hyö pletittih tavalliseh kaššah tahi tähkä-kaššah.

Naisien juhlallisie piähisie korissettih kultasilla merkkaukšilla, kumpasie luajittih manasteriloissa. Šemmosie piähisie šanottih čäpčöiksi. Naiset šiäššettih čäpčöjä, ne šiirryttih šukupolvešta šukupolveh.

Kaikista juhlallisimpie naisien ta neiččysien piähisie ommeltih jokišimčukašta. Šimčukkua šuahuššettih jokiloissa eläjistä helmišimpukoista. Šemmosie piähisie niin ni šanottih – šimčukat.

Neičyt pani šimčukat piähä elämän tärkeimpänä päivänä – konša mäni miehellä. Šimčukat oltih hänen toimehtulon tovissukšena. Neičyt köyhäštä pereheštä joutu ottamah šimčukkoja vuokrah. Šiitä hänen piti makšua rahua tahi ruatua mitänih töitä.

Šemmosie pukuja piettih karjalaiset naiset ta neiččyöt. Toivon, jotta šiula oli mukava lukie täštä karjalaisen kulttuurin tärkieštä ošašta!


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Mie toivon myöštyö
Kanšallisešša musejošša esitettih kirja liäkäristä Anatolii Martinovista. Kirjan luatijana on Valentina Sukotova, Oneganiemi-kanšalaisjärještön johtaja, ihmisoikevukšien puoluštaja, Anatolii Martinovin yštävä ta apulaini.
Kodima
Muštsijad, kuti voinan jäl’ged
Kalages om völ kaičenus sijoid, miččed starinoičeba voinan aigoiš da kaičeba istorijad. Suomalaižed batarejad Kalag’-posadas vahvištoitaba ristituiden starinoid. Nügüd’ nece azegsija tuleb Kalag’-külän melentartuisijaks, no vähän, ken tedab, mikš nece batarei sijadase ani mägel i min täht se oli tehtud.
Karjalan Sanomat
Lahdenpohja: Suomalaisesta kartanosta museoalue
Kesämökiksi vuosikymmeniä sitten muuttunut suomalainen kartano on nyt tarkoitus peruskorjata. Omistajat suunnittelevat taloon museota ja pihapiiriin kivirakennelmien puistoa.
Karjalan Sanomat
Ei tullutkaan äänettömyys
Uudessa Äänettömyys-ohjauksessaan Sergei Pronin nostaa esiin vähemmistökielen säilyttämisen ongelmaa. Esityksessä ei puhuta, mistä kielestä kyse on.
Oma Mua
Henna Massinen: Kai karjalan kielen murdehet ollah armahat
Henna Massinen ruadau Päivännouzu-Suomen yliopistos suomen kielen da kiändämizen opastajannu. Yhteltiedy häi on loppemas omassah väitöskirjua rajakarjalazien murdehien suomelastumizeh näh. Ližäkse Henna kirjuttau karjalan kielen syvendäjien opindoloin tutkielmua karjalazis žiivatoin nimis.
Karjalan Sanomat
Nukketeatteri voitti Kultaisen naamion
Karjalan nukketeatterin esitys Kalastajasta ja kalasta sai Venäjän ylimmän teatteripalkinnon Paras esitys nukketeatterissa -sarjassa.
Kodima
Endevanhan vepsläižen naižen sädod
Tedat-ik tö, mitte irdnägo oli vepsläižel naižel äi vozid tagaze? Miččed sädod oliba da miččes kanghaspäi ned oli tehtud? Sen polhe mö pagižem Natalja Denisovanke, Karjalaižiden, vepsläižiden da suomalaižiden mediakeskusen radnikanke.
Oma Mua
El’vira Derevl’ova: oma kieli da pajot ollah ainos sydämes
Karjalaine El’vira Derevl’ova on rodužin Veškelyksespäi, ga äijän vuottu eläy Petroskois. Vastavuimmo El’vira Derevl’ovan kel Petroskois Belije kl’uči -sanatouries, kus naine ruadau – järjestäy pidoloi gostile.
Kodima
Vepsläine delegacii ajoi Salehard-lidnaha
Sulakun 4.-8. päivil vepsläine delegacii Karjalaspäi radoi Salehard-lidnas. Sigä mäni Venäman Pohjoižen, Sibirin da Edahaižen Päivnouzman igähižiden rahvahiden toine forum.
Karjalan Sanomat
Sota naisen silmin
Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen uusi musiikkiesitys Heijastus esitettiin suurella menestyksellä Petroskoissa maanantaina. Vuoden päästä esitys pääsi lopultakin ensi-iltaan.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль