Karjalaine Stuanu on Ven’an kaunehin kylä
Jatkammo paginua Tverin Karjalan, Karielan Rannan, paikannimilöih näh da kiännämmö aižat karjalazeh Stuanun kyläh.
Stuanu on Lihoslavl’an okrugan suurembii karjalazii kylii, nygöi sie eläy kaksi puolen kel sadua hengie. Matkua kyläh Lihoslavl’aspäi on 30 kilometrii. Stuanu on sijoitunnuhes ylen čomal kohtal Medvediččäjoven rannal. Jo kolme vuottu se kuuluu Ven’an kaunehimien kylien joukkoh, da tänne on ruvettu käymäh turistat. Enzimäzikse gošt’at tullah Karjalazen kul’tuuran kodih, kudai on keskikyliä kaksikerdahizes kirpiččykois, endizes kolhozan kantoras.
— Ennein d’ogo karjalan kodin luona, pordahilla, oli tämä vašta. I jallat pyyhittih ei vain lumešta, a i pahoista mielistä i kodih tuldih hyvienke mielienke. Tervehyttä teilä, tulgua meijän kodih, nenga meidy vastai Karjalazen kul’tuuran koin rahmannoi emändy L’udmila Nikolajeva. Häi saneli, kui on roinnuhes Stuanu, da kuspäi tänne tuldih karjalazet:
— Täššä šeinällä on karta, kumbane sanelou, kuin karjalazet tuldih tänne Tverin mualla, Stuanun mualla. Ber’ogat Ladoga, järvi Ladoga, jogi Volhov, järvi Il’men’, jogi Msta, jogi Tverca, ruučat Tigma, Vološn’a da jogi Medvediččä, missä on i Stuanu, i toizet karjalan kylät, missä nyt eletäh karielat.
Karjalazen kul’tuuran kois on Stuanun paikannimikartu, kus on ven’ankielisty dai karjalastu kohtiennimie. Sen luajittih da pandih kačottavakse paikallizet aktivistat paikannimistön tutkijan Denis Kuz’minan avul. Denis sai nämmä nimet tverinkarjalazes kirjuttajas, oman kodirannantiedäjäs, stuanovozes sodamerimiehes Nikolai Balakirevaspäi. Karjalan kul’tuuran kois da monil stuanovozil kois on hänen kniigua ven’akse da karjalakse. Nikolai Balakirev oli roinnuhes, elänyh, kazvanuh Stuanun kyläs da kirjutannuh Stuanus da karjalazis. Tänä vuon häi olis täyttänyh 91 vuottu, ga lähti sille ilmale vuvvennu 2023. Stuanul meil puutui kävvä kodih, kus häi eli da paista hänen sizärenke Galina Mihailovna Vinogradovanke.
— Kirjutti, midä muisti, paginoida, vanhoin akoin, ukkoloin, kedä ga tiedi susiedoida. Hänellä himotti karjalan kielen i Karjalan mužikkoida kirjuttua, štob rahvas tiettäis, što oldih tämänmoizet karielat, tämänmuozet rahvahat oldih. Hän ves’ma šuačči karieloida, omie karieloida, saneli Galina Mihailovna.
Tverin gubernien vuvven 1859 eloitettuloin paikoin luvettelus on kirjutettu, ku Stuanun kyläs on 28 taloidu da 170 hengie eläjiä. Lähäl, päivännouzupuoles mainittih Uvven Stuanun Pogostu Pokrovan kirikönke da päivänlaskupuoles Komojedihan libo Udvuorinan kylä. Sit oli 16 taloidu da 99 hengie eläjiä. Ielleh, Medvediččäjovel elettih omas Svinariha-usad’bas bajarit, mollemban kylän ižändät. Nygöi Vahnu Stuanu, Uvven Stuanun Pogostu da Udvuorina kuulutah yhteh Stuanun kyläh.
— Stuanu oli ves’ma suuri, läs 40 kodie, kolme uuliččua. Kumbazet oldih koit ves’ma šuuret. Oli ves’ma šuuri kolhoza. A kolhoza enne oli: Stuanu yksi kylä i kolhoza. Udvorna yksi kylä i kolhoza. A sen jälgeh kaikkišubi objedinili. I moine oli Mairna, Stuanu, Hl’ostova, Udvorna, kaikkišubi yhteh kolhozah. I oli ves’ma bohatta kolhoza, musteli Galina Vinogradova.
Bohattua raviedu kolhozua Stuanul jo ei ole. Täs kolhozas ruadoi lypsäjänny Marija Nikolajevna Bel’akova. Čopakol emändäl on ylen hyväs kunnos piha, juablokkapeldo (kartohkupeldo) da vagozet. Kaikkiel kazvau kukkua.
— Ylen suuri kylä, ylen äijä rahvasta. Meillä ka tällä uuličalla jogo kojissa oli kolme-nellä lašta. Oli ka keräyvytäh täh, šn’akutetah. Täššä, jogi humajau, kupaijah. A nyt gluho, kaikin kazvettih, uijittih, sanoi Marija Bel’akova.
Marija Bel’akovan kodi seizou uuličal, kudai ehtittih srojie kolhozan aigua. Yhtes puoles ollah taloit očin Medvediččäjovelepäi, toizes puoles, jogirannas, kylyt. Kylbiittös koivuzel vastal dai hyppiä vedeh vilustumah.
Tädä uuliččua myö piäzemmö Uvven Stuanun Pogostale, kus on Stuanun piänähtävys, Pokrovan kirikkö da kalmužim sit ymbäri. Aiče kummua! Pienes kyläs on moine suuri kirikkö! Se on salvettu vuvvennu 1777. Korgiet pordahat on luajittu aiga suuris kivipliitois. Net paikallizet karjalazet tuodih Piiterispäi, kunne käydih ruadamah. Kirikkö on ylen hyväs kunnos, ku rahvas on ainos pietty sit hyviä huoldu.
— Miän kirikkö on vahna. Seizou Stuanun mualla 250 vuotta. Salvettih, noššettih hiän karielat. I kaiken aijan täššä oli kirikkö. Kirikkö on talvi- i kezäkirikkö, ozuttau meile kirikkyö L’udmila Nikolajeva.
Stuanun kirikkö on erinomaine, sen sydämes on äijy puus leikattuu čomendustu. Enne oli kai pyhien puuvestostu. Kirikös on kolme prestolua. Kezäkirikös on Pokrovan prestolu, talvikirikös oigiel käil on Sreiten’n’an prestolu, hurual — pyhän kniäzin Tverin Mihailan prestolu. Joga pyhiäpäiviä da suurinnu kirikköpruazniekoinnu tiä pietäh sluužbua, kunne kävyy rahvastu Stuanul da lähikylispäi.
— Kirikköh jogo pyhäpäiviä pošti kävelemmä, vielä i kliirosul lavlamma. Kiriköššä luvemma Otče nas karielan kielellä, sanou lähikylän Šul’ginan eläi Anatolii Zverev.
Anatolii lugi meile tämän malitun: “Tuatto miän, kumbane olet taivahašša, ana hyvyttiäčöy nimi siun, ana tulou kangahuš siun, ana liey vällä siun kuin taivahašša niin i mualla. Hengen pidäjen niin leibä ana meilä aino. Jätä meilä vellat miänomat, kuin myö jättelemmä miän velguniekoilla. Elä vaivastele meidä vaivah, no piäššä miät pahašta. Amin’”.
Ližiä lugekkua Oma Mua -lehten tulies noumeras 28.01.2026.
