Karjala-tutkimuksen arkea kaunokirjallisesti

Karjala-tutkimuksen arkea kaunokirjallisesti

Ismo Björn
19.04.2021
Pentti Straniuksen uusin kirja Joutilaan työhistoria on tekijänsä itseironinen kuvaus työstä.
Pentti Stranius kuvaa monipuolista työhistoriaansa, johon mahtuvat tutkimuslaitoksen lisäksi muun muassa Suomen elokuva-arkisto, suomalais-venäläinen kouluja erilaiset tulkkaus-, käännös- ja opastehtävät. 12+ Kuva: zip.news
Pentti Stranius kuvaa monipuolista työhistoriaansa, johon mahtuvat tutkimuslaitoksen lisäksi muun muassa Suomen elokuva-arkisto, suomalais-venäläinen kouluja erilaiset tulkkaus-, käännös- ja opastehtävät. 12+ Kuva: zip.news

Kirjailija-toimittaja Pentti Straniuksen uusin kirja Joutilaan työhistoria on tekijänsä itseironinen kuvaus työstä. Stranius ehti varsinaisella työurallaan moneen. Yksi työpaikka oli Karjalan tutkimuslaitos, jossa hän työskenteli harvinaisen pitkään, kaksitoista vuotta. 

Straniuksen työura laitoksella ajoittui aikaan, jolloin raja Suomen ja Venäjän välillä avautui. Aiemmissa omaelämäkerrallisissa ja puolidokumentaarisissa romaaneissaan Stranius on kirjoittanut lapsuudestaan Pohjanmaalla ja opiskeluistaan Leningradissa. 

Nyt hän kuvaa monipuolista työhistoriaansa, johon mahtuvat tutkimuslaitoksen lisäksi muun muassa Suomen elokuva-arkisto, suomalais-venäläinen koulu, asunnottomien asuntola ja erilaiset tulkkaus-, käännös- ja opastehtävät. Samalla, kun Stranius kertoo töistään, hän piirtää kuvaa kymmenistä työtoveristaan ja itse työstä. 

Yksi työpaikka oli Karjalan tutkimuslaitos, jossa hän työskenteli harvinaisen pitkään, kaksitoista vuotta.
Ismo Björn, erikoistutkija ja dosentti

Kirjassa on sattuvaa ajankuvausta, osuvia anekdootteja ja toki myös straniusmaista rehentelyä, lukijaa vaivaannuttavaa muistelua. Stranius kuvaa itseironiseen ja värikkääseen tyyliinsä 1990-luvun lopun suomalaisen Venäjä-tutkimuksen tuomaa huumaa, kenttätyökokemuksiaan Venäjän Karjalassa, kongressimatkoja, mutta myös tutkimustyön arkea Pielisjoen linnassa ja Karjalan metsäkylissä. 

Muistoissa vilahtavat monet nimet, lystit sekä myös vähemmän hauskat, myötähäpeää herättävä sattumukset. Kaikkineen se on merkittävä pätkä tutkimusyhteistyön historiaa kaunokirjallisessa muodossa. Tällaista ei virallisissa asiakirjoissa kerrota. 

Niissä mainitaan, kuinka Karjalan tutkimuslaitos perustettiin syksyllä 1971. Virallisista asiakirjoista myös selviää, että tutkijavaihto Petroskoin ja Joensuun kanssa aloitettiin heti seuraavana vuonna. Historioitsija Veijo Saloheimo tutustui tuolloin Petroskoissa tehtäviin Karjalaan liittyviin tutkimuksiin. Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalin sihteeri tohtori Roza Nikoljskaja vieraili puolestaan Karjalan tutkimuslaitoksella. Vierailut jatkuivat vuorottain. 

Unelma Konkka ja A. S. Zerbin kävivät Joensuussa 1973 ja A. S. Kan 1974. Vierailut olivat tutustumiskäyntejä ja kohteliasuusvierailuja, mutta mukaan mahtui myös tutkimusta. Pekka Laaksonen teki kenttätöitä Karjalassa 1970-luvulla ja monet Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijat, kuten esimerkiksi silloisessa Leningradissa tieteelliset jatko-opintonsa suorittanut Kaija Heikkinen, Karjalan kannaksella ja muualla Laatokan 1980-luvulla. Välimatka oli pitkä, sillä yhteydet Joensuusta Petroskoihin kulkivat silloisen Leningradin kautta.

Kirjassa on sattuvaa ajankuvausta, osuvia anekdootteja ja toki myös straniusmaista rehentelyä, lukijaa vaivaannuttavaa muistelua.
Ismo Björn, erikoistutkija ja dosentti

Suomen ja Venäjän välisen rajan avautuminen 30 vuotta sitten merkitsi uudenlaisen yhteistyön ja monien kokeilujen aikaa. Kenttätyömahdollisuudet ja arkistot avautuivat aivan uudella tavalla. Karjalan tutkimuslaitos aloitti tutkimusyhteistyön Venäjän Akatemian Karjalan tiedekeskuksen kanssa. Venäjän kielen taidosta oli suuri apu, joten asiantuntijuus sai tätä käytännön ulottuvuuden. Suomessa eri tutkimuslaitoksille palkattiin venäjäntaitoisia ensin tutkimusapulaisiksi ja tulkeiksi, sitten tutkijoiksi. Näin tehtiin myös Karjalan tutkimuslaitoksella. 

Yksi palkatuista oli hyvät venäjäntaidot niin kielellisesti kuin kulttuurisesti omaava Pentti Stranius. Hänet pyydettiin 1995 hoitamaan kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön liittyviä käytännön toimia. Toisena työtehtävänä hänellä oli valmistella Euroopan unioille lähettäviä rahoitushakemuksia, mutta Venäjä veti enemmän.

Tutkijat solmivat 1990-luvulla monenlaisia toiminnallisia yhteistyösuhteita, jotka kaikki eivät perustuneet virallisiin sopimuksiin, kuten Neuvostoliiton aikana, vaan olivat normaalia asiantuntijoiden kanssakäymistä ja verkostoitumista. Karjalaa koskevalle asiantuntemukselle oli Suomessa käyttöä ja selkeä tarve, ja tämä vankisti tuolloin Karjalan tutkimuslaitoksen asemaa.

Käytännössä Karjalan tutkimuslaitoksen Suomen puolella tehty aluetutkimus ikään kuin laajeni Luoteis-Venäjälle. Rajan avautuminen merkitsi näet useassa tapauksessa sitä, että Suomen puolella tehdyt tutkimusasetelmat – ja kysymykset – siirrettiin lähes sellaisenaan Venäjän Karjalaan.

Tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa ilmestyi nopeaan tahtiin Venäjän puolella rajaa tehtyä kylätutkimusta, kansalaisyhteiskuntaselvityksiä, Laatokan ekologista tilaa, luonnonvaroja ja Karjalan taloudellista aktiviteettia koskevia katsauksia. Perinnetutkijat siirtyivät rajan taakse ikään kuin itäraja ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Ja Pentti Stranius tulkkasi ja tutki ja hutki siinä samalla. 

Ismo Björn

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija, dosentti (FT)


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Lahdenpohja: Suomalaisesta kartanosta museoalue
Kesämökiksi vuosikymmeniä sitten muuttunut suomalainen kartano on nyt tarkoitus peruskorjata. Omistajat suunnittelevat taloon museota ja pihapiiriin kivirakennelmien puistoa.
Karjalan Sanomat
Ei tullutkaan äänettömyys
Uudessa Äänettömyys-ohjauksessaan Sergei Pronin nostaa esiin vähemmistökielen säilyttämisen ongelmaa. Esityksessä ei puhuta, mistä kielestä kyse on.
Oma Mua
Henna Massinen: Kai karjalan kielen murdehet ollah armahat
Henna Massinen ruadau Päivännouzu-Suomen yliopistos suomen kielen da kiändämizen opastajannu. Yhteltiedy häi on loppemas omassah väitöskirjua rajakarjalazien murdehien suomelastumizeh näh. Ližäkse Henna kirjuttau karjalan kielen syvendäjien opindoloin tutkielmua karjalazis žiivatoin nimis.
Karjalan Sanomat
Nukketeatteri voitti Kultaisen naamion
Karjalan nukketeatterin esitys Kalastajasta ja kalasta sai Venäjän ylimmän teatteripalkinnon Paras esitys nukketeatterissa -sarjassa.
Kodima
Endevanhan vepsläižen naižen sädod
Tedat-ik tö, mitte irdnägo oli vepsläižel naižel äi vozid tagaze? Miččed sädod oliba da miččes kanghaspäi ned oli tehtud? Sen polhe mö pagižem Natalja Denisovanke, Karjalaižiden, vepsläižiden da suomalaižiden mediakeskusen radnikanke.
Oma Mua
El’vira Derevl’ova: oma kieli da pajot ollah ainos sydämes
Karjalaine El’vira Derevl’ova on rodužin Veškelyksespäi, ga äijän vuottu eläy Petroskois. Vastavuimmo El’vira Derevl’ovan kel Petroskois Belije kl’uči -sanatouries, kus naine ruadau – järjestäy pidoloi gostile.
Kodima
Vepsläine delegacii ajoi Salehard-lidnaha
Sulakun 4.-8. päivil vepsläine delegacii Karjalaspäi radoi Salehard-lidnas. Sigä mäni Venäman Pohjoižen, Sibirin da Edahaižen Päivnouzman igähižiden rahvahiden toine forum.
Karjalan Sanomat
Sota naisen silmin
Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen uusi musiikkiesitys Heijastus esitettiin suurella menestyksellä Petroskoissa maanantaina. Vuoden päästä esitys pääsi lopultakin ensi-iltaan.
Kipinä
Kantele: kansankulttuuri ja nuoret
Kantele-yhtye täyttää 85 vuotta tänä vuonna ja nuorisostudio juhlii 20-vuotispäivää.
Oma Mua
Hyvä ristitty kylän čomendau
L’udmila Makuševa on Kotkatjärven aktivistoi: pajattau, kehittäy karjalan kieldy da luadiu oman perehen sugupuudu. Äijän vuottu L’udmila Ivanovna opasti hiimiedu da biolougiedu kotkatjärveläzile lapsile.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль