Kävelykierros runojen maailmaan
Karjalaiset runolaulut voivat kiinnostaa kaikkia. Ne auttavat ymmärtämään Karjalan kulttuuria ja tutustumaan sen menneisyyteen. Vanhat runot käsittelevät laajaa teemojen kirjoa.
Oma Muan päätoimittaja Natalja Sinitskaja on varma, että runolauluista pitää kertoa sekä turisteille että paikallisille asukkaille. Runot toimivat karjalaisen kansan historian, uskomusten ja tapojen säilyttäjänä.
Sinitskaja kertoi runolauluista omassa teemallisessa kävelykierroksessaan Karjalaisten runojen päivänä Petroskoissa. Yli tunnin kestäneen kierroksen aikana ihmiset tutustuivat kaupungin nähtävyyksiin, paikkoihin ja rakennuksiin, jotka liittyvät karjalaisiin runoihin. He saivat tietoa muun muassa karjalan kielestä, karjalaisesta Harry Potterista, karjalaisesta vesikoirasta ja monien runojen sankarista Ilmarisesta.
— Aloitin kierrokseni Elias Lönnrotin puistikolta, jossa on Kalevala-niminen suihkulähde. Kerroin Sakari Topelius vanhemmasta, joka keräsi matkoillaan runoja talteen. Kesäkuun 10. päivänä 1820 Topelius kirjoitti monta Akanlahden laukkukauppiaiden kertomaa runoa. Sen vuoksi tätä päivää on ryhdytty pitämään Karjalaisten runojen päivänä.
Sinitskaja kertoi myös runonlaulajista, joilta tallennetut sadut, tarinat ja säkeet säilytetään Karjalan tutkimuskeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen arkistossa.
— Olen lainannut arkistosta runonlaulaja Matvei Korgujevin äänitallenteen. Turistit voivat kuunnella hänen lausuvan runolaulua vienankarjalaksi. Runojen teemat kiinnostavat nykyisiä laulajia. Esimerkiksi laulaja Ondrein ohjelmistossa on karjalankielisiä räp-lauluja, jotka pohjautuvat karjalaisiin runoihin, Sinitskaja sanoi.
Hän kertoi karjalankielisestä runonlaulajasta Jekaterina Terentijevasta, joka sepitti runon karjalaisesta Harry Potterista. Runon sankarin nimi oli Jegor ja hänen isänsä oli Seppo Ilmarinen.
Kävelykierros kulki Nukketeatterin, Kansallisen teatterin, Taidemuseon, Kantele-talon, Musiikkiteatterin ja Aleksandr Puškinin patsaan ohi.
— On tapana ajatella, että Puškin lainasi omien teostensa juonia ja sankareita muun muassa karjalaisesta kansanrunoudesta. Esimerkiksi saturunoelmassa Ruslan ja Ljudmila kerrotaan jättiläispäästä, jonka hahmo on mahdollisesti lainattu runojen sankarista Antero Vipusesta, Sinitskaja sanoi.
Kierroksella oli tarjolla myös kertomukset kanteleesta, Tolkienista ja Periodika-kustantamosta.
— Kävelykierroksella ihminen ymmärtää, että karjalaiset runolaulut eivät ole vaan museoesineitä. Ne ovat elävää historiaa ja tätä suullista perintöä on mahdollista käyttää tulevaisuudessa, kävelykierrokselle osallistunut Margarita Kemppainen sanoi.
— Runolaulut voivat kiinnostaa yrittäjiä, ravintoloiden johtajia, suunnittelijoita, taiteilijoita ja muusikoita, hän huomautti.
