Kül’bet’ vepsläižiden elos
Mö kaik tedam, kut om tärged pesta käzid paksumba i kaiken pidäda ičtamoi puhthudes. Sišpäi rippub meiden tervhuz’ da ozakaz elo. Amussai neciš azjas ristituile abutab kül’bet’. Vepsläižiden täht kül’bet’ kaiken oli pühän sijan, mitte kävutadas äjiš rahvahan veroiš. Nügüd’-ki nece tradicii kaičese vepsläižiš küliš. Külän eläjad kaikuččen sobatan kävuba kül’betihe, paksus vedäba sihe läžujid ristituid, miše tervehtoitta heid. Kuspäi-žo tuli nece armastuz kül’betihe vepsän rahvahal?
Amussai vepsläižil oli kaks’ gigijenan vai pezendtradicijad. Änižröunan vepsläižil oli kül’bet’. Tedomehed sanuba, miše kül’bet’ om nor’ materialižen elon predmet. Se tuli venänikoilpäi XIV-voz’sadal.
Suvivepsläižil oli ani toine pezendmaht. Hö pestihe ei kül’betiš, a päčiš. Ka, kül’betin sijas oli sur’ päč, kus pestihe da vastoitihe ristitud. Nece tradicii eli XX-voz’sadahasai. Sid’ ristitud zavodiba leta kül’betid.
Keskvepsläižile oliba tutabad molembad gigijenan tradicijad. Hö pestihe, kut päčiš, muga kül’betiš-ki. Sikš külän eläjiden täht kül’bet’ oli tärktan sijan, kus pestihe da eskai tervehtoittihe ristituid kibuišpäi.
Kül’betin tradicijad oma melentartuižed tedomehiden täht. Neniš veroiš voib nähta vepsän rahvahan elon sändod da rahvahan kacundad miruhu. Lauri Kettunen kirjuti ičeze tedotös, kut hän oli suvivepsläižidenno i ičeze silmil nägi necen suren päčin, kus voiži pestas. Čoman kirjutesen vepsän kül’betin polhe kirjuti Irina Vinokurova.
Filologijan tedomez’, vepsän kelen tundii Nina Zaiceva napri avaita vepsän kül’betin peitusid sanoiden abul. Kel’ mugažo kaičeb rahvahan istorijad, sikš vaihed voiba starinoita meile lujas äjan. Nina Zaicava kirjutab, miše kaikuččes vepsän kelen paginas om sana kül’bet’, kil’bet’ vai toine fonetine variant. Mugažo om sana küüdug vai kivdug. Sikš tuli küzund, kut nece vanh sana voiži olda prakeles, a iče kül’bet’ om nor’ materialižen elon predmet.
Nina Zaiceva rohktas sanub, miše ei voi sünduda sanad, ku ei ole mugošt tahod, kus voiži pestas. Mikš muga om tehtus? Sana kül’bet’ om ühtenzoittud sanad kül’bend i pert’. Küüdug vai kivdug om mugažo ühtenzoittud sanad kivi i tuk. Nece oli kogo kivid. Nügüd’, konz om avaitud sanoiden znamoičendad, pidaiži ühtenzoitta etimologižid, etnologižid i kel’tedod ühtheze, i meletada sen polhe, kut, konz i miččel mahtol om sündnu vepsläine kül’bet’ i küüdug, i miččed vanhad ned oma.
Erine kul’betin il’m andab ristitule tervhut da väged, vällendab hibjan da melen. Voib sanuda, miše völ kül’bet’ om mugoine čomuden pert’ naižiden täht. Neiččed tegeba kül’betiš erazvuiččid azjoid, miše kaita ičeze čomut.
Nügüd’ babad da mamad starinoičeba neičukaižile, midä voib tehta kül’betiš, miše jäda noren da čoman pit’kemba. Ozutesikš, hibusiden täht – šihlaine, nahkan täht – taukun da manzikaine. Mugažo om hüvä nahkan täht vastoidas kül’betiš veresel vastal.
Miše vastad kaiken oližiba kül’betiš, ristitud katkoiba niid mecas edelpäi. Tobjimalaz ühtele kanzale tel’veks pidab tehta läz 60 vastad, miše kaikuččen sobatan otta uden vastan.
Ku tahtoid olda tervhen, mäne kül’betihe! – muga sanuba rouhad ristitud. Neniš sanoiš om tervhuden da ozakahan elon recept. Ved’ konz ristitun hibj da meled oma puhthad, ka hänen elo-ki om paremb.
