Hyväs kohtas hyväs mieles
Minä tuttavuin Nina Kokkarevanke Veškelykses Sroičanpiän vuvvennu 2018. Pagizii da muhizii Nina Nikolajevna ozutti minule dorogua kirikön pihalpäi kylän keskuččah. Tänävuon heinykuun allus myö uvvessah vastavuimmo Veškelys-etnokul’tuurizes keskukses, kus naine kerdoi omas elaijas.
Vahnembat harjaitettih ruadoh
Nina Kokkareva on rodivunnuh Ladva-kyläh Tatjana da Nikolai Čern’ajevien pereheh. Nikolai Andrejevič vojuičči Suures Ižänmuallizes voinas, oli vähäsanaine mužikku. Tatjana Filippovna oli avvoisydämelline da pagizii naine, voinan aigua ruadoi voinuzavodal Urualas.
– Minun vahnembat oldih rodužin Priäžän piirispäi, tuatto – Heččulas, muamo – Lambiselläspäi. Elimmö Ladvas, sit konzu minul oli jo 12 vuottu, muutimmo Pyhäjärveh. Vanhembat tahtottih tulla järilleh omah čuppuh, oli igävy omua kieldygi. Ladvas eläjes nivouse en kuulluh karjalua perehes, sendäh en maltanuh sidä, hos pien omua iččie umbikarjalazennu. Veškelykses eläjes kävyin karjalan kielen kursiloil. Minun veli pajattau karjalakse Pyhäjärven horas. Vahnin sizär on rodivunnuh Vieljärveh, sendäh karjalua hyvin ellendäy, kerdou Nina Kokkareva.
Nina Nikolajevna maltau kaikkii kodi- da peldoruadoloi. Lapsusaijas naine ylen äijäl suvaičči heinargie, kalastua dai pyydiä kalua verkol.
– Muamo oli ylen srougoi, kodih pidi tulla enne 9 čuassuu, muulleh veriät salvattih. Ga vahnembien hyvyös maltan da suvaičen ruadua. Oligi aigua huogavuo, dovarišoinke mielihyväl olimmo pihal, kižaimmo laptah. Ylen oli vessel. Talvel, konzu školas heitettih pidiä urokkoi pakkazen periä, myö, lapset, kerras lähtimmö pihale čuruamah mäispäi. Ladvas oldih kovat pakkazet, kylähäi on sijoitannuhes alangoh, mustelou Nina Nikolajevna.
Elämäh čomah kohtah – Veškelykseh
Školan loppiettuu Nina Nikolajevna piäzi opastumah Sordavalan sovhouzutehnikumah. Sen jälles neidisty työnnettih ruadamah Jessoilah. Sit händy kučuttih peldokazviloin kazvattamizen brigadiirakse Veškelykseh.
– Minun diädö konzulienne ruadoi Veškelykses, sendäh konzu tiijusti, ku minuu kučutah sinne ruadoh, kuhkutti lähtemäh. Häi sanoi, la ylen hyvä da čoma kohtu. Muga vuvvennu 1981 minä muutin Veškelykseh. On mieldy myö eliä täs, kunne vai et lähtene, kaikkiel on čoma luondo, kyläs ymbäri on kaksitostu järvie. Nikonzu ei žiälöinnyh, ku jäin tänne elämäh, saneli Nina Nikolajevna.
Veškelykses Nina Kokkareva meni miehele da sai kaksi poigua. Naine ruadoi sovhouzas, sit – päivykois, nygöi on eläkkehel.
Ližiä lugekkua “Oman Muan” tulies noumeras 29. heinykuudu.
