Suomen kielen keskus Karjalan tasavallassa -kansalaisjärjestön puheenjohtaja Tatjana Islamaeva piti viime lauantaina suomalais-ugrilaisista kielistä kiinnostuneille 11. verkkokeskustelun. Tällä kertaa keskusteltiin pienten kansojen kielten opiskelumahdollisuuksista ja ongelmista.
— Nykyaika ei ole kovin suotuisa suomen kielelle. Joissakin paikoissa kieltä opiskellaan samoin kuin ennen, vaikka ei enää nyt niin kovalla innolla ja hyvällä laadulla kuin ennen, Islamaeva sanoo.
Keskusteluun osallistui suomen kielen opettajia, harrastajia ja ystäviä etupäässä Petroskoista, Pietarista, Jakutskista ja Hanty-Mansijskista. Kostamuksen Viena-seuran jäsen Julia Filippova kertoi seuran toiminnasta karjalaisen kulttuurin ja karjalan kielen hyväksi. Petroskoilaisen Inkeri-kuoron laulaja Marija Djakonova esitteli yleisölle kuoron, joka on tukenut Karjalan inkerinsuomalaista kulttuuria jo 35 vuoden aikana.
— Tilaisuuden osallistujat ovat samaa mieltä siitä, että vähemmistökieliä puhuvien ihmisten määrä vähenee, Islamaeva huomauttaa.
Djakonovan mukaan Inkeri-kuorossa on nyt vain kaksi laulajaa, jotka osaavat suomea äidin kielenä.
— Myös on vähän hyvin koulutettuja vähemmistökielten opettajia, jotka pystyvät opettamaan kieliä. Suomen kielen opettajien koulutusta täytyy parantaa, Islamaeva sanoo.
Jakutskin suomalaisen kulttuurin seuran puheenjohtaja Raisa Zyrjanova sanoo, että seura ei enää järjestä suomen kurssia, koska suomen kielen opettajia ei kaupungissa ole. Paluumuuton aikana Jakutiasta Suomeen on muuttunut paljon inkerinsuomalaisia.
— Vuodesta 1993 seura on yhdistänyt inkerinsuomalaisia, joiden vanhemmat ja sukulaiset pakkosiirrettiin Leningradin alueelta ja Pietarista Jakutiaan. Vanhempani eivät olleet syyllisiä siihen, ettemme osaa äidinkieltämme. He pelkäsivät puhua inkerinsuomea, Zyranova kertoo.
Seuran jäsenet pyytävät Karjalan suomen kielen keskusta järjestämään heille suomen verkkokurssin.
Islamaeva sanoo, että hänen suomen kielen kurssillaan ja kielikerhossaan käyvät petroskoilaiset pitävät suomen lukemista harrastuksenaan.
— Kieltä lukemalla he tutustuvat suomalaiseen kulttuuriin, kirjallisuuteen ja perinteisiin sekä ylläpitävät kielitaitoaan, Islamaeva kertoo.
Monet käyvät Periodika-kustantamon karjalan ja vepsän kielen ilmaisilla kursseilla. Suomen kurssilla käy ihmisiä, jotka lukevat lisäksi karjalaa tai vepsää.
Islamaevan mielestä digitointi voi auttaa luomaan karjalan ja vepsän oppikirjoja, jotka pohjautuvat edellisten sukupolvien kielitaitoon.
— Karjalan televisio- ja radioyhtiön kansalliskielisessä toimituksessa ja Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksessa on tallessa satoja videohaastatteluja hyvällä karjalan ja vepsän kielellä. Haastattelut voi muuttaa luettaviksi teksteiksi, joiden pohjalle syntyy uusia oppikirjoja, Islamaeva kertoo.
Opettajan mukaan yksityisopettajat käyttävät usein suomen oppikirjoja, joissa on paljon puhekielisiä muotoja. Hänen mielestään se vaikuttaa kielteisesti oppilaiden kielitaitoon.
— Täytyy opettaa ennen kaikkea kirjakieltä. Puhekieltä voi ymmärtää ja oppia hyvin luonnollisessa kieliympäristössä, hän sanoo.