Hänel on kunnivosija ristikanzoin mustos
Tunzin P’otr Sem’onovan vuozisuan nelländeksen aijan 1990-luvun allus algajen. Hän oli vuvvennu 1992 Carelia literatuuru- da kul’tuurilehten karjalankielizen kirjutuskilvan ozanottai.
Kui häi iče myöhembäh sanoi, se menestys juuri allus andoi hänele ližiä uskuo omah iččeh: "Carelia-lehti on olluh minule ristižä, kudai andoi minule uskon omih neroloih”. Silloi Karjalan rahvahan oman kielen ja kul’tuuran elvytys- da kehittämisruado oli vaste allus.
Kirjutusnero oli puhkennuh hänes jo 1950-luvul, konzu Sem’onov ruadoi Oniegan traktorzavodal. Ruadokohtal oli olemas kirjuttajiigi, sit joukos kuulužat runoniekat Boris Šmidt da Aleksandr Ivanov. Pešan ezmäzet runot oldihgi ven’ankielisty liirikkua. Vuvvennu 1994 Sem’onov jäi penziel da ihan tovelleh rubei kirjuttamah karjalakse, olihäi se hänen muamankieli.
Suvus oli olluh ylen hyvii rahvahan kielen tiedäjii da kielen suvaiččijoi. Muga vuonnu 1937 Magadanan alovehel Siberih työtty Sem’onovan diädö oli Stalinan surman jälles tulluh järilleh Karjalah juuri muamankielen da oman muan selgies armastukses. Toinegi diädö oli hivonnuh nuorele vellenpoijale oman kielen arvuo da sen käytön tärgevytty.
P’otr oli pannuh nämis paginois yhty da tostu mustoh. Olihäi häi ajetelluh sidägi, kui karjalua pidäs oigieh paista da kirjuttua. Kerran 1950-luvul hänel pidi täyttiä eräs ankiettu, kus pidi mainita kanzalližusgi. Häi kirjutti: “karjalaine”. Virgumies kehoitti muuttamah: “Ven’alaine, ellendäy karjalua”.
Se “kohendus” koski Sem’onovan ičentunduo, da häi mieles hil’l’azeh piätti: “Vie minä ozutan sen, ku maltan paista dai kirjuttua muamoni kieldy!” Häi rubeigi kirjuttamah karjalakse jo kolmie vuottu enne voittuo “Carelian” kilvas.
P’otr oli rodinuhes vuvvennu 1934 viizi- vai kuuzitalozes Rodinjärven kyläs Priäžän piiris. Ennevoinallistu aigua häi musti ihan vähäzel. Mustot ruvettih azettumah aijan mugah vaste voinan allus kezäl 1941. Erähänny yön P’otr, sillozel nimel Peša, havačui suureh kohuh: kuului, buite taloidu olis lyödy kahtes puoles. Syynny oli kyläh azetunnuzien n’evvostosaldatoin keskes erehtykses syndynyh ammundu.
Ei auttanuh muu kui lähtie koispäi kahten-kolmen kilometrin piäh meččäh. Pereh eli sie vähäzen aigua meččymökkizes. Lopus buabo meni kyläh tiijustelemah, voibigo perehel tulla järilleh kodih. Saldatat tuodih Sem’onovat peitospäi ja viettih heidy mašinal viijen kilometrin piäh Nuožjärven kyläh.
Sie sit perehen ižändäle Mihailale annettih hebo da käskiettih vediä omahizet Petroskoile, kuspäi oli tarkoitus matkustua ielleh. Paromal yksikai ei olluh enämbiä tilua evakkoh lähtijöile, sen periä matkua pidi jatkua hevol Šoutjärvele toivos, ku toizel paromal piästäh Oniegan järves poikki.
Kyliä lähestyjes tiele vuottamattah ilmestyi suomelazii saldattoi. Net tartuttih hevon suičih, azetettih sen da kiänytettih perehen tuaksepäi.
Rodinjärven parembas kunnos olijat taloit n’evvostoliittolazet oli lähtijes poltettu, sen periä Sem’onovil pidi kiändyö Nuožjärven kyläh. Hyö oldih jo miehitetyl alovehel, kyläs vangičukes oli äijy n’evvostoarmien saldattua.
Suomelazien miehityksen aigua Peša da hänen sizär, kudamanke hyö oldih kaksozet, käydih kaksi vuottu suomenkielisty školua vuvves. Peša oppi suomen kielen perustoi, urokoil lugiettih “Kalevaluagi” — kuibo ilmai sidä.
Kezäl 1944 Suomen joukot ruvettih myöstymäh. Perehel pidi matkata suomelazienke yhtes ezmäi Nuožärvele da ielleh kohti Vieljärvie. Matkal puututtih suureh bombitukseh. Rahvas levittih ken kunne, oman ozan nojah jiännyöt Sem’onovit peityttih meččäh. Sie hyö oldih peitos kolme päiviä, da vaste n’evvostojoukkoloin tulduu suadih kiändyö kodih.
Kodipuoles vahnembat varattih, a gu n’evvostovaldu rubieu kurittamah niidy, ket elettih evakos, silloi Siberih karkoittamine vie ei olis olluh kaikis pahin. Perehenpiä sai käskyn tulla Priäžäh. Hyvä ku pagin oli vai armieh lähtendäs. Frontale tuatto ei tervehyön periä pädinnyh; häi ruadoi vojennois palvelukses jallaččimien muasterinnu voinan loppussah.
Peša algai uvven opastunduvuvven Nuožarven školas, kus oli kui suomen- mugai ven’ankieline kluassu. Brihačču valličči ven’an kielen, kudaman häi tahtoi oppie. Sie hänel puutui kävvä seiččievuodehine škola loppussah.
Lienego oza händy vedellyh, vai oligo se petties, konzu Sem’onovan silmih ozui ilmoitus opastundan algavumizes Murmanskan alovehel olijas Mončegorskan vuorimetallurgizes opistos. Vuadimatoi karjalaine kyläläine briha piätti opitella ozua. Hos oligi loitton koispäi, ga sie uskaldettih tavallistu puoldu suuremban stipendien. Yhteh paikkah oli seiččie pyrgijiä, ga yksikai P’otr piäzi opistoh. Nelländel vuozikursal pidi lähtie armieh. Perehsyylöis tuatto oli kuolluh da muamal oli elätettävänny nelli alaigästy lastu — P’otr piästettih kodih enne aigua, da häi sai loppie opastundan.
Valmistumizen jälles Sem’onovile tarittih ruadokohtu siepäi, kus oli tarbeh hänen alan tundijois. Ga perehsyylöin periä P’otr ei tahtonuh lähtie loitos: pagin oli Balhašan zavodas Kazahstuanas. Suaduu ammattii vastuaju ruadokohtu löydyigi vuvvnnu 1956 ihan lähäl — Oniegan traktorzavodal Petroskoil. Sem’onov ruadoi sie suunnittelutoimiston inženierannu kaheksa vuottu da ruavon ližäkse sai loppie yliopiston.
Ozan vedelemizekse voibi pidiä sidägi, ku vuvvennu 1964 Sem’onovua kučuttih keskuslaboratourien johtajakse vaste avavunnuoh Petroskoin bumuagumašinzavodah. Net 30 vuottu, konzu P’otr oli täs virras, roittihgi hänen elaijan ruavokse tuotandoalal...
Ližiä lugekkua Oman Muan vuuvven 2024 n:s 21.
