Hö ei ehtnugoi vojuida…

Hö ei ehtnugoi vojuida…

Irina Sotnikova
07.07.2021
Šoutjärven muzejas kerazihe äi rahvast. Vastusen sü oli tärged – eloho läksi Viktor Loninan kirj.
”Männuded igudehe”-kirjan prezentacii kirjan polhe. 6+  Kuva: Darja Švecova
”Männuded igudehe”-kirjan prezentacii kirjan polhe. 6+ Kuva: Darja Švecova

Kezakun 11. päiväl Šoutjärven muzejas kerazihe äi rahvast. Tuliba ei vaiše Šoutjärven eläjad, no adivod-ki susedkülišpäi da Petroskoišpäi. Vastusen sü oli tärged – eloho läksi Viktor Loninan kirj. Sen nimi om ”Männuded igudehe” («Ушедшие в вечность»). Prezentacijan avaiži Vepsän rahvahan hor pajol. Muzejan pämez’ Natalja Anhimova tervehtoiti kaikid adivoid. Hän sanui äi lämid sanoid avtoran polhe, kirjas da sen znamoičendas meiden elos.

Kaikil tulnuzil oli čoma voimuz tundištadas Viktor Loninan kirjanke, kulištada avtoran suspäi sen polhe. Nece oli znamasine azj meiden Änižröunan agjan, eläjiden täht, ved’ avaižihe Suren voinan istorijan uz’ lehtpol’, ned azjtegod, miččed oliba peitos äi vozid. 

Šoutjärven eläi Viktor Lonin om tehnu kirjan ičeze ecindmatkoiden da kaivandoiden pohjal. Se starinoičeb partizanoiden peitjoukus, mitte radoi Šoutjärven agjas (Šokšuspäi Kaskezahasai) Suren voinan aigan, heiden rohktudes, ristituiš, kudambad kaičiba vepsän mad vihanikoišpäi. 

—Meletan, miše kirjaspäi ristitud saba tedoid, miččed rohktad ristitud eliba meiden mal, midä hö tegiba meiden hüvän elon täht. Nügüd’ meiden ecindjouk radab i löudab soldatoiden luid, azegid, pul’kid. Kaik nece abutab kerata materialoid, sanub kirjan tegii da ecindjoukun ohjandai Viktor Lonin. 

Necen partizanoiden joukun polhe pit’kha ei olend nimiččid tedoid. Vaiše tetihe, miše oli boi. A kuna nece jouk kadoi, niken ei tedand. No oma arhivad, istoriližed azjbumagad, kus kaičesoiš kaik nene tedod. 

Eloho läksi Viktor Loninan ”Männuded igudehe”-kirj. Nece om dokumentaline starin partizanoiden joukun polhe.

Kirjas om keratud todesižiden todištajiden starinad. Partizanoiden joukus oliba Viktor Loninan heimolaižed. Klavdija Petrovna, hänen tädi, oli lekarinabunikan neciš joukus. Hän starinoiči, kut kaik oli. Nored prihad ei olnugoi vaumhed mugoižihe azjoihe. Konz suomalaižed tuliba, hö rohktas toratihe, koliba oružj kädes. Enamba pol’t joukud koli… 

Necen starinan Viktor kulišti ičeze tädilpäi, konz oli lapsen. Nenid melid hän kaiken pidi päs i südäimes oli hol’. Nece lühüd starin toi Viktorad ecindjoukuhu päliči äjiš voziš. A nügüd’ mö voim lugeda kirjad.  

Šoutjärven muzejan radnikale Jevgenii Fotejevale tuli oza lugeda necidä kirjad völ edel lähtendad. 

– Edel necidä kirjad minä lugin Viktoran tatan Rürik Loninan kirjan ”Voinal polttud laps’aig”. Kirj om meiden eläjiden jügedas laps’aigas Suren voinan aigan. Viktor Loninal nece om meiden ezmäižen partizanoiden ”Šoutjärvelaine”-peitjoukun istorii. Molembid kirjoid om kebn lugeda. Eskai avtoroiden kel’ kožub toine toižhe. Viktor Loninan kirj om muga eläbas kirjutadud, eskai konz luged sidä, sinä kuti putud nenihe aigoihe, oled partizanoiden sijas, lujas opak tegese… Nece om lujas melentartuine istorii, no se ei ole starinoitud lophusai. 

Kirjaspäi ristitud saba tedoid, miččed rohktad ristitud eliba meiden mal, midä hö tegiba meiden hüvän elon täht.

Äi vot Viktor Rürikovič radoi, miše kirj tuliži eloho. Hän tahtoi toda sil’mnägubale, miše mugoine jouk oli, se oli tehtud meiden agjas, vojui i läz kaik koli. Kirjan tegemižehe ühtniba äjad toižed-ki ristitud. Äjan abutiba kirjan tegemižes Jevgenii Šorohov da Marina Osijeva, kudambad oliba prezentacijal i jagoihe ičeze tundmusil, melil. 

Viktor Rürikovičan sanoiden mödhe äjihe küzundoihe völ ei ole vastusid, sikš hän jatktab ičeze radod: äjan radab arhivas, miše löuta uzid tedoid, ajeleb ecindmatkoihe ičeze joukunke. Hän toivob, miše linneb völ üks’ kirj, ved’ istorii ei ole loptud. 

”Männuded igudehe”-kirj tuli hüväks lahjaks kaikile. Nece om mušt partizanoiš, rohktoiš, vahvoiš ristituiš, kudambad kaičiba meiden mad. 



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Aili Rettijeva: “Kotikyläni eläy šyväimeššä”
Talven enšimmäisenä päivänä vienankarjalaini naini, “Neuvosto-Karjalan” ta “Karjalan Sanomien” monivuotini toimittaja Aili Rettijeva täytti 85 vuotta.
Karjalan Sanomat
Suomen kieli tutummaksi Kalevalan kautta
Karjalan koulut voivat saada käyttöön uuden suomen kielen Seikkailuni Kalevalassa -oppikirjan viidesluokkalaisille jo ensi lukuvuoteen mennessä.
Oma Mua
Elä herätä pahutta, kuni še on hil’l’ani
1970-luvulla ylioppilahana ollešša mie rikeneh matkuššin Karhumäki–Petroskoi -paikallisjunalla. Šielä mie kuulinki tämän kummallisen jutun meijän junašta. Nyt tahon kertuo šen teilä.
Karjalan Sanomat
Kansanrunoutta kuulee taas Haikolassa
Haikolan historiasta kertovalle reitille asennetaan laitteet, joiden avulla matkustajat voivat tutustua paikalliseen folkloreen. Hanke toteutetaan Karjalan päämiehen rahaston tuella.
Kodima
Tradicionaližed radonmahtod: Ojatin keramik
Ezmäižen kerdan Karjalas avaitihe Ojatin keramikan ozuteluz. Sen avtor om L’udmila Ivanova Piterin agjan Al’ohovščina-küläspäi. Sen tem om omištadud vepsläižele ”Virantanaz”-eposale.
Kipinä
Karjalaisen perehen elämäštä
Ken huomenekšen kulkou kuuvvella jalalla, päivän kahella jalalla, illan kolmella jalalla? Še on ihmini: lapšena skammissa (reikästuulašša) kävelöy ta vanhana šauvan keralla.
Karjalan Sanomat
Luonto ja Kalevala kauhun inspiraationa
Vuottovaaralla kuvataan uusi kauhusarja, joka perustuu Kalevalan runoihin ja tarinoihin.
Karjalan Sanomat
Karjalaisesta saunasta matkailutuotteeksi
Suuri saunatie -hanke säilyttää karjalaisen saunan perinnettä ja kehittää sen pohjalta nykyaikaisen karjalaisen saunan standardin.
Oma Mua
Šelaillen kalenterie piäšet ihmehelliseh Meččolah
Pimiekuušša kaikki halukkahat voijah oštua uuši Meččolan mifologija -etnokalenteri vuuvekši 2023. Painoš yhistäy karjalaista mifologijua, ekologijua ta “Kalevalan” luatimisen istorijua.
Karjalan Sanomat
Uusia hankkeita Karjalan hyväksi
Noin viisikymmentä nuorta Karjalan piireistä oppi tekemään apurahahakemuksia ja keksi uusia aktiviteetteja ja hankkeita Karjalan hyväksi.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль